Kirjoittaja Peisi von Minotaurus » Torstai 5.1.2012, 20:01:06
Leffat, niistä saa aina puhetta aikaan. Meikän leffakeräys alkoi 90-luvun alussa paskojen ninjaleffojen parissa. Ninjat oli siihen aikaan ja on vieläkin mystisiä ja erittäin kiehtovia tapauksia. Huonot dubbaukset, suomen elokuvasensuuri ja paska juoni, niistä oli huonot ninjaleffat tehty. Tosin American ninjat, vitosta lukuun ottamatta ei kuulunut tohon kastiin, muuta kuin sensuurin kohdalla.Ne oli ihmeen piristäviä tapauksia. Tohon aikaan oli erittäin turhauttavaa ostaa mitään toimintaleffaa, koska perkele niistä oli saksittu parhaat pois. Nykypäivänä oon hankkiutunut noista leikatuista Vhs versioista eroon, lukuun ottamatta Bloodsporttia, jota oli leikattu peräti 20 minsaa.. Se jos mikä on saavutus. sitä onkin mukava kattoa aina välillä läppämieles ja muistella kuinka vituillaan elokuvameininki oli tohon aikaan. Niinpä leikkaamattomia elokuvia, ilman tekstitystä tietenkin, oli pakko tilata Keltaisen Pörssin kautta, osan ollessa hyvä laatuisia, osa täysin susia. Se oli yhtä arpapeliä.
Ninjojen ohessa tottakai nuori pojan kloppi innostuu toimintaleffoista. Van damme, Stallone, Schwarzenegger, Willis, Lundgren tai Seagal kun koristi leffan kantta, se oli pakko-ostos. Kun kaverit tuhlas kesätyörahansa mopon viritysosiin, meikällä ne meni leffoihin. Nykypäivänäkin niihin kuluu välillä turhan iso siivu. Nykyään ostokriteerini on tosin laajentunut, niinkuin Lapuakin. Tosin ei romanttista skeidaa. Tunnustan kattoneeni kaksi ekaa Twilight-leffaa. Ekaa osaa kattoessani en tiennyt koko tarinasta ennakkoon mitään. kakkososalle annoin mahdollisuuden sen takia, koska ykkösosas ei tapahtunut mitään niin ehkä sitten kakkoses.. Voi kuinka vääräs olin.
Julia Robertsia, Richard Gereä ja Hugh Granttia yritän välttää. Joskus onnistun, joskus taas en. Nuoruuden leffasankareiden lisäksi Jason Statham, Jim Carrey, Jessica Alba ja Clint Eastwood saavat kiinnostukseni heräämään. Suomalaisista seurailen Vesa-Matti Loiria ja Peter Franzenia .Jätkät osaa hommansa.
Elokuvat, niiden maailmaan on hienoa uppoutua. Satoi sitten pihalla tai oli perkeleenmoonen pakkaanen, se ei haitannut sohvalla maatessa ja sipsejä popsien. Se on hienoa hommaa. Niiden parissa jännitetään, säikytään, nauretaan ja itketään. Meikä tosin tihrustaa kyyneleitä jopa toimintaleffoissa. Viimeksi tuli tippa linssiin uusimman Transformers -leffan erään kohtauksen aikaan saamana. Se on aina hieno juttu. Jos leffan aikana vaan haukotuttaa niin täyspaskahan se silloin on. Tosin säikkymiselläkin on rajansa , katsottuani Paranormal Activityn, nukuin kaksi seuraavaa yötä valot päällä, se oli pitkästä aikaa kauhua, joka meni luihin ja ytimiin. Se oli aika jännä kokemus.
Tänä vuonna tuloo elokuvateattereihin paljon mielenkiintoisia nimikkeitä, mm. Mission: Impossible - Ghost Protocol, The Dark Knight Rises, Prometheus , Tie Pohjoiseen sekä Expendables 2, jota en malttaisi millään odottaa.
Siis ei muuta kuin mukaan leffakeskusteluun. laitoin kahavia tuonne nurkkaan ja kakkuakin on. Istukaa alas ja keskustellaan. Leffoista ei voi ikää keskustella liikaa.
"Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi"