Mä olen lukenut kirjoja aktiivisesti jotain.... 14 vuotta? (oli hyvä oppia nuorena lukemaan!) Siihen on mahtunut monta tärkeää ja parasta kirjaa...
Oon vaan ihan alusta asti ollut semmonen että luen monta kirjaa yhtä aikaa ja yleensä samat kirjat uudelleen ja uudelleen... Joskus testattiin lukutahtia koulussa neljän viikon ajan ja orjallisesti kirjottelin kaikki sinä aikana lukemani kirjat ylös ja tulokseksi tuli 58 kirjaa... Että yritä siinä nyt sitten pohtia mikä on paras!
..Ehkä siis listaan vain joitakin paljon vaikuttaneita kirjoja.
Tuija Lehtisen nuortenkirjat on semmosia mitä tuli kahlattua paljon joskus 10-12 vuotiaana, ja varsinkin kirja nimeltä "Kundi kesätukkainen" omistaa erikoispaikan sydämessäni (vaan ei hyllyssäni, kirjaston kanta-asiakas kun olen), koska sieltä luin 11 vuotiaana että on olemassa helsinkiläinen lukio jossa voi opiskella kirjoittamista... Ja nykyäänhän kyseisessä lukiossa opiskelen kolmatta vuotta!
Toisena suurena lapsuuden lukukokemuksena mieleen tulee Laura Ingals Wilderin Pieni talo preerialla -sarja. Olen vasta myöhemmin saanut tietää että ne on oikeastikin kai aika iso juttu maailmanlaajuisesti pikkutyttöjen joukossa, ja minä en ikinä tuntenut ketään joka niistä olisi pitänyt...
Olen toki myös Potterlapsi, mutta ei siitä sen enempää, se fanitus kun eksyi jo varhain kummallisille poluille....
Joanne Harrisin kirjat ovat näin "vanhemmalla iällä" vieneet sydämeni, ja siitä on kyllä kokonaan syyttäminen näyttelijää nimeltä Johnny Depp! Nähtyäni Pienen Suklaapuodin ei riemullani ollut rajoja kun äidin kirjahyllystä löytyi elokuvan pohjana ollut kirja. Joka loppujen lopuksi oli paljon parempi kuin elokuva, vaikka edelleen minun päässäni Roux on Johnny Depp, ja piste.
Toivoton romantikko minusta sitten pääsi kasvamaan, ja luen onnellisena Jane Austenin ja Brontën sisarusten kirjoja ja oikeastaan mitä vain hyvin kirjoitettua yltiöromantiikkaa. Harlekiinit jätän kuitenkin hyllyyn.
Romantikon lisäksi olen fantasialapsi muutenkin kuin Pottereiden suhteen, ja tärkeimmiksi sarjoiksi voisin heittää David Eddingsin Belgarion-saagan (kaksi viisiosaista tarua ja pari jättiläisromaania taustoja) sekä Clive Barkerin Abaratit.
Niin, ja sitten on vielä se yksi....
Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin joka varjojen saartama on
J.R.R Tolkien ja varsinkin juuri se kuuluisin, eli Taru Sormusten Herrasta. Johtunee siitä että siitä on leffat joiden ilmestyessä olen ollut vielä pieni ja vaikutuksille altis
Mutta jos johonkin haluaisin Suomesta muuttaa niin Keski-Maahan. Ja just for the record, olen sen pienen fanijoukon jäsen joka leffoissakin fanittaa Aragornia. Jotenkin kaikki aina hehkuttaa Frodoa tai Legolasia... Aragorn my man <3
Tolkien-rakkauteni tähden olen myös opiskellut parit riimuaakkoset ja haltiakirjoitus on vuorossa seuraavana