Noniin.. Täältä sitten paiskotaan myös meikäläisen listalla teitä.

1. Kiila
Luonnollinen ja loogisin valinta. Parempi toistaan jokainen biisi ja vielä kun ensimmäisen kuunteluvaiheen aikaan oli vielä täysi lämpö päällä Pudota-EP:lle. Biisit ovat eeppisiä ja seuraavat toinen toistaan soljuvasti ja sujuvan rakenteen kera. Tällaisesta meikäläinenkin tykkää, että on olemassa levy jonka missään biisissä ei ole varsinaisia heikkouksia. Vaikka monet eivät esimerkiksi Laululinnusta tykkääkään niin meikäläinen se vain lämpenee sille entisestään, kun sitä edeltää ja seuraa levyn vahvimmat lenkit. Biisien parhaimmistoa edustavat Kuollakseen Elossa, Routa sekä Kaukaa Lähelle.
2. Eikä vielä ole edes ilta
Olen tunnetusti niitä uuden Apulannan kannattajia, joten luonnollisesti top kolmosessa löytyy toinenkin uuden aallon levy. EVOEI sisältää useita suosikkibiiseistäni (Karman Laina, Kaivo, EVOEI) ja tematiikka on mielenkiintoinen. Biisit eivät varsinaisesti kosketa meikäläistä läheltä mutta levy puskee silti ainokaisen hyvin kuulevan korvani kuulohermoon täydellisesti. Ainoa biisi, jonka myönnän AINA skippaavani on Nimensä Alle, ei se vaan lähde.
3. Attack Of The A.L. People
Ironista kyllä, Attack rankkautuu meikäläisellä kolmoseksi tunnelmansa vuoksi. Kyllä sitä on vietetty monet illat, kun tietyt biisit ovat soineet toistolla. Mieletöntä settiä vaikka alkuaikoina ote oli musiikista aivan erilainen, kuin nykyisin. Silti mieltä lämmittää. Levyllähän on sentään Miks' ei uni tuu? ja Kelpaanhan, rakkaani?

