Apulanta : Kaikki kolmesta pahasta

[Surkimus]

Hitto kun oon näin hikipinko et pitää läksyt tehdä, ennen kuin voi levyä kuunnella.

[Minea]

Ei varmaan lähe mikään suuri analyysi, mutta pakko sanoo jotain.

Olo on enimmäkseen wtf, koska jostain syystä odotukset ei ollu hirveen korkeella. Tässähän kävi kuitenkin niin, että tykkään ihan jokaisesta biisistä. Paasossa on hirmu hieno meiningi, samoin Marssissa. Aggressioo en diggaile (ainakaan vielä) niin kuin näköjään useimmat, mut Vääryyden levyversio on aika ihku (:

Päällimmäinen fiilis on ehkä se, että jos joku on joskus teininä miettiny että oispa kivaa deittailla a-lautojen Tontsaa niin tän levyn jälkeen on kyllä pakko sanoo et ihan paska idea

Sanoitushommiin pitää ilmeisesti vielä perehtyä, koska muutamalla ekalla kuuntelukerralla ei vielä iskeny mikään silleen et onpa hullun hienosti sanottu. Paitsi ehkä Aggression tiivistynyt huokaus on melkein kuin halvaantunut tunnelohko.

Joo tunnelohko on kyllä ihan oikeesti halvaantunut, ei tästä voi näköjään mitään sanoa. Kissa kyllä vaati päästä ulos heti kun laitoin levyn soimaan.

Niin ja en pääse sen mun Frontside ollie -mielikuvan yli. Yksinkertainen vaan yksinkertaisesti kuulostaa siltä.

Muoks:// senasakoiluja.

[Sliditanko]

No heitetääs nyt kans jokin pikkuinen syväanalyysi levyn biiseistä, kun muutkin kerran ovat niin aivonsa laittaneet peliin..

Zombeja! - Tämähän nyt meni niin, että ekat pari kuuntelemaa olivat vähän WTF-meiningillä ja olin vilpittömästi yllättynyt millaista räimettä sitä olivatkaan saaneet aikaan. Biisissä on mielestäni huikea soolomelodian lopetus.. joka näyttää oleva muutenkin tämän levyn yksi koukuimpia juttuja meikäläiselle. Aina pitää olla jotain spessua vinkunaa. Tykkään biisistä.

Aggressio - Olen rikkonut Irina-koodin!! Pitkän aikaa pohdin missä ihmeessä oon kuullu aggression kertsin kohdat "ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään" sekä "tässon kaikki olemukseltaan väärää" ja sitten se vastaus iski. Onhan Irinan "Älä sano mitään" Tonin kynäilemää tuotantoa ja sieltähän se melodia putkahti. Ei nyt siis ihan täysin yksiin mene mutta melkosen läheltä on nyt ammuttu. Aggressio on silti suosikkibiisini tältä levyltä ja alun Amerika-henkinen riffaus on enemmän ku koukku! Voisin kelata pelkästään alun sekunteja kerta toisensa jälkeen, kun on niin kovaa kamaa. Eipä silti.. biisi on hyvä ku mikä!

Kahdesta pahasta molemmat - Itse en oikein lämmennyt tälle biisille tai se on omaan makuuni täysin keskiverto, hieman Ravistettava 2 - fiilis tästä tuli. Itse en ole Ravistettavan suurin ystävä, joten voinee päätellä, että tämä ei osunut..

Yksinkertainen - .. mutta tämä taasen osui sitten ja aivan mielettömän lujaa. Lyriikat on kerrankin leppoisan simppelit (mainitsihan Tonikin biisin olevan yksinkertaisesti levyn suoraviivaisin biisi) mutta tässä on sitä jotain. Ehkä yksi Apulannan historian koukuimmista woo-o:sta on tässä biisissä.

Toinen Henki - Tässä on lievästi Näkysi muotoinen - vibat tosiaan. Levyn kolmas kova biisi, joka on kovassa kulutuksessa mulla. Ehdottomasti ytimekkyydessään sellainen biisi, jota olis kiva kuulla keikoilla. Mainio sävelkulku tuossa kertsissä!

