Z-salamapartio ja tehtävä Espoossa
Oli synkkä ja myrkyinen yö. Jälleen kerran oli Z-salamapartion salaisella koodijärjestelmällä saapunut viesti lähestyvästä uhkasta, joka tällä kertaa oli tiettävästi saapumassa korkeakulttuuriselta taholta Espoon konserttisalien glamourmaailman siimeksestä.
Kynnelle kykenevät agenttimme selvittelivät mahdollisuuksiaan saapua paikalle tarkkailemaan tilannetta ja toimimaan tarvittaessa sen mukaisesti. Tiedustelupartio saapui seuduille jo aiemmin päivällä tekemään maastotarkasteluja sekä tankkaamalla energiavarantoja että jaksaa illan hämärtyessä toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Illan lähestyessä juhla-aluetta lähestyivät useat korkea-arvoiset vieraat ja viimeisimmät salamapartioijatkit ehtivät asemiinsa. Näytti siltä, että salamapartion agenttien saapumiseen oli varustauduttu, sillä aikuisväen joukkoon oli soluttautunut runsain mitoin myös Apulannan kasvattamaa nuorisoakin.
Tilanne salin ulkopuolella vaikutti olevan hallussa, joten agentit soljuivat sisälle kukin omille tarkasti strategisella tavalla sijoitettuun asemilleen. Hieman myöhemmin alkoikin salissa saada vastinetta erään nuoren salamapartiolaisen apurin heleään "Apulanta, Apulanta"-huuteloon.
Keikan tiimellyksessä oli havaittavissa, että vaara alkoi hälvenemään sillä konserttisalin akustiikka yhdistettynä rautaiseen shoumeininkiin sai paha-aikeiset hörhöt lumoutumaan siinä määrin, että he selkeästi joutuivat luopumaan maailmanvalloitusaikeistaan ja keskittymään elokuvamaiseen näytäntöön kuten eräs nimeltämainitsematon työpaikkakiusattu ihan Sami vaan asian esitti.
Sipellä ja Tonilla oli aivan uusinta uutta teknologiaa edustavat korvatapit... kirvan... koirankopit... soijanakit... karvanopat... korvanapit, joissa äänimaailma oli aivan muista maailmoista. Toninkin loistava laulu saatiin vihdoin välitettyä myös Sipen korviin.
Istumakeikka on aina istumakeikka, mutta näkyväisyys lavalle oli mitä mainioin ja äänentoistosta ei voinut valittaa. Lauluvalikoimakin oli todella kattava, joten sekään tuskin jätti ketään kylmäksi. Vanhoja faneja muistettiin kattavasti mm. biiseillä Hemi, Minä olen voittaja ja Ilona? kokonaan soitettuna. Uusi tuotantokin oli edustavasti esillä, ja uudelta levyltä tuli Pihtiotteen, Zombien! ja Vääryyden!!1! lisäksi vähemmässä soitossa olleet Ihme ja Toinen henki. Etenkin timanttien lujemmat Yksinkertainen ja Aggressio saivat salamapartionkin unohtamaan arkihuolet ja fiilistelemään täysillä.
Vaikka koko kattaus edustikin melkolailla osastoa "hittikamaa", ei se todellakaan haitannut missään määrin. Lauloihan Toni pienen lurituksen jopa ranskisten kielellä, joten taide-elämys ei voisi paljoa parempi ollakaan. Monikin kappale sai aivan uuden elämän, sillä äänimaailma oli hieman toista kuin Jaskan baarissa aamukolmelta. Hieman. Tämähän oli osan partiolaisistamme toki varmistettava.
Z-Salamapartio kiittää ja kuittaa. Öuver änd aut.