Joskus sitä täytyy vaan niin herkistellä ja söpöstellä urakalla. Hyvä pojat! Nyt vain rohkeasti keikkasetteihin tunkemaan Miks' ei uni tuu?:ta niin meikäläinen riemuitsee.
4. Kuutio
Kuutiossa on laatua. Muistan ensimmäisen kuuntelukertani. "Eikö täällä ole oikeasti avausraidan jälkeen mitään hyvää?!?" .. Mutta jokainen levyn läpikuuntelu nappasi aina meikäläiselle mukaan yhden uuden biisi-ihastuksen ja siitä se sitten lähti. Kaikki Sun Pelkosi on meikäläisen ehdoton suosikki ja syy tähän on mahdollisesti se mielettömän hieno taustamelodia! Mielestäni keikoilla ollut erittäin hyvä avausbiisi. Muita vahvoja lenkkejä ovat Elämänviiva sekä KUUTION PALASET, joka löytyy ehdottomasti koko Apulannan tuotannon parhausjärjestyksen kärkipäästä meikäläisen mielestä. Lyriikat ovat suorastaan pintapuolisesti kuunnellen NEROKKAAT ja kokonaisuus on toimiva. Kuution julkaisuturneen kohdalla meikäläinen lämpeni Turun Caribiassa aivan totaalisesti, kun välispiikissä porukat suorastaan valmistautuivat menemään kuutioon ja biisin alkaminen laittoi pasmat sekaisin. Mahtia!
5. Aivan kuin kaikki muutkin
Tietenkin se legendaarinen levy löytyy täältä listan puolenvälin paremmalta puolelta. Levyllä on ollut merkitystä, kun tietää sen historiaa ja vaikutusta siihen miten Apulanta on entisestään menestynyt. Biisit ovat onnistuneita ja niissä alkaa olemaan sisältöä. Tämän levyn vahvat lenkit ovat mielestäni 001, 003 sekä tottakai 007/TMK. Luonnollisesti. Myös Lavuaarista - liveä kuulleena täytyy myöntää, että sen kuunteleminen auttoi entisestään tykästymään tähän levyyn.
6. Hiekka
Erittäin vaikea valinta. Vaikka pidän levyä tuotannon heikoimpana niin se ei silti tarkoita sitä, että se olisi sijalla 10. Hiekka pääsee siksi sijalle kuusi, koska täältäkin löytyy yksiä kestosuosikkejani Hipon, Faaraon ja Valaan muodossa. Muuten kokonaisuus tuntuu kuunneltuna hieman sillisalaatilta. Hiekka itsessään ei koskaan ollut mielestäni hyvä radiobiisi ja levyn loppuosa alkaa käymään puuduttavaksi. Kuitenkin alkupuoliskon meno lämmittää ja saa pitämään kuulemastaan.
7. Kolme
Tähän kohtaan vielä täytyy saada ehdottomasti kolmoslevy Kolme, koska huonohan se ei ole mutta järjestys velvoittaa. Levyllä on mukavia ja tarttuvia biisejä, kuten Paha, Paha Asia, Mitä vaan, Kalamiehen toveri ja Ota minut mukaan. Näistä etenkin Kalamiehen Toveri on saanut suorastaan uusia ulottuvuuksia nykyisillä keikoilla (etenkin akustisena!) ja mielettömän hyvä se on myös Eikä Vieläkään Ole Edes Ilta - livelevyllä taltioituna. Suosittelen lämpimästi. Mutta sitten tullaankin kompastuskiveen ja anteeksi, varmaan pidättekin meikäläistä tästä lähtien luopiona ja kivitätte hengiltä, kun joudun toteamaan, että Anna Mulle Piiskaa on yksi niistä biiseistä tällä hetkellä joka raivostuttaa. Onhan se ihan mukavaa, että keikkojen loppuun se on suorastaan traditio mutta ei se vaan lähde! Ei sitten millään enää saa fiilismittaria mihinkään suuntaan, paremminkin negatiiviseen. Alkuun biisi oli erittäin hyvä levyllä mutta kulttimaineensa vuoksi meikäläiseltä meni maku. Tämä on ihan tyypillistä Pasimaista käytöstä, koska yleensä kyllästyn kaikkeen joka on kaikkien suosiossa. Heh. Levyä on mukava kuunnella ja ei siinä nyt kovin huonoa sanottavaa ole.
8. Ehjä
Levyllä on mukava tunnelma. Kaikki lähtee mielettömästä Dee Beestä ja siitä eteenpäin löytyy tietenkin mielettömän hienoja sävellyksiä Minä olen voittaja ja En voi auttaa muodossa. Monia mukavia muita biisejä voisi tietenkin listata, kun kyseeseen tulee .. Silti Onnellinen sekä Pöljä. Mitä Kuuluu edustaa tietenkin myös legendaarisuutta, jota on pitänyt puhki asti kuunnella. Levyn täytyi kuitenkin löytää paikkansa täältä listan lopulta, koska jotkut biisit eivät vain millään saa lämpenemään. Hienoa settiä kuitenkin ja onneksi tämäkin levy on olemassa.

9. Heinola 10
Levystä on ristiriitaiset ajatukset. Löytyy hyviä ja huonoja biisejä. Kokonaisuutena kuitenkin huomattavasti toimivampi kuin monet muut levyt. Levyn parhaimmistoa edustaa Muistijäljet, Kirveltäjät ja Tunnit. Myös Viivakoodit on edelleen hieno biisi mutta vähän alkaa olla jo soitettu. Kaksoishuiput olis pitänyt jättää pois levyltä ja korvata jollain B-puolella, kuten Amerikalla (joka valitettavasti tuli jo ennen levyä käytetyksi singlellä) ja laittaa biisijärjestystä vähän uusiksi. Kuitenkin tästä tykkää mutta joutuu tyytymään kohtaloonsa listan alapuolella.
10. Plastik
Sori Plastik, vaikka levyllä on yksi ehdottomia suosikkejani "Tervetuloa" - biisin muodossa (joka aikoinaan lämmitti myös huomattavasti Apulannalle, kun kuunneltiin jossain koulun tunneilla kyseistä levyä) niin muut sitten ovatkin sellaisia jotka eivät vain saa meikäläistä innostumaan. Onhan levyllä mukavia biisejä, kun ajattelee tarkemmin (Odotus, Terä, Tyhjää Ikkunassa).. mutta on niitäkin biisejä jotka saavat mietiskelemään silloista Apulantaa, että oliko kenties ollut suunnattomia paineita AKKM:n jälkeen, kun biiseissä ei ole samanlaista tarttumavaraa tai pontta, jota aikaisemmasta levystä löytyy. Mutta nyt kävi näin.