Ihme - Biisi, joka jätti vähän kylmäksi. Pitäähän toki levyllä olla perinteinen valssi mutta tämä nyt vaan jotenkin meni multa ohi. Ei jaksanut ehkä keskittyä olennaisimpaan. Olihan tuossa ihan näppäriäkin kohtia mutta jotenkin en löytänyt tarttumapintaa.

Paaso - Paasossa on jotenkin niin raivoisa meininki, että meikäläinen tykkää kovin. Toni kuulostaa oikeasti hieman skitsoutuneelta ja vittuuntuneelta, joten ihan kiva välipala, kun miettii minkä biisien välissä tämä tulee. Melkosen väkevä tuo torveilu.

Pihtiote - Pihtarissa on SUPERAWESOME se pienenpieni hento pimputus, joka kuuluu ainakin ensimmäisen säkeistön aikana. Paras yksityiskohta koko albyymiversiossa! Fusk yeah. Oonko muuten myös ihan kujalla vai tarkka korvistani.. vai onko Toni menny äänittämään uudestaan vähintäänkin varoitustarra-kohdan sekä viimeisen kertsin? Vai oliko ne tuollaisia myös sinkautuksella?

NImet ja päivämäärät - Biisi, johon en ole vielä tarkemmin perehtynyt mutta pohja on melkosen kova. Tykkään tuosta "marmorissaan nimemme ja päivämäärät ja kuviot" - kohdasta todella kovaa. Muuten vielä biisi on vähän sulatteluvaiheessa.

Paju - Aika jänskää, että tästä on ainakin joku kriitikko sanonut kuinka biisistä erottaa miten Mira on "oikea laulaja" ja Toni vain pihisee taustalla. Rohkenen olla toista mieltä. Omaan makuuni Tonin suoritus meni huomattavasti paremmin tässä. En ole oikein koskaan Mirasta perustanut, kun Paula on paljona parempi. Mutta kyllä tämä biisi silti toimii jotenkin. Omalle kohdalle vaan menee ohi.

Yhdestoista Marssi - Tästä oli salamoiden chatissa FB:ssa viime yönä hyvä havina, kun alkoi vaan kuvittelemaan tauonneen sodan keväistä aamunkoittoa. Vahvasti sellainen tunnelma, mielikuva melkein muovautuu itsestään biisin kulkiessa. Loppuu mielestäni jopa liiankin varhain!

Vääryyttä!!1! - On vääryyttä. Potkii. Mitä sitä analysoimaan.

[Tounis]

[Surkimus]

[Rajapiste]

En sano muuta kuin sitä että kuuntelin Yksinkertaista ja itkin. En tajua tätä! Kuutiolla oon itkenyt Kirouksen kanssa kerran jos toisenkin, mutta että tää biisi veti ekalla kuuntelulla jalat alta. Onko ollut niin kova ikävä tätä tunnetta, oonko vaan niin onnellinen siitä että tää yhdestoista ei ookaan paska vai mikä tässä persekohtaisessa elämässä on vialla. Joka tapauksessa ihan(an) absurdi olo.

[Sliditanko]

Noniin, taas tuli yksi uskomus rikottua. Synkkasin tossa menemään sinkkuversion sekä albyymiversion yhtäaikaa Pihtarista ja kyllä ne on ihan samat kohdat ilman mitään muutoksia. Kuitenkin nähtävästi on näin, että autotune-korjailut on jätetty moneltakin osin pois levyversiosta, koska todella monessa kohtaa tuli sellainen jännä mekaaninen kaiku sinkkuversion puolelta.

[Tounis]

[Sliditanko]

No tottahan sen erottaa, jos alkaa ääni kuulumaan eri sävyyn/tahtiin toisensa kanssa, että kyseessä olis erillinen rykäisy. Silloin sen erottaa sellaisena suorastaan konemaisena äänenä, kun kaksi kanavaa ääntä ovat identtiset. Olipa täysin typerän ympäripyöreä selitys mutta toimii.

