Mahdin käyttäjiä kutsutaan mahtajiksi tai noidiksi sen mukaan onko heillä
Mahtilaitoksen mahtajakoulutus vai ei. Mahtia esiintyy myös
luonnonilmiöinä, mahtianomalioina. Noidat käyttävät yleensä manuaalista
mahdinkäyttötapaa ja muutenkin heidän mahdinkäyttönsä on usein
yksinkertaista ja toiminnoiltaan rajoittunutta. Mahtajilla on monia
mahdollisuuksia hienosäätöihin, jotka puuttuvat yksinkertaisesta
mahdinkäytöstä.
Mahdinkäyttäjät voidaan luokitella sen mukaan mitä eri mahdillisten
ilmiöiden ryhmiä he pystyvät käyttämään. Vain osa mahdinkäyttäjistä kuuluu
kaikkiin luokkiin ja muilta puuttuu ainakin yksi luokka.
Mahdin kohteina ovat yleensä kokonaiset kiinteät kappaleet, mutta myös
nesteet tai kiinteällä kappaleella rajoitetut tilavuudet nestettä tai
kaasua voivat olla kohteena. Koulutettu mahtaja voi tehdä halutessaan
erityisjärjestelyjä taitojensa ja voimiensa salliessa: säätää
kohdetilavuuden muotoa kokonaisesta kappaleesta poikkeavaksi, säätää
tilavuuden homogeenisuutta eli vaikutuksen kohdistumista kohteen tai
kohdejoukon eri osiin, tai vaikka ottaa kohteeksi useita eri suunnilla tai
etäisyyksillä olevia kohteita. Noidalla kohde on aina melko suuri
kokonainen kiinteä kappale tai joukko sellaisia.
Suureen kohteeseen on tietenkin helppo osua, mutta mahdin käynnistäminen ja
ylläpito on raskasta. Kovin pieniin kohteisiin taas on vaikea osua, mutta
mahdin käynnistäminen ja ylläpito on kevyttä. Mahdin maksimiteho riippuu
myös kohteen koosta siten, että pieneen kohteeseen saatavissa oleva
maksimiteho on pieni.
Usein voi olla vaikeaa osua johonkin kohteeseen ja pelkästään siihen. Esim.
jos kohteena on ihminen, niin vaatteet tulevat helposti mukaan, vaikka sitä
yrittäisi välttää. Varsinkin pieniin, kaukana oleviin kohteisiin on vaikea
osua osumatta samalla viereisiin kohteisiin.
Mahtajalla kohde voi olla myös jonkin esteen (esim. seinän) takana, mutta
sellaiseen osuminen voi olla vaikeaa etenkin jos este on paksu tai niitä on
monta tai kohde on kovin lähellä esteen takana. Heikommalla yhteyden
voimakkuudella on helpompi osua, mutta käyttöön saatava mahtiteho on
silloin tietenkin myös heikompi.
Kohde voi sijaita kaukanakin mahtajasta, mutta sijainnin täytyy olla
tunnettu. Näköyhteys ei ole välttämätön, mutta siitä on tietenkin apua
kohteen paikantamisessa.
Mahdin käytön aluksi mahtaja muodostaa mahdillisen yhteyden haluamaansa
kohteeseen. Tätä yhteyttä voi ylläpitää eri voimakkuuksilla, joka
alkuvaiheessa vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti mahti käynnistyy.
Yhteyden maksimivoimakkuus on mahtajan henkilökohtainen ominaisuus, joskin
harjoituksella on myös merkitystä. Jos yhteyden voimakkuus kohteen kokoon
nähden on liian alhainen, niin mahti ei käynnisty lainkaan. Käynnistymisen
jälkeen yhteyden voimakkuus vaikuttaa mahdin toimintatehoon, vaikka
maksimiteho ei riipukaan siitä.
Kouluttamattomat mahdinkäyttäjät ("noidat") eivät käytä mahdillista
yhteyttä, vaan manuaalista mahdinkäyttötapaa. Siinä ohjataan sopivilla
liikkeillä ympäristössä luonnostaan olevaa mahtia kohteeseen. Tämän voi
tehdä käsinkin, mutta yleensä käytetään apuvälineitä, joita ovat sopivista
materiaaleista valmistetut erilaiset sauvat, renkaat yms.
Koulutetut mahtajatkin voivat tietenkin halutessaan käyttää manuaalista
mahdinkäyttötapaa. Vaikka se on usein tehottomampaa, niin se ei ole
mahtajalle niin rasittavaa. Manuaalinen mahdinkäyttötapa toimii hyvin
vain vuoristoissa.
Kun yhteyttä kohteeseen on ylläpidetty riittävän kauan ja sen voimakkuus on
riittävä, mahti alkaa toimia. Mahdinkäyttäjä voi hallita mahtia tilanteen
mukaan yhteyden kautta tai manuaalisesti. Mahdinkäyttö kestää niin kauan
kuin mahtaja jaksaa ja haluaa ylläpitää sitä. Ylläpidon vaativuus riippuu
kohteen koosta ja mahdin tehosta. Jaksamiseen vaikuttaa mahtajan fyysinen
kunto, sillä mahdinkäyttö on fyysisesti rasittavaa. Jos mahtaja lopettaa
äkillisesti, jatkuu mahdin toiminta vielä jonkin aikaa. Jos taas yhteyden
ylläpito hiipuu vähitellen, hiipuu mahdin toimintakin vähitellen.
