Esihistoria (< 800 jM)

Parhaita säilyneitä kirjallisia lähteitä Itämaiden esihistoriasta ovat Toid Sutintasin 1700-luvulla kirjoittama "Sunnan historia" sekä Kalaran kisojen kroniikat.

Itäiset maat selvisivät Maailmanlopusta ilmeisesti melko vähällä, sillä eräiden lähteiden mukaan Jasmiisin kaupungissa (nykyään Mannan pääkaupunki) oli jo vuoden 500 tienoilla satoja asukkaita. Tämä tekee siitä yhden koko Madusin vanhimmista kaupungeista. Ensimmäinen kaupunkivaltiota suurempi valtio lienee syntynyt Jasmiisin Moldainin johdolla 800-luvulla, kun hän joukkouneen valloitti Sokulan (nykyisen Sunnan pääkaupunki) ja julisti Sunnan valtion perustetuksi. Sunnan perustamisesta ja muista esihistoriallisista tapahtumista on tosin paljon erilaisia tarinoita etenkin Kahmassa, missä kansantarinat ovat hyvin säilyneitä ja arvostettuja.

Suuruuden vuodet (800 - 1800 jM)

800-luvulta lähtien Kalaran kisat on säilyttänyt virallisten kisakuvausten muodossa arvokasta tietoa Sunnan ja muiden alueen valtioiden historiasta. Esim. vuoden 925 kisakuvaus alkaa näin: "Tänä päivänä on Kalara muiden Lassian saarten esimerkkiä seuraten liittynyt Sunnan kuninkaan Joon I:n alaisuuteen." Kuten tuosta kuvaksestakin ilmenee, vaikuttaa siltä, että kaupunkisvaltiot ja muut alueet tosiaan liittyivät vapaaehtoisesti Sunnan alaisuuteen. Toisista lähteistä saa sellaisenkin kuvan, että Sunnan kuninkaan armeija ei edes olisi ollut kovin merkittävä, joten mistään rauhaan pakottamisestakaan ei liene ollut kysymys.

Rauhanomainen laajeneminen tapahtui vähitellen, ensin rannikkoa pitkin etelään Hunaltiin asti, missä vuonna 1280 Sunna ilmeisesti ensimmäistä kertaa kohtasi sotilaallista vastarintaa ja laajeneminen etelään pysähtyi. Tämän jälkeen laajeneminen jatkui länteen Porha-vuorille, ja vuoteen 1500 mennessä olivat kaikki vuoriruhtinaatkin liittyneet Sunnaan.

Kalaran kisat olivat tuolloin vielä Sunnan sisäinen tapahtuma ja ilmeisesti juuri niiden vuoksi myös Hunalti liittyi vuonna 1460 Sunnaan; tosin erityissopimuksella, joka takasi tiettyjen asioiden säilyvyyden Hunaltissa. Tämä avasi Sunnalle pääsyn harvaan asuttuun etelään, nykyisen Kahman laajoille ruohoaroille. Näiden alueiden tärkein luonnonvara ovat erinomaiset ratsut.

Laajimmillaan Sunna oli n. vuodesta 1600 vuoteen 1800, jona aikana se käsitti kaikki itämaat eli nykyiset Sunnan, Mannan, Kahman ja Kalaran alueet. Lisäksi tähän "Suur-Sunnaan" kuului pohjoisessa osia nykyisestä Senderasta ja etelässä osia nykyisestä Fistiolosta. Tällaisesta laajuudesta "Sunnan Historia" puhuu, mutta mitään virallisia valtakunnanrajoja ei tunnettu, sillä kaikki raja-alueet olivat harvaan asuttuja. Sunnan valtio käsitti siis käytännössä koko Itäisillä mailla tunnetun asutun maailman.

Tämä mahtava ja rauhanomainen valtakunta kuitenkin järkkyi 1700-luvulla idän ja lännen törmäyksessä. Kalaran verilöylyn seurauksena vuonna 1800 Sunna ajautui pitkään ja veriseen sotaan, jota kutsutaan yleensä nimellä Sunnan sota ja sen seurauksena Sunna hajosi useiksi pikkuvaltioiksi.