[Tounis]

[Solobbos]

[Nennne]

[armstrong]

Jaa, enpäs ala vielä syväanalysoimaan, kun pitäisi kuunnella hurjasti monesti useammin tuo levy vielä. Sen verran nyt kuitenkin, että Aggressio on ihan ehdoton suosikki! Sen perässä ovat Zombeja!, Paaso, Yksinkertainen ja Ihme. En olis kyllä välttämättä näin kovaa settiä odottanut, mutta pakko kai se kohta on jo ymmärtää. Eikä muissakaan biiseissä mitään vikaa, tosin Paju olisi voinut olla hitusen parempi, se oli ainut johon hiukan petyin. :s Kokonaisuudessaan täydellisen loistava levy, mitä sitä sen enempää hifistelemään.

[El_Duderino]

Piti itsekin nyt monen vuoden pelkän lukemisen sijasta rekisteröityä tänne.

Laitetaanpa myös omat fiilikset lätystä. Oon muutaman kerran ehtinyt kuunnellu kokonaan läpi ja joitain biisejä luukuttanut enemmän. Saa nähdä miten albumi kehittyy monien kuuntelujen jälkeen, ajan kuluessa ja muutenkin kokonaisuuden kypsyessä varsinkin sanoitusten osalta. Kuitenkin jo Radio Rockin ensisoitossa iski harvinaisen hyvin, tai harvemmin ekalla kuuntelulla noin kovasti toiminut minkään bändin albumit. Varsinkin albumin alkupuoli oli heti ihan juhlaa. Potentiaalia siis löytyy vaikka mihin. Esim. Kuutiota pidän bändin top-3:ssa, mutta ei se aluksi mitenkään erikoisesti potkinut.

Zombeja! - Vaikutti heti lupaavalta, mutta yllättävän paljon sai kuunnella, ennen kuin alkoi potkia ihan kunnolla. Viimeistään videon jälkeen on ollut tosi iskevä revittely. Hiekasta lähtien Apiksen alotusbiisit ovat olleet erinomaisia ja jälleen kerran loistoaloitus albumille. Eiköhän kevään keikatkin vedetä tuolla käyntiin. Varmasti livenä tosi kova veto.

Aggressio - Jo ekalla kuuntelulla suu loksahti auki. Helvetin tiukka tykitys! Loistava riffi, räjähtävä kertsi ja biisissä ei ole mitään ylimääräistä ilmaa. Kolmossinkuksi ainesta ja muutenkin Apiksen selkeetä klassikkokamaa.

Kahdesta pahasta molemmat - Toimi heti kaikin puolin, tykkään! Jotenkin hyvällä tavalla huvittava tuo tokaisu "hän on aito sika". Muutenkin vähän hymyilyttää lyriikat, vaikka vakavissa aiheissa mennäänkin. Tai enpä tiedä, voihan tuosta jotain itseironiaakin löytää.

Yksinkertainen - Ekalla kuuntelulla en päässyt ihan sisälle, mutta sen jälkeen... Huhhuh, vaikea kuvailla fiiliksiä tuosta. Tosi vaikuttava biisi niin sävellyksenä kuin sanoituksiltaan. Woo-oot toimii hyvin, kuten yleensäkin bändin biiseissä. Saattaa ajan kanssa muodostua albumilta sellaiseksi ns. henkilökohtaisesti tärkeimmäksi biisiksi. Ihan kylmät väreet meinaa tulla iholle tuota kuunnellessa. Koskettava ja syvältä kouraiseva tunnelmointi.

Toinen henki - Albumin ainoa biisi, johon en ole vieläkään ihan päässyt sisälle. Vähän ihmettelenkin, kun täällä on jengi kuitenkin aika paljon kehunut kyseistä biiseistä. Eiköhän se siitä ala vielä avautua, mutta todennäköisesti häntäpäähän tulee jäämään tältä levyltä. Näkysi muotoinen on paljon parempi...

Ihme - Mukavan kuuloinen luritus. Raikas ja melodiasta tulee jopa iloinen feel-good-olotila, mutta lyriikoista ei kauheasti iloa löydy.

