Kirjoittaja Pop Suuvesi » Perjantai 27.7.2012, 12:45:28
Z-kyläjuhlapartio ja maaseutumatkailua Haaviston kyläjuhlissa
Edellisissä Haaviston kekkereissä esiintyi Ultra Bra mutta nyt oli oletettavasti tuloillaan jotain Ultra Bättrefolkkia, sillä joidenkin ehkä Apulanta-piireistäkin tuntema Kokomuuksen kantava voima, Maaseudun tulevaisuus, Tuukka "Tuukka" Temonen oli päättänyt järjestää Iitissä sijaitsevassa Perheniemen kylässä pienimuotoiset kekrit, joihin paikalle saapui kyläläisten lisäki myös muuta pirteätä ja piristävää porukkaa.
Vaikka kesäsade kosteuttukin luontoa eri suunnilla Suomea, ei tästä sateesta liiennyt Iitin tantereille juhlien aikana suuriakaan pisaroita. Matkalla maaseudun rauhaan aikaisemman sateen huomasi kyllä monessa asiassa. Suvinen soratie ei pölyttänyt juurikaan, tien pientareilla kohoavia havupuita valaisi laskevan auringon säteet ja nähtiinpä paikalla erittäin komean näköinen kaksoissateenkaaren palanenkin (double rainbow... what does it mean???!!???). Tällä kertaa sateenkaari ei kuitenkaan päättynyt nakkikioskille, vaan kyläjuhlien tarjoilupöydät notkuivat makkaraa, plättysiä mantsikkahillolla ja luonnollisesti karkkia ja limujuomia oli tarjolla hieman ilotteluun ja muuhun syntiin viittaavaan tekoon viehkoutuneelle väelle.
Pomppulinnakin paikalla oli, jopa kaksin kappalein ja se olikin oikein hyvä sillä näillä oli suuri suosio ja melko jatkuva lapsivirta. Illan artistikattauksen aloitti Jukka Tamminen, jota seurasi innokas joukko eri-ikäisiä kuulijoita. Tammisen esityksen aikana lavalla kävikin vierailemassa useita suomalaisia eturivin julkimoita. Tammisen esityksen jälkeen Meiju Suvas antoi sulosävelin tahtia, kun tanssikansa laittoi jalalla koreaksi eräältä Apulannan musiikkivideoltakin tutuissa maisemissa.
Meiju Suvaksen ensimmäisen esityksen Tauolla antoikin nuori tulokasyhtye Sallan ja Miron matka maailman ympäri selkeän myrkysvaroituksen Apulannan lauteilla. Esityksessä oli oikeasti hyvää tunnelmaa ja tekemisen meininkiä. Esitystä kuunteli oikein mielellään ja olisi kuunnellut vaikka enemmänkin, mutta Meiju Suvas kutsui jälleen tantsahtelemaan, joten matkaa maailman ympäri seurattakoon muissa maisemissa.
Apulanta antoi hieman odottaa itseään. Osittain tähän saattoi toki olla syynä suora saapuminen toiselta keikalta hyvän matkaa toistasataa kilometriä kauempana. Esitystä kannatti ehdottomasti odotella, sillä illan akustinen tarjonta oli sen verran veret seisauttavaa ettei ihan vähään aikaan vastaavaa ollutkaan kuultu. Itse esitys pääsi kuitenkin alkamaan mallikkaasti puolen yön maissa. Aloitussävelinä soi Teit metsäkauriin, joka oli omistettu Iittiläisille. Mainittakoon tässä vaiheessa, että apulanta teki kyllä metsäkaureinta.
Rahtareille suunnatussa koveriosuudessa kuultiin Huomenta Suomi-rallatus mallikkaasti esitettynä. Pitkis oli tyylikkäästi hengessä mukana vaikka hieman yli-innokkaasti meinasikin aloittaa Pudota-kappaleen kun Hiekkaa oli tilattu. Mutta tämä korjattiin lennosta, ja tuskin kukaan juuri huomasikaan mitään tapahtuneen. Monet kappaleet saivat uuden elämän akustisten sovitusten myötä. Ei ehkä vähiten Ravistettava ennen käyttöä tai Aggressio, jota Sami ehti pohtia oliko sitä edes yritetty soittaa kun muu bändi sitä jo veteli vauhdilla. Tähän kuittauksena Sami tokaisi - "Aha, nyt ainakin on" ja tarttui luuttuunsa. Myös eräs todella hyvin soitettu biisi oli Viivakoodit, joka sopi tunnelmaan paremmin kuin hyvin.
Kattaus oli kyllä niin mahtava ettei tiedä mitä mainita, mutta osuipa joukkoon mm. Danzigin "I'm the one"-biisin tapailuakin, jonka toteutuksen kukin voi kuvitella, jollei paikalla ollut. Kauko S*T*A*R*R tuli myös sopivasti tapahtuman henkeen. Kevään tapahtumia noilla seuduilla muisteltiin soittamalla Zombeja!-tsipale. Uudelta levyltä tuli myöskin esmes Pihtiote ja läheisesti Vääryyttä!!1!-kappaletta muistuttanut perheystävällinen Vääryyttä (Pentele)-veisu. Timanttiseen settiin mahtui monia muitakin lauluja, kuten Viisaus ei asu meissä ja Paha ihminen.
Illan yksi ehdottomista kohokohdista oli kuitenkin varmaan suurimmalle osalle yleisöstä Anna mulle piiskaa, jossa soitantaan liityi mukaan eräs Temosen poika. Oli erittäin hienoa seurata esitystä, vaikka siinä ei ollutkaan Tuukkamaista räimettä, rätinää ja linkkuveistä. Mutta jotenkin kappaleen meno oli siitä huolimatta yltiöpäisen juhlallinen.
Näistä tapahtumista Apulanta elää ja hengittää ja yleisö siinä sivussa.
Kiitos ja kumarrus, loistavaa tunnelmaa. Hetki on vain aikaa, mutta millainen se hetki olikaan!