Kalaran verilöyly (1800)

Itäiset maat olivat täysin eristyksissä lännestä aina 1700-luvulle asti. Toki ajasta ennen maailmanloppua kertovissa kansantarinoissa ja lauluissa tunnettiin lännen mahtavat valtakunnat, mutta niitä pidettiin myyttisinä ja maailmanlopussa tuhoutuneina (sanotaanhan Itäisillä mailla vieläkin usein läntisistä vaikutteista puhuttaessa: "Maailmanloppukin tuli lännestä."). Sunnit eivät enää tienneet mitä sota tarkoitti eivätkä taistelutaidot olleet kovin arvostettuja. Sunnan laajeneminenkin tapahtui lähes verettömästi, neuvotellen ja vapaaehtoisuuteen perustuen. 1700-luvulla alkoi pohjoisessa kiertää tarinoita hurjista lännenmiehistä ("tuleska", sunnan kielen länttä tarkoittavan sanan mukaan), jotka ryöstelivät läntisimpiä kyliä. Vuonna 1749 Sunnasta lähetettiin suuri kuninkaallinen tiedusteluretkikunta pohjoisrannikkoa pitkin länteen johtajanaan kuningas Mande I:n poika Jounu. Muutaman päivän merimatkan jälkeen he saapuivat senderalaiseen Doulloucin kaupunkiin, missä tapahtui mielenkiintoinen kahden kulttuurin yhteentörmäys.

Sunnaanhan ei ollut liittynyt enää satoihin vuosiin uusia kaupunkeja, mutta Jounun tarkoituksena oli perinteiden mukaan tarjota kaupungille mahdollisuutta liittyä Sunnaan. Kaupunki kuului kuitenkin jo Senderaan; itse asiassa se oli Senderan kuninkaan itälaajenemisen yhteydessä perustama kaupunki. Kielivaikeuksista johtuen Jounu ei voinut kuitenkaan esittää tarjoustaan, vaan senderalaiset kauhistuivat mahtavaa laivastoa ja Senderan kuningas armeijoineen saapui paikalle nopeammin kuin tulkki. Taistelua ei kuitenkaan syntynyt, koska eihän laivasto ollut kuin tiedustelulaivasto. Tämä kuitenkin kauhistutti Senderan kuninkaan (tulkin löydyttyä) sopimukseen, missä Sendera lupasi olla pyrkimättä itälaajenemiseen.

Jounu kutsui Senderan kuninkaan seuraavan vuoden Kalaran kisoihin ja tästä alkoi molemminpuolinen kulttuurivaihto, missä senderalaiset ihailivat Sunnan rauhanomaista elämää ja Kalaran kisoja (senderalaiset osallistuivatkin niihin sankoin joukoin kuitenkaan pärjäämättä merkittävästi) ja kummastelivat heikkoa sotilaallista puolustusta, kun taas sunneja alkoi kiinnostaa (ja ehkä pelottaakin) Senderan mahtava armeija ja sotavoima. Kuningas Jounu alkoikin varustaa armeijaa, mutta ilman sodankäynnin perinnettä ja taistelutaidon arvostusta ei kunnon armeijaa oikein syntynyt. Jounu näki syypääksi Kalaran kisat, joita arvostettiin huomattavasti ja joka veti kaikki parhaat sotilaat puoleensa. Tästä johtuen Jounu päätti lakkauttaa Kalaran kisat vuonna 1800.

Vuoden 1800 Kalaran kisojen avajaispuheessa sitten kuningas Jounu ilmoitti kisojen olevan viimeiset ja että tästä lähin kaikkien nuorten sunnien oli liityttävä armeijaan ja harjoiteltava taistelutaitoja kisataitojen sijaan. Tämä aiheutti "Kalaran verilöylyn", joka oli kisayleisön ennennäkemättömän voimakas massareaktio, jonka seurauksena lähes koko Sunnan kuningassuku ja miltei koko valtion muukin ylimystö sai surmansa. Myös paikalla ollut osa Senderan kuningasperheestä surmattiin.

Sunnan sota (1800 - 1900)

Sunnan sodaksi kutsutaan sisällissotaa, johon Sunna ajautui Kalaran verilöylyn seurauksena vuonna 1800. Sodan alussa pääkaupunki Sokula tuhottiin lähes maan tasalle ja monet Sunnan suurimmista kaupungeista julistettiin uudeksi pääkaupungiksi ja uusia kuninkaita oli yhtä monta. Vuoteen 1810 mennessä entisen mahtavan Sunnan valtion tilalla kymmeniä keskenään taistelevia pikkuvaltioita.

Sunnan uusi läntinen naapurivaltio Sendera oli laajentunut voimakkaasti itään 1600- ja 1700-luvulla, kunnes Sunna pysäytti laajenemisen 1750-luvulla. Maiden vällle kehittyi hyvät suhteet ja senderalaiset saivat mm. ensimmäisinä ei-sunneina virallisen osallistumisoikeuden Kalaran kisoihin (Kalaran kisat). Tästä johtuen myös Sendera kärsi Kalaran verilöylystä.