Paaso - Ensikuuntelu oli hämmentävä. Aluksi tuntui, että taustat on otettu jostain antiikin aikaan sijoittuvan spektaakkelileffan scoresta. Kolmannen kertsin kohdalla alkoi jo potkia hyvin ja teki mieli kuunnella heti uudestaan. Sopivan erilainen apistelu, ihan hyvä vaan että tällaisia ei-niin-tunnistettavia biisejäkin löytyy. Loistavan räyhäkäs ja aggressiivinen meininki. "Nyt ymmärrän Kiveä ja Turkkaa, Kahdeksaa surmanluotia ja itsemurhalukuja." Mielenkiintoista.

Pihtiote - Toimii albumikokonaisuudessa kuten ennenkin eli onhan tämä ihan hieno biisi, vaikkei mihinkään suursuosikkeihin kuulukaan. Ihan mielenkiintoisia nuo uudet pienet muutokset. Varsinkin autotunen poistaminen on erikoista, vaikka olihan siinä vähän sellaista ylimääräisen kikkailun makua. Ettei kuitenkin olisi tuo poistaminen vain yleisen mielipiteen seurausta...

Nimet ja päivämäärät - Hyvin toimii. Menevää ja laadukasta perustykitystä. Kertsissä on havaittavissa jotain eeppisen nostattavaa. Saatta parantua vielä kovastikin.

Paju - Odotin tätä biisiä etukäteen eniten mielenkiinnolla ihan Miran vierailun takia. Eka kuuntelu ei aivan vakuuttanut, mutta kyllähän tämäkin on hieno ja kaunis tunnelmointi. Ja vähän erilaista Apulantaa, eikä vain dueton takia. Aluksi vähän häiritsi Tonin ja Miran yhteislaulu, ihan kuin sitä ei olisi aivan loppuun asti hiottu yhteen. Mutta kyllähän tuohon on tottunut ja toimii, vaikka periaatteessa biisi ei olisi välttämättä Tonin yksin laulamana sen huonompi.

Yhdestoista marssi Kyllähän tuon kuuntelee albumin päätteeksi, vaikka ei mitään suurempia tuntemuksia herätä. Ja muutenkin jäänyt vähän epäselväksi koko instrumentaalin tarkoitus. On ainakin jälleen irtiotto vanhoista perinteistä. Olihan tuohon voinut sanoitukset rakentaa ympärille, mutta sitten olisi ehkä menty Kaukaa lähelle -tyyliseen tunnelmointiin, ja kyseisestä biisistä en ole ikinä juurikaan tykännyt.

En vielä hirveän tarkasti ole ehtinyt pohdiskelemaan Tonin sanoituksia, mutta kyseessä saattaa olla silti kerrankin sellainen teemalevy kuin pitääkin. Monestihan bändit puhuvat jostain albumin kantavasta teemasta, joka ei kuitenkaan juurikaan avaudu levyä kuunnellessa, saati muodosta mitään järkevää kokonaisuutta rakenteen osalta. Nyt homma saattaa toimia harvinaisen hyvin. Tonihan on sanonut albumin olevan rakkauslevy, tai ennemminkin erolevy. Sehän käy oivaltavasti biiseistä ilmi, ja sanoituksista löytyy muutenkin paljon loistavia wirtasmaisia viisauksia. Ja mikä parasta, mielestäni albumi muodostaa selvän kaaren. Alkupuoli on täynnä katkeruutta, pettymystä, surua ja jopa vihaa. Kuitenkin tyyli hieman muuttuu loppua kohden, ja Paju on lopetusbiisinä varsin nerokas. Katkeruus on vaihtunut, ja tilalla on hyväksyntää ja toiveikkuutta tulevasta. Ja ehkä juuri siksi Pajuun on pitänyt saada myös naislaulaja. Biisin voi ajatella sekä miehen, että naisen puheenvuorona. Biisien sanoituksia kuunnellessa ymmärtää myös hyvin, miksi Vääryyttä!!1! ei sopinut albumikokonaisuuteen, vaan jätettiin bonusbiisiksi. Kokonaisuudessaan Kaikki kolmesta pahasta jättää aika melankolisen jälkimaun.