Jos mahtiyhteyttä ylläpitää suurella voimakkuudella pitkän aikaa riittävän
pieneen kohteeseen, niin tapahtuu ylilataus, jolloin mahdin käyttöteho
alkaa heiketä ja menee lopulta nollaan asti. Tällaisessa tilavuudessa mahti
kuitenkin säilyy käynnistyneessä tilassa toimimattomana. Jonkin ajan
kuluttua, joka riippuu ylilatauksen määrästä, mahti käynnistyy
automaattisesti uudelleen. Tällä tavoin voidaan tehdä esineitä, joissa on
jokin mahdillinen toiminto ja joita ei-mahtajatkin voivat vaivatta käyttää.
Mahtajat voivat tehdä myös laukaisin-esineitä, joilla voidaan ladattu esine
laukaista haluttuun aikaan itselaukaisun odottamisen sijaan.
Mahtiesineen latausta voidaan myös siirtää toiseen mahtilatautuneeseen
kappaleeseen. Tällaisia ovat toiset mahtiesineet sekä kohteet, joihin on
tehty alustavakin mahtiyhteys. Näin jopa hyvin heikosti mahtia osaavat
henkilöt voivat siirtää mahtiesineessä olevan mahtitaidon toiseen
kohteeseen (esim. itseensä).
Mahtajan suurin mahdollinen kohteen koko, riippuu hänen henkilökohtaisista
ominaisuuksistaan sekä harjoituksesta. Kokorajat tulevat erikseen vastaan
mahdin käynnistymisessä sekä maksimitehossa ja mahdin ylilatauksessa.
Suurin näistä on se koko, jonka mahtaja saa voimakkaimmalla
mahtiyhteydellään vielä käyntiin. Seuraavana tulee maksimitehon rajakoko,
joka on suurin kohde, mistä mahtaja saa vielä täyden tehon irti. Tämä on
samalla suurin mahtikuoren pinta-ala, jonka mahtaja pystyy ylilataamaan.
Joskus mahti käynnistyy spontaanisti. Tällaista kutsutaan mahtianomaliaksi.
Niiden toiminta vastaa manuaalista mahdinkäyttötapaa. Ne ovat melko
harvinaisia, ja niitä esiintyy lähinnä vuoristoissa. Mahtianomaliat ovat
yleensä lyhytkestoisia, mutta tietyissä paikoissa tavataan hyvinkin pitkään
kestäviä anomalioita sekä spontaanisti ylilatautunutta mahtia. Tällaiset
spontaanit mahtiesineet voivat olla arvokkaita, sillä joskus niiden avulla
voi tehdä monia eri mahdin rajoja ylittäviä asioita.
Monet ihmiset pystyvät näkemään toiminnassa olevan mahdin siitä, että
mahdin kohteet hohtavat heikosti valoa. Tehokkaampi mahti aiheuttaa
kirkkaamman hohteen. Hohde näkyy paremmin, kun muuta valoa on vähemmän
(esim. yöllä). Valo on väriltään syvää violettia. Myös ylilatautuneet
mahtiesineet hohtavat heikosti.
Mahtajat pystyvät havainnoimaan kohteen ominaisuuksia muodostuneen
mahdillisen yhteyden kautta. Havaittavia ominaisuuksia ovat olomuoto,
tiheys, lämpötila ja liiketila. Myös mahdin toiminnasta saa tietoa. Tämä
havainnointi vaatii harjoitusta.
Manuaalisessa mahdinkäytössä on olennaista osata tunnistaa eri tyyppinen
mahti ympäristöstä. Ympäristön mahti hohtaa samoin kuin mahdin kohteetkin,
mutta paljon himmeämmin. Pimeässä se tietenkin näkyy paremmin.
Muutamalla luonnosta löytyvällä aineella on mahdillisia ominaisuuksia.
Näitä kutsutaan mahtiaineiksi ja antimahtiaineiksi.
Mahtiaineet voimistavat ympäristön mahtia. Tätä ominaisuutta voidaan
käyttää esim. voimistamaan manuaalista mahdinkäyttöä. Voimistamisesta
seuraa myös, että mahtiaineesta valmistetun rasian sisään laitettuun
esineeseen voi muodostua mahtivarasto.
Mahtiaine myös hylkii mahtia, eli se ei voi olla itse mahdin kohteena.
Siispä esim. mahtiainetta sisältävä ketjupaita suojaa käyttäjäänsä
joutumasta mahdin kohteeksi. Hylkimisestä seuraa myös, että mahtiaineesta
valmistetulla esineellä voidaan ohjata ympäristön mahtia haluttuihin
kohteisiin manuaalisessa mahdinkäytössä.
Antimahtiaineet taas vetävät mahtia puoleensa ja vaimentavat ympäristön
mahtia. Antimahtiaineita voi siten käyttää kohteiden suojaamiseen
mahdinkäytöltä ja niillä voi nopeuttaa mahtivaraston käynnistymistä. Myös
antimahtiaine-esineillä voidaa ohjailla mahtia manuaalisessa
mahdinkäytössä. Parhaat manuaalisen mahdinkäytön apuvälineet saadaan mahti-
ja antimahtiaineita sopivasti yhdistelemällä.
Koska antimahtiaine-esine vetää mahtia puoleensa, niin mahti käynnistyy
sellaisessa usein spontaanisti. Tosin antimahtiaineen vaimennusefekti
tekee tästä harvinaisempaa ja heikkotehoista.
|