Apulannan 20-vee juhlakeikaus 19.8.
Lähetetty: Lauantai 20.8.2011, 09:18:48
Ei oikein tiedä mitä sanoisi, oli nimittäin aika hämmentävän huikea kokonaisuus pykäilty. Kiitokset pojille siitä. Oli hienoa nähdä bändin menneisyyttä, nykyisyyttä ja etenkin sitä että bändillä on todella mahtavaa tulevaisuutta edessään. Lisäksi ennen keikkaa (ja osittain jälkeen keikan) tapahtuneet tapaamiset muiden salamoiden kanssa olivat mukavia hetkiä. On meissä näköjään minun vastapainoksi jotain hauskojakin tyyppejä joukossa. Keikka kesti pitkään ja jo keikan pohjustus kesti peruskeikan verran, joten kaikki eivät voineet jäädä keikan jälkeen paikalle, mutta onneksi sentään muutama jäi.
Apulannan aiempiakin spessusettejä on leimannut voimakas luontevuus, ja tuntuu että bändin äijille tuo on ollut sopiva mielentila jo pidemmän aikaa. Lahen Äksän soittelo ei ollut mitään väkisin rypistämistä vaan enemmänkin kuin olisi kaverin sohvalla soiteltu ja vähän jamiteltu. Nyt tuonne kaverin sohvalle oli tuotu yhtyeen nykytilan edellytyksiä vuosien varrelta ja kaveriporukkaa oli mahdutettu olohuoneeseen likemmäs parituhatta, mutta tunnelma oli silti aivan loistava.
Toni mainitsi näiden olleen parhaat synttärit missä oli koskaan ollut, ja en minäkään jäänyt kakkuja ja koristeita kaipaamaan jos päivänsankarin juhlinnan seuraaminenkin oli näin komeata.
Kaikilla meillä oli varmasti toiveita mitä lauluja saisi ja mitä ei saisi tulla. Varmaan pienimmästä päästä ylläreitä oli Piiskan soittaminen viimeisenä, onhan se kuitenkin ollut monen vuoden kantava voima ja siihen ehti aikanaan tottua konsertin lopetuksena (jo siinä määrin että joku kiertue vedettiin fanien toiveesta lopettamalla muihin kappaleisiin - siis miettikää, ei kakskyt vuotta soittaneen asemansa vakauttaneen bändin ole mikään pakko kuunnella yleisöä vaan ihan varmasti tulisi lähes täysiä tupia vaikka soittaisi puolitehoilla. Mutta ilmeisesti tässä on myös yksi syy miksi tämä touhu tuntuu soittajistakin mielekkäältä, kun pistää itsensä likoon täysillä ja pyrkii siihen että ihmiset viihtyy. Ja mehän viihdyimme.) Mahtavana bonuksena oli keikkakitaristien ja sähköurkureiden lisääntyminen spektaakkelimaiseen kliimaksiin.
Biiseistä omalta osaltani olen erittäinkin tyytyväinen että saimme kuulla Päivästä toiseen kappaleen. Vaikkei se tullutkaan akkarina, niin melkeinhän se siltä tuntui hieman sähköllä höystettynäkin. Kilpikonna ja Poistuisitko mun elämästäni olivat myös helmiä helmien joukossa. Muistijäljet oli kiva lisä pitkästä aikaa ohjelmistoon ja Kristalliprinsessa muistui myös Heinolan soittelosta. Ei tullut "Sami ei osaa"- sarjaa tyyliin Valas, mutta on oikeastaan aika vaikea kuvitella että KAHDEN TUNNIN settilista olisi ollut kenellekään pettymys. Ja vielä se miten se soitettiin. Oli soittotaidon ammattilaisia ja tämän lisäksi oli myös esiintymistaidon ammattilaisia jotka loivat loistavaa tunnelmaa vaikkeivät ehkä Jimi Hendrixin veroisia tekniseltä soittotaidoltaan olleetkaan.