[Delaney]

Paljon tältä levyltä odotin, ehkä liikaa, materiaali on epätasaista. Sanoisin että tosi kovia biisejä on ihan sama määrä kuin Kuutiollakin.

Aggressio + Yksinkertainen ovat ne mielettömän laadukkaat vedot, niiden kohdalla alkaa loppua superlatiivit! Uskomattomia taideteoksia!

Pihtiote + Vääryyttä + Nimet Ja Päivämäärät ovat onnistuneita biisejä, diggaan! Pienellä vaivalla niistä olisi saanut omaan korvaani täydellisiä...

Zombeja + Toinen Henki ovat tätä "hyvä miinus" osastoa, niitä ei pysty moittimaan mutta ylistystä ne eivät ansaitse.

Loput levyn tekeleet eivät vakuuta, ei vaan lähde...

Aika näyttää miten levy kokonaisuutena pärjää muihin pitkäsoittoihin verrattuna.

[pure]

En nyt ala koko levyä analysoimaan kun ei riitä aika eikä energia mutta täytyy kyllä kommentoida tuota Paasoa.

Tällä biisillä on kyllä ihan ainutlaatuisella tavalla oma tunnelmansa. En hallitse musiikin teoriaa riittävästi analysoidakseni mutta jotenkin niillä pasuunoilla, riitasoinnuilla, laulutavalla ja melodialla syntyy jotain ihan uutta jota en ole kyllä ikinä kuullut ennen. Ensireaktio oli että kylläpä menee "väärin" nuo torvet kun eivät mene niinkuin odottaisi vaan melodia päätyykin ihan muualle. Viimeistään toisella kuulemalla alkaa huomaamaan että tässä on jotain uniikkia ja hienoa ja kuulostaa ihan erilaiselta kuin mikään muu. Aivan mahtavaa että musiikilla pystyy luomaan näin vahvan ja ainutlaatuisen ilmapiirin.

Todella hieno biisi ja en kyllä pysty käsittämään että miten tuollaisen voi säveltää. Minulla intuitio sanoisi melodian suhteen melkein joka kohdassa että tee toisin ja sillä kaavalla päädyttäisiin ihan perus blandiin viritykseen joka ei yllättäisi eikä kiinnostaisi ketään.

[Minea]

[Nukkis]

Siis aivan tajuton tuo levy! En edes odottelut juuri mitään tai koko levyä ylipäätään, kun Zombit oli vähän semmonen "jaaa-aaa" -kokemus ja Pihtarista olikin jo aikaa, ja muutenkin oli ilmassa vähän semmoista, että ei ole jaksanut innostua. Mutta ei tää nyt eka kerta ole, kun Apulanta pystyy osoittamaan olevansa oletuksia parempi.

Mutta tää KKP on niin hieno teos, että vaikutukset käy jo hieman pelottavaksi. Paikoitellen kuunteleminen on ajanut suureen ahdistustilaan, että saa aikaan ihan fyysisen pahan olon ja nukkumisesta on tullut vaikeaa. Osuu sydämeen liian hyvin! Ei tee yhtään tiukkaa väittäää, että voisin vielä vuodenkin päästä sanoa tämän olevan paras levy koskaan!

Tässä vois ihan erikseen mainita Yksinkertaisen ja Ihmeen. Ja Aggression. Noi vois helposti olla Apulannan top 3 kappaleet evahh. Yksinkertainen laittaa itkemään, kun siinä on yksinkertaisesti vaan totuus ilmoitettu. Kaunis muutenkin kaikinpuolin.
Ihme avautui jo ekalla kierroksella silloin keskiyönsoitossa, se on niin selvä tarina mulle ittelleni. Oon hyvin hämmentynyt siitä, että tämmönen on tullut. Mutta siinä on taas totuus ja vastauksiakin. Se tässä vaan on paha, että tää muistuttaa niin vahvasti jostain jo haudatusta. Ja siittä se ajatusrulla taas lähtee pyörimään ja taas ensi yönäkään ei nukuta, buah.

