Voivoi, kamalan hankalia kysymyksiä
No yritetään pistää listaa....
1. Apocalyptica
Näiden poikien matkassa on tullut keikuttua elokuusta 2008 lähtien ja päivääkään en vaihtaisi. Älyttömän hyvää musiikkia, iskee johonkin pisteeseen todella syvälle. Ja hyvästä musiikistahan tekee entistä parempaa jos sen tekijät ovat mukavia, ja sekin tämän kokoonpanon kohdalla toteutuu. Tosin alkaa pikkuhiljaa tuntua että niitä näkee jo vähän liikaa kun joka mutkassa tulevat vastaan, tai ainakin Mikko the Rumpalikka. Sitä paitsi Apot ovat äärimmäisen aliarvostettuja Suomessa. Pidän myös yllä (ainoaa) suomenkielistä fanisivua, siellä saa käydä vilkaisemassa, koska kaikkiahan toki kiinnostaa
2. Sonata Arctica
Ammoisina lukion alkuaikoina kuulin erään tytön valittavan kun kukaan ei hänen kanssaan lähde katsomaan Sonata Arcticaa. Itse olin siihen ikään mennessä todennut että keikat noin yleisesti ottaen ovat hemmetin loistava juttu ja tarjouduin lähtemään kaveriksi, ja kuinkas sitten kävikään... Nykyään tyttö on yksi parhaista ystävistäni ja Sonata (ja oikeastaan myös ylempänä mainittu bändi) yhteinen rakkautemme. Bändin sanoitukset kolahtavat kyllä, nyt on taas tullut vietettyä muutama viikko uusin levy soittimessa ja kansilehti käpälissä ja tarinoihin uppoutuen. Ja hei, Tony Kakko on ehkä Suomen hienoin hevari, kunnioituksesta häntä kohtaan käytän jokaisella raskaamman musiikin keikalla värikkäitä vaatteita!
3. Apulanta
Niin ja tässä vaiheessa vois varmaan huomauttaa että en laita näitä paremmuusjärjestykseen
Apiksen diggailua ei ehkä tarvitse hirveämmin tällaisessa yhteydessä selitellä?
4. Kengurumeininki
Siis oikeesti. Keikkoja joilla on lupa riehua hallitusti kiitos koreagrafioiden, helposti mukana laulettavaa musiikkia, eikä kukaan ole kännissä tai töni tai hakkaa kyynärpäällä päähän? Jes! Näiden pomppijoiden keikalle eksyin silkasta uteliaisuudesta tämän vuoden helmikuussa, ja siellähän olikin älyttömän hauskaa. Nykyään tulee käytyä pomppimassa harva se viikko. Hauskinta on se, että bändin mielestä minä ja kolme kaveriani joiden kanssa tuolla tulee käytyä, olemme kummallisia mutta mukavia keikan piristyksiä, kun loikitaan siellä sivussa metrin muuta yleisöä pidempinä, lasten (keski-ikä 4v) mielestä ollaan tosi jännittäviä, mutta lasten vanhemmat ei pidä meistä yhtään! Tiedä sitten että miksi.... Pom-pom-pom-pom-pomppimaan...
5. The Rasmus
Hetken piti miettiä että minkäs bändin tähän nyt pistäis, mutta pistettiin nyt sitten tämä vanha elämäni suurin rakkaus. Räsmukseen rakastuin aikoinaan vuonna 2005, ja kuherruskuukausi kesti aina viime syksyyn aika vahvana... Sitten syrjäyttivät pari muuta bändiä nämä mussukat lopullisesti. Edelleen kyllä tykkäilen kovasti, mutta en enää fanita samalla tavalla. Johtuu pitkälle siitä että ovat olleet niin kiireisiä tuolla rapakon takana että on suomalaiset fanit jääneet vähän liian vähälle... Niin, ja jos jotakuta kiinnostaa niin muut ehdokkaat Rasmuksen tilalle olivat Maj Karma ja Amon Amarth