Ny on pakko tulla taas hehkuttamaan, kuinka elämä on jännää.
Ajelin tossa töistä himaan ja totesin, että minusta on tullut pesunkestävä maalaisjuntti, mutta se ei haittaa mua yhtään.
Ei haittaa, vaikka kuljen paskaisissa verkkareissa & maihareissa (maailman juntein yhdistelmä, uskokaa mua...
), eikä haittaa, että asun tuppukylässä jossain helevetin jeerassa, jossa ei ole mitään elämää. Ei myöskään haittaa ajella kovaäänisellä lava-autolla, joka on täysi romu. Vähiten mua haittaa se, että haisen lähes 24/7 lehmän paskalle ja naamaa koristaa kaikenmaailman paskaraidat.
Eniten tykkään, ylläripylläri, tuosta miekkosestani. Voin sanoa, etten oo milloinkaan elämäni aikana ollut näin onnellinen.