Kakki biiisit on ihan tolkuttoman hyviä! HYVÄ! Kiitos! Ei mitään pahaa sanottavaa.

[Sergei]

Noni. Nyt on levyä kuunneltu sen verran että pystyy jotain tulee höpisemäänkin siitä. Enpäs lue noita teidän muiden litanioita yhtään etten vahingossa sieltä ota vaikutteita. Jälkeenpäin voi sitten kattoa miten väärässä sitä onkaan.

Mutta laitetaas nyt tollee biisi biisiltä kaikista jotain:

Zombeja: Aivan mahtava pläjäys. Parhaimmistoon kiilaa, jopa top5-kategoriaan asti joka meikäläisen osalta on muistaakseni pysynyt aika muuttumattomana sen jälkeen kun Pahempi toistaan pölähti ilmoille. Helvetin kova biisi, muistan että ekan kerran kuunneltuani oli semmonen "nojooihakiva"-fiilis tästä, mutta mitä enemmän kuuntelee, sitä kovempaa porautuu jonnekin aivon poimuun tämä. Pitkästä aikaa hauska ja hyvä musiikkivideo on varmasti myös osasyyllinen siihe miksi tämä biisi on niin loistava. Paljon mahtavuutta, kertsin aikana tulee kivaa semikauhuleffa ujellusta taustalla, tulee pysähtelyjä ja räjähtelyjä ja nostatuksia, soolo on onnistunut.. mutta parasta kaikessa tässä biisissä on Sipe. Ja toki Sipen rummuttelut. Vittu miten hyvät rumpuilut tässä on! Paljon kivoja koukkuja ja kikkoja, mutta ilman että menee tarkoituksettomaksi kikkailuksi. Onneksi olkoon Sipe, olet päässyt tämän biisin rummutteluissa sille samalle, saavuttamattomaksi kuvittelemalleni tasolle josta käsin soitit aikanaan rumpuja biisille Mitä vaan.

Aggressio: Voihan nyt vittu mimmonen biisi tämäkin, mitään järkeä! Alun riffittelyt kuulosti ekan kerran tutulle, jostain luin että tämmöstä Tonilla ois ollu tapana soitella keikkojen sound checkeissä tai muuten vaan jossain väleissä, ehkä se sieltä sit on jääny päähän. Vaikka en ees keikoilla käy. Oon meedio. Mutta helvetin menevä ja tarttuva biisi, sanoituksissa myös on mielestäni sellasta juuri eronneen ihmisen kiukkuista ja turhautunuttakin perustelua että tää oli hyvä ratkasu koska pakkohan sen oli olla. Vähän tulee haikeudella mieleen missus ja sinkku/seukkailu-väännöt mitä siellä jossain joskus väännettiin, on se vaan niin helvetin hyvä että sitä paikkaa ei enää ole.. No, antaapa olla. Nyt kirjoitellaan biiseistä, ja Aggressiosta kirjoitan siis: tosi kiva.

Kaikki kolmesta pahasta: Tää ei niin iskeny, ihan menevä umppa-umppa biitti, mutta valjuksi jää hieman. Hän on aito sika, vai mitä siinä kertsissä tyrmyytetäänkään, töksähtää jotenkin aina.

Yksinkertainen: Joskus jossain, eräässä paikassa jota kutsuttiin Levy-yhtiön boardiksi ja joka nyt on deletoitu, puitiin myös aiempia Apulannan biisejä. Muistaisin (ai ku kiva ku niitäkään ei voi mennä varmistaa), että silloin aika yleinen mielipide oli että kaikki woo-oottelut saa jatkossa jäädä, ne on nähty, ei niitä enää. Onneksi niitä ölinöitä ei kuunneltu. Tämän biisin woo-oottelut on melankolisuudessaan ihan mahtavat. Toni vetää täysillä, tulee fiilis että tässä nyt lauletaan asiasta joka on raapaissut syvältä. Välittyy tunne. Hieno viisu.

