Pakkis ja Nosse

Johan oli härgänen viikonloppu. Jotenkin oli niin ”imaiseva” kokemus, että kesti näin kauan, että sain avattua läppärin ja avauduttua aiheesta.
Juuri tällä hetkellä istumme bussissa matkalla Ääs-joelle, joten en laita videota uppautumaan aiheesta, kun se on mokkulapohjalta aika nihkasta. Käsitelkäämme aihetta vanhan koulun tyyliin kirjoituksen keinoin.
Pakkahuone on yksi kovimpia keikkamestoja tässä maassa ja sinne oli jälleen kerran hieno mennä. Jotenkin Pakkiksella on semmoinen feng shui, että ei haittaa, vaikka siellä on isot lauteet; siellä säilyy tietty intimiteetti vaikka tilaa on kuutiokaupalla (pun intended, heh).
Jermainen mukavat poijat olivat kuumentaneet tontit varsin hehkuviksi, kun me saavuimme paikalle Ylen Nenäpäivästä. Tavallaan sapetti, kun olisin mielelläni poikien vetoa digauttanut. No, nyt näin.
Oma shöymme oli mielestäni varsin hyvä ottaen huomioon, että tässä ollaan vasta rundin alkumetreillä. Yleensähän tässä vaiheessa fiilikset vaihtelevat vitutuksesta hirveään pettymykseen.
Rundin alkuvaiheet menevät aina hirveän pelon vallassa, että kestävätkö kamat, muistaako biisit (minä en) ja diggaako jengi. Kaksi kolmesta täyttyi Pakkiksella. Ja se on hyvä, se.

Nosturi on ehkä haastavin areena, missä meitin yhtye toistuvasti tulittaa. Nosturi on helvetin hyvä mesta niin teknisesti kuin ilmapiiriltäänkin, joten ainoaksi heikoksi lenkiksi voi jäädä bändi itse. Ja siinä se paine sitten kasautuu ja nasahtaa jos on nasahtaakseen. Eli ei tämää mikään anti-stress viikonloppu ollut missään tapauksessa.
Jermikset veti komiaa osaamista vararumpalillakin (Lihas-Petellä rupeaa olemaan tuuliset tontit, hähhäh) ja ruoka oli hyvää. Eli perusasiat koli hyvässä iskussa.
Meitin veto alkoi mielestäni aika hianosti. Toisen biisin kohdalla huomasin, että nyt on Wirtanen ylipukeutunut aika härjääsesti. Jumalauta, että voi ihmisellä olla kuuma! Ei tuommoinen hiki voi enää olla selitettävissä luonnollisilla syillä, kuten huonolla kunnolla tai läskillä. Kyllä siinä oli korkeampia tarkoitusperiä työssä! Jumangegga. Sydäri-08.
Biisilista oli molemmilla keikoilla minusta aika kova. On se vaan niin, että minä tykkään soittaa uusia veisuja aivan sairaasti. Ymmärrän toki, että iso osa jengistä haluaa vanhoja veisuja, mutta kyllä näin julkkariturneella on pakko lukuttaa uutta tuotantoa. Koitamme kumminkin huomioida (kuten aina) kaikki yleisön osa-alueet.

Avausviikonlopusta jäi todella hyvä pheelis kokonaisuudessaan, vaikkakin on sanottava, että Nosturin jälkeinen dehydraatio alkoi helpottaa vasta sunnuntaina iltapäivällä. Siihen asti meininki olikin härgästä tärinää ja vilua.
Tästä on hiton hyvä jatkaa! Kiitos paikallaolleille!

-Tonde

Jätä kommentti