Dioria, 3000 eM

Ratsastan metsätietä kohti Dioriaa. Olen seikkailullani muutaman toverin kanssa. Mestä on melko avoin, sillä aluskasvillisuutta on vain vähän. Matkan varrella olen nähnyt diconoja ruokailemassa siellä täällä. Vaellusaika on selvästi tulossa. Käyttämämme polku on muuttunut tieksi jo jokin aika sitten, mikä on selvä merkki suuren kaupungin läheisyydestä.

Saavumme suuren joen rantaan. Rannat ovat jyrkät. Rannassa on lautta. Meidän ei tarvitse käyttää sitä itse, vaan lautturi operoi lauttaa. Lautan mekanismi on hämmästyttävä. Lautta toimii diconovoimalla. Koko ryhmä hevosineen mahtuu kevyesti yhdellä kertaa lautalle. Toisella puolella jyrkkää rantatörmää ylös nousee kivetty tie. Näen elämäni suurimmat diconolaumat tien molemmin puolin metsässä. Pari kertaa joudumme hätistelemään diconoja pois tieltäkin. Ovat hämmästyttävän kesyjä. Tie nousee jatkuvasti mäkeä ylös. Ylitämme vielä pienemmän joen, jonka yli vie leveä silta. Muutaman mäen jälkeen tulevat ensimmäiset asuintalot näkyviin puiden lomasta. En ole koskaan nähnyt niin suuria taloja. Kiviset koristeelliset alaosat ja puiset yläosat. Kaupunki on suljettu siten, että ulommaisten talojen väleihin on rakennettu paaluaita. Tie vie portille. Portti on auki, ihmisiä on tulossa ja menossa.

Minä ja toverini olemme olleet seikkailullamme muutamia viikkoja. Alusta asti päämääränämme on ollut juuri Dioria, sillä olimme kuulleet siitä hämmästyttäviä tarinoita. Nyt vihdoin näemme kaiken omin silmin. Ei kaupunki niin valtavan suuri ole kuin on kerrottu, mutta kaikki toimii paljon paremmin kuin kotikaupungissani.

Rahatalous

Pari päivää on kulunut ja enää eivät rakennukset ihmetytä niin paljoa. Enemmän hämmästyttää raha. Diorialaiset vaihtavat tekemiään tuotteita arvottoman näköisiin esineisiin, joissa on erilaisia merkintöjä ja jota kutsutaan rahaksi. Kyseltyäni vanhuksilta olen saanut selville, että tämä raha on syntynyt työnjakosysteemin yhteydessä. Työnjako tarkoittaa sitä, että kaupunkilaiset tekevät joka päivä puoli päivää jotakin yhteistä työtä ja lopun aikaa mitä haluavat. Jos kuitenkin tekee koko päivän yhteisiä töitä, saa yhden rahan, ja vastaavasti jos haluaa tehdä koko päivän omia töitään, pitää antaa yksi raha pois. Aikoina, jolloin välttämättömiä yhteisiä töitä on paljon, ihmisille kerääntyy rahaa. Kun taas välttämättömiä yhteisiä töitä on vähän, yleiset työt keskittyvät julkisten rakennusten yms. tekemiseen ja suurella osalla ihmisiä on mahdollisuus ostaa omaa aikaa.

Perinteisen vaihtokaupan sijaan diorialaiset ovat alkaneet vaihtaa omalla ajallaan tekemiään tuotteita rahaan. Minulle on kerrottu, että tuotteiden hinnat nousevat vaikeina aikoina, koska ihmiset saavat silloin yhteisistä töistä paljon rahaa.

Me seikkailijatkin olemme päässeet osallisiksi Diorian rahasysteemistä. Normaalien seikkailijan saapumismenojen yhteydessä heti erikoistaitojemme tutkimisen jälkeen meille määrättiin niiden perusteella yleisiä töitä, joista saamme joka päivä rahaa aivan kuin kaupunkilaisetkin.

Myös yksityishenkilöt olivat kiinnostuneita meidän osaamisistamme ja eräs puuseppäsuvusta oleva seikkailijatoverini sai paikan veneveistämöltä ja minä pääsin erään kirjurin oppilaaksi. Veneentekijämestari on kuulemma luvannut antaa työstä palkkioksi rahaa ystävälleni, jos hän osoittautuu hyödylliseksi. Minä saan kirjurin luona ilmeisesti vain sen mitä kotonakin kaikki saavat, eli ruokaa ja katon pääni päälle. Tai ruoka kai tulee yleisten töiden tekemisestä ja katto palvelemaltani suvulta, mutta ei niitä täällä mitenkään selkeästi erotella.

Raaka-aineet

Kaupungissa on varasto, missä on mm. puutavaraa eri muodoissa, eri metalleja ja muuta sellaista usein tarvittavaa, minkä hankkimista varten pitäisi lähteä pois kaupungista. Varasto on kai ensisijaisesti yleisiä töitä varten, mutta ihmiset saavat rahaa vastaan hakea sieltä tavaraa myös vapaa-ajan töitään varten, kunhan sitä jää varastolle riittävästi yleisten töiden tarpeisiin.

Yksityisen tavarasta maksama hinta vastaa aina sitä työmäärää, jonka tavaran tuottaminen on vaatinut. Siispä yleisesti yksityisten ei kannata tuottaa raaka-aineita. Yksityistä raaka-ainetuotantoa tapahtuu pääasiassa silloin, kun kaupunki ei tuota jotakin raaka-ainetta ollenkaan, tai kun varastotavaran vapaa-ajankysyntä ylittää huomattavasti kaupungin tuotannon ylijäämän.

Jos joku kaupunkilainen vapaa-ajallaan keksii halvemman (eli vähemmän työtä vaativan) tavan tuottaa raaka-ainetta, niin kaupunki määrittelee ko. tuotannolle uuden työmääräarvion ja teettää tämän työn tällä uudella tavalla. Tarvittaessa työ teetetään tavan keksineellä henkilöllä. Tällä tavoin kaupunki saa aina tuottavimman raaka-ainetuotantotavan koko yhteisön hyödyksi ja tuottavan tavan keksijä voi jatkaa toimintaa vapaa-ajallaan vapaa-ajankuluttajien hyödyksi.

Keksinnöt tapahtuvat käytännössä aina vapaa-ajalla, koska keksintö on välttämättömyyden äiti eikä päinvastoin. Tästä johtuu, että kaikki tuotantolaitokset ja -välineet ovat sukujen omistuksessa.

Suku A, joka on keksinyt parhaat puutavarantuotantoon tarvittavat välineet, tuottaa kaupungille puutavaran yleisinä töinään ja vapaa-ajallaan lisäksi ylimääräistä puutavaraa. Tämän se myy mm. suvulle B, jolla on parhaat välineet puuesineiden tuottamiseen. Työvälineet suku B on alunperin tehnyt itse kivestä, mutta sitten suku C oppi tekemään pronssiesineitä, ja suku B teetti suvulla C uudet paremmat työkalut. Ja niin edelleen.

Rakentaminen

Rakennustöissä on paljon hanttihommia ja muita yksinkertaisia työtehtäviä, joita lähes kuka tahansa voi tehdä, joten maataloussesonkien ulkopuolella suuri osa yleisistä töistä on rakennustöitä.

Ihmisten asunnot (korttelit) rakennetaan sukujen toimesta vapaa-ajalla.
Muokkaa