Tarinaa voisi jatkaa vaikka miten, ja ehkä sen jossain vaiheessa teenkin, mutta nyt joutunee jatkamaan muita touhuja. Yöunet jäivät hieman vähempiin, mutta hei sori, tää nyt on vähän tämmöstä.
Kiitokset syntymäpäiväjuhlista niin sankareille kuin juhlavieraillekin ja näkemisiin tulevilla keikoilla!
Apulannan aiempiakin spessusettejä on leimannut voimakas luontevuus, ja tuntuu että bändin äijille tuo on ollut sopiva mielentila jo pidemmän aikaa. Lahen Äksän soittelo ei ollut mitään väkisin rypistämistä vaan enemmänkin kuin olisi kaverin sohvalla soiteltu ja vähän jamiteltu. Nyt tuonne kaverin sohvalle oli tuotu yhtyeen nykytilan edellytyksiä vuosien varrelta ja kaveriporukkaa oli mahdutettu olohuoneeseen likemmäs parituhatta, mutta tunnelma oli silti aivan loistava.
Toni mainitsi näiden olleen parhaat synttärit missä oli koskaan ollut, ja en minäkään jäänyt kakkuja ja koristeita kaipaamaan jos päivänsankarin juhlinnan seuraaminenkin oli näin komeata.
Kaikilla meillä oli varmasti toiveita mitä lauluja saisi ja mitä ei saisi tulla. Varmaan pienimmästä päästä ylläreitä oli Piiskan soittaminen viimeisenä, onhan se kuitenkin ollut monen vuoden kantava voima ja siihen ehti aikanaan tottua konsertin lopetuksena (jo siinä määrin että joku kiertue vedettiin fanien toiveesta lopettamalla muihin kappaleisiin - siis miettikää, ei kakskyt vuotta soittaneen asemansa vakauttaneen bändin ole mikään pakko kuunnella yleisöä vaan ihan varmasti tulisi lähes täysiä tupia vaikka soittaisi puolitehoilla. Mutta ilmeisesti tässä on myös yksi syy miksi tämä touhu tuntuu soittajistakin mielekkäältä, kun pistää itsensä likoon täysillä ja pyrkii siihen että ihmiset viihtyy. Ja mehän viihdyimme.) Mahtavana bonuksena oli keikkakitaristien ja sähköurkureiden lisääntyminen spektaakkelimaiseen kliimaksiin.
Biiseistä omalta osaltani olen erittäinkin tyytyväinen että saimme kuulla Päivästä toiseen kappaleen. Vaikkei se tullutkaan akkarina, niin melkeinhän se siltä tuntui hieman sähköllä höystettynäkin. Kilpikonna ja Poistuisitko mun elämästäni olivat myös helmiä helmien joukossa. Muistijäljet oli kiva lisä pitkästä aikaa ohjelmistoon ja Kristalliprinsessa muistui myös Heinolan soittelosta. Ei tullut "Sami ei osaa"- sarjaa tyyliin Valas, mutta on oikeastaan aika vaikea kuvitella että KAHDEN TUNNIN settilista olisi ollut kenellekään pettymys. Ja vielä se miten se soitettiin. Oli soittotaidon ammattilaisia ja tämän lisäksi oli myös esiintymistaidon ammattilaisia jotka loivat loistavaa tunnelmaa vaikkeivät ehkä Jimi Hendrixin veroisia tekniseltä soittotaidoltaan olleetkaan.
Tarinaa voisi jatkaa vaikka miten, ja ehkä sen jossain vaiheessa teenkin, mutta nyt joutunee jatkamaan muita touhuja. Yöunet jäivät hieman vähempiin, mutta hei sori, tää nyt on vähän tämmöstä.
Kiitokset syntymäpäiväjuhlista niin sankareille kuin juhlavieraillekin ja näkemisiin tulevilla keikoilla!