Senderan perimyskiistat selvitettiin kuitenkin jo vuoteen 1810 mennessä ja suurhyökkäys Sunnaan alkoi vuonna 1811. Sunnien onneksi kuitenkin Sunnan pohjoisosaan syntynyt Mannan valtio oli pystynyt pysyttelemään Sunnan sodasta erossa ja pystyi pysäyttämään Senderan pohjoisen hyökkäyksen. Etelässä Lunaasin aukon kautta tulleet senderalaiset joukot valtasivat kuitenkin laajoja alueita eteläisestä Sunnasta. Setsin niemimaalla pieni Mistan kaupunki Send Vaisian (myöhemmin Send I) johdolla pystyi pitämään valloittajat loitolla. Tästä sai alkunsa Kahman valtio.

Sunnan pääkaupungin Sokulan rauniot otti haltuunsa vuonna noin vuonna 1820 merirosvojen maineessa ollut joukko johtajanaan Anori ea Meunesto. Meuneston johdolla Sokula kesti senderalaisten piirityksen, joka myös murrettiin. Sokulan alue laajeni näin Porha-vuorille ja Meunesto antoi valtiolle nimen Herikaron (myöh. Herikaroni.

Vaikka senderalaisia joukkoja oli Sunnassa vuosikymmeniä, eivät he koskaan saaneet siellä järjestäytynyttä hallintoa aikaan. Eniten he vaikuttivat Sihtuassa ja Annimaiassa. Lopulta vuonna 1872 Meuneston johtama liittoutuma (Riitaman liitto), johon kuuluivat lisäksi ainakin Sihtuan ja Kahman joukot, ajoi senderalaiset Lunaasin aukon länsipuolelle.

Kun senderalaiset olivat vetäytyneet, lähti sankarina juhlittu Meunesto laivastoineen merille koskaan palaamatta. Meunesto julisti lähtiessään perustetuksi uuden Sunnan, joka perustui Riitaman liittoon. Uutta Sunnaa ei kuitenkaan syntynyt, vaan liitto lakkautettiin ja pikkuvaltiot säilyivät.

Sendera Sunnan sodassa

Historia: Sendera laajeni voimakkaasti itään 1700-luvulla ja ajautui sotaan Sunnaa vastaan vuonna 1738, joka päättyi Senderan murskatappioon. Sodan jälkeen uusi kuningashuone solmi hyvät suhteet Sunnaan, mutta kun kuningas ja suuri osa hovia murhattiin Kalaran verilöylyssä, ajautui maa sisällissotaan.

Sisällissodan voittajaksi selvinnyt *** aloitti 1811 sotaretken Sunnaan. Sen seurauksena Sendera hallitsi laajoja alueita Sunnasta vuosina 1815-1872.

Hajaannuksen vuodet (1800 - 3000)

Aikaa 1800-3000 kutsutaan itäisillä mailla hajaannuksen vuosiksi. Tänä aikana entisen Sunnan alueella vaikutti kymmeniä valtioita. Merkittävimpiä näistä olivat nykyvaltioiden Mannan, Kahman ja Kalaran ohella Sihtua, Herikaroni, Annimaia, Lamalus, Tudai ja Kesseda.

Vanhaa Sunnaa yritettiin useaankin otteeseen luoda uudelleen, mutta aina yhtä huonolla menestyksellä. Vuonna 2800 päästiin jo lähelle tätä tavoitetta kun ns. Kolmen valtion liitto perustettiin. Liiton ponnistelut tuottivat tuloksen vuonna 3003, kun Sokulan ruhtinatar Kiale Lasenda julisti uuden Sunnan kuningaskunnan perustetuksi. Kuninkaaksi hankittiin legendaarisen Mande I:n perillinen, jonka nimeksi tuli Mande II. Tiettävästi Mande I oli lapseton, mutta ilmeisesti Mande II oli joko riittävän läheistä sukua tai mikä on luultavampaa, hänessä oli vain riittävästi yhdennäköisyyttä Mande I:n kanssa. Oli miten oli, lähes kaikki itästen maiden ruhtinaskunnat liittyivät uuteen Sunnaan. Vain Kahma, Kalara ja Manna jäivät ulkopuolelle ja Sihtua liittyi myöhemmin Kahmaan.
HALLITSIJAT:

Vanha Sunna .. 1690-1771 Mande I 1771-1800 Jounu Uusi Sunna: 3003-3078 Mande II 3078-3104 Jaam I 3104- Jaam II
Muokkaa