Toinen henki: Tässä on jotenkin kivan nyrjähtänyt poljento, alku kuulostaa tosi tutulta, oisko jostain Apiksen vanhasta biisistä otettu kuoret ja sitten siihen jotain vähän laitettu mausteeksi päälle? Ei pysty sanomaan mistä tuttuus tulee. Mutta ei sillä ole mitään väliä, kiva biisi.

Ihme: Ja kas kummaa, taas hyvä biisi. Viis kuudesta tähän mennessä, paskasti menee. Tykkään tuosta ilmavasta alusta, kitara ulisee vängästi taustalla ja kertsi on reipas.

Paaso: No tulihan se toinenkin ei-niin-iskevä. Tuomiopäivän pasuunat toitottaa ja mahtipontisuutta haetaan mutta tulee semmonen Pohjois-Korea havina lähinnä. Ei oikein lähde. Mikä toi Paaso ees on? Onko tämä kunnianosoitus herralla nimeltä Juhani Paaso, joka aikoinaan tabitteli Apiksen biisejä niin että veri vaan lensi?

Pihtiote: Tuttu ja turvallinen Rapalan mainosbiisi. Eipä kyllästytä vieläkään, alkuun on selkeesti jotain ujeltelua lisätty ja autotune napsaistu pois päältä siellä hiljaisessa välikohdassa, eipä sitä kyllä tarvitakaan. Helvetin hyvä biisi, roska tuulessa saatana.

Nimet ja päivämäärät: Marmorissa on nimet ja päivämäärät, kuulostaa kohtalokkaalle. En kauheesti tämmösestä jumputuksesta lämpeä. Alussa tulee mieleen Black Hole Sun. Sanat on kyllä jylheän karut, mutta ei nyt, ei nyt ihan lähde tämä. Semmonen "iha OK".

Paju: Voi helvetti miten kiva. Aluksi tuli mieleen joku Disney-leffa, siellä naamansa lävistänyt Pocahontas ja kalju Jafar laulelee toisilleen jossain satumetsässä missä pupuset temmeltää taustalla, oravat syö tammenterhoja ja perhoset lentelee. Mutta sitten kun noita sanoja oikein ajatuksella kuuntelin ni helvetti että meinas itku tulla. Voiko nätimmin toiselle eron jälkeen sanoa? On se kyllä runoilija tuo kalju Jafar, ei voi mitään.

Yhdestoista marssi: Apocalypticakin päässy soittamaan näköjään. En tiiä, vähän tylsä. Tämmönen pitäis soida jossain Estonia-dokumentissa.

Vääryyttä!!1!: Tuolla jossain sanottiin että tämä ei kuulu mitenkään tälle koko levylle mutta ajattelivat pojat sen bonarina tähän lätkäistä silti. En mä tajua miksei tää tänne kuuluisi, tosi kiva silti että pläjäyttivät tämänkin. On kumma hitti tämäkin kun se ei ole vieläkään kulunut puhki. Ja nyt vasta olen saanut tämän soimaan autostereoissani, aijai siinä taas nopeusmittari huitelee huomaamatta jossain 140 km/h lähettyvillä kun tätä Kehä III:n vilinässä kuuntelee täysillä. Jos kuolen autokolarissa tässä kohta niin syytän Apulantaa.

Semmosia turinoita. Yhteenvetona voisi sanoa että tämä levy on ihan perkeleen hyvä. Oikeasti, aivan tajuttoman hyvä. Nyt taitaa jopa käydä sellanen juttu, että kärkisija vaihtuu, AKKM saa tehdä tälle tilaa. Hittibiisit on aivan perkeleellisen hyviä, Zombeja on yks parhaista koskaan, Pihtiote ja Vääryyttä potkii vieläkin. Aggressio on uusista tuttavuuksista ehkä paras, mutta myös Ihme, Yksinkertainen ja Paju pääsevät kuningasbiisien joukkoon. Oikeesti, miten vitussa ne tämmösen nyt meni tekemään? Älkää saatana ikinä lopettako.

[El_Duderino]