Apulanta

Varmaan kaikille tuttuja, joskus hieman noloja tilanteita.

Itelle sattuu ja tapahtuu, tänään menin kauppakeskukseen liukuportailla alaspäin. Kiireellä kävelin portaita alaspäin, menin sekasin askelissa ja siitähän seurasi semmosia kolme-porrasta-kerrallaan hypähdyksiä, melkein kaatumisia siinä välillä. Jyräsin jonkun ihmisen yli ja loppujen lopuksi tulin alas kolme porrasta liian aikasin isolla loikalla ja kaaduin portaiden juureen mahalleni. Vartija tuli kysymään, onko kaikki kunnossa. Kaikki kunnossa, itsetunto vain sai kolauksen

Mullekin kyllä tapahtuu vaikka ja mitä.. Yllättäen nyt ei tule mitään niitä parhaita juttuja mieleen, mutta erään kerran kyllä muistan, kuinka oikein loistin älynlahjoillani. Siitä on revitty huumoria enemmän ja vähemmän.

Kaveri siis mesessä kirjoitti, että "sano joku USA:n osavaltio" ja minä fiksuna mietin hetken ja aivan täysin tosissani vastasin: "Ööö.. En mä tiedä, vaikka joku Kanada."

Hetken oli sellainen olo, että no nyt ei tainnu mennä ihan nappiin.

Ah, nolot ja kummalliset sattumukset, kun sitä onnistuu itsensä nolaamaan <3

Viimeksi tossa tiistai-iltana loikkasin ratikasta ja lähdin saman tien kipittämään junaa kohti, kun oli hieman hoppu. Melkein ehti valot vaihtua punaseks mutta ei se mitään, se oli vaan melkein. Siinä sit kirmasin pitkin Elielinaukiota ison olkalaukun kanssa ja havaitsin juostessani hämärästi että tennareiden nauhat on muuten auki, pitääpä olla varov-... ja sittenhän jo kompastuin omiin kengännauhoihini ja komeasti jo nenä edellä kohti maata. Koska kuitenkin oli ikään kuin kiire, ja kaatuminen älyttömän noloa, onnistuin ylittämään akrobaattiset taitoni moninkertaisesti ja vedin jonkinlaisen puolivoltin osittain käsien, osittain niskan varassa ja toiselle polvelle alas. Semmonen telemark-asento? No sit vähän itseäni jäljessä oma laukkuni pyörähti ja löi meikäläistä takaraivoon kun olin jo spurttaamassa uudelleen matkaan joten tuli vähän kompasteleva lähtö. Luonnollisesti mulla oli vielä päässä semmonen pipo jossa on silmät (ja korvatkin melkein) joten näytin kai hieman kummalliselta jo valmiiksi. Hieman keräsin katseita... Ehdin loppujen lopuks kuitenkin siihen junaan, joten mission completed..

Hieman oli sitten junassa velmu fiilis kun tajusin mitä oli tullut tehtyä...

Haa! Epäilen, että tulen kuluttamaan töpöä enemmän, kuin olisi hyväksi. Meikäläisellä on nimittäin taipumus järjestellä itseni hassuihin ja valitettavan usein myös hivenen noloihinkin tilanteisiin.

Aina ensimmäiseksi tälläisia topiceja lukiessa tulee mieleen lasketteluun liittyvät kommellukseni. Ensimmäinen lumilautailukertani jäi törttöilyni takia mitä todennäköisimmin myös viimeiseksi, nimittäin sen verran traumaattisen kokemuksen onnistuin itselleni aiheuttamaan. Olimme (itseäni hieman kokeneemman) kaverin kanssa lumilautailemassa, ja olimme juuri menossa ankkurihissiin. Olimme menossa samalla ankkurilla ylös, mutta kaverini ei päässytkään kunnolla kyytiin. Minäkin päätin jättäytyä pois, jotta olisimme sitten voineet mennä yhdessä seuraavalla. Ankkuri sitten paiskautui maahan ja takertui lautani toiseen siteeseen. Toinen jalkani oli kiinni laudassa, ja ankkurin lähtiessä etenemään kumahdin minä maahan ja lähdin raahautumaan hissin mukana. Paniikissa yritin irrottaa ankkuria laudastani, mutta tuloksetta. Hissinvalvojatäti lähti juoksemaan perääni ja ystävällisesti hän sitten vapautti minut ilkeän hiihtohissin otteesta, ja vieläpä kaiken lisäksi talutti takaisin rinteen juurelle. Onneksi en kovin pitkää matkaa ehtinyt raahautumaan, mutta ihan tuskaton kokemus se ei niin henkisesti kuin fyysisestikään silti ollut. Jälkeen päin jutulle on tullut naureskeltua, mutta siinä tilanteessa hävetti kyllä niin pirusti.

Toinen laskettelutörttöilyni tapahtui viime hiihtolomalla. Olimme serkun kanssa Levillä, ja me amatöörilaskettelijat päätimme sitten heti ensitöiksemme lähteä mustaan mäkeen (Vahingossa siis. Olimme jo ihan paniikissa kondolihississä. :'D). Koska emme uskaltaneet laskea mäkeä alas, päätimme kantaa sukset ja laskeutua jalan. Löysimme sitten loistavan laskettelurinteen vierellä kulkevan "metsäreitin". Hieman keräsimme katseita siellä suksiemme kanssa samoillessamme. Tämä alastulomme kesti peräti tunnin tai jopa puolitoista.

Vielä juolahti mieleeni tällä tai viime viikolla sattunut tapaus. Kaverini opiskeli maantiedon valtiotestiin, ja hän kertaili Aasian valtioita. Pelleilimme siinä sitten, että mikäköhän maa Australia voisi olla. Kaverini sitten osoitti Venäjää ja kysyi pelleillen, että mikähän tämäkin sitten muka on. Minä siinä sitten hetken mietin ja sanoin, etten oikeasti muuten tiedä, ja heitin sitten ihan tosissani, että eikös se ole Kanada. Tuli taas muistutettua tyyppejä siitä, kuinka viisaan kaverin ovat itselleen onnistuneet hankkimaan.

Meikäläisellähän tämä nimimerkkikin on muodostunut sitten ainakin osaksi tuollaisesta laskettelukommelluksesta mikä tapahtui tuossa kohta 10 vuotta sitten. Silloin olin sellainen pieni ja riehakas 12-vuotias maharottoman isoolla slaalomiilla Kauhajoen paikallisessa Sotkan rinteessä.. Siellä sitten on tuollainen syöksymäki, jossa niihin aikoihin oli sellainen metallinen tanko grindaamista varten. Tavattiin silloin kutsua sitä sliditangoksi, kun nuo nimitykset ei vielä varsinaisesti ollu hanskassa sillon. Tuollainen murresana siis kyseessä. Tuohon aikaan suunnatonta hauskuutta oli laskea tuollaisen tangon editse niin, että se menee haarojen välistä ja liukas jään pinta tuntuu hauskalta hanskoissa, kun luistelee tuota pitkin.. Mutta loput voinettekin arvata..

.. Päätin sitten eräällä laskulla ottaa täydet vauhdit rinteen päältä ja taas kerran tarkoituksena oli uskaltaa laskea niin, että tämä tanko menee siististi haarojen välistä. Mutta kuinkas pienelle Pasille sitten sattuikaan? Pamautin omat kalleuteni siihen tankoon suuresta vauhdista ja tunne ei ollut mikään päätä huimaava, kun vauhdit pysähtyivät kuin seinään ja ainoana pehmikkeenä törmäystä vasten olivat lasketteluhousut ja mitä siellä alla nyt sitten olikin. Eli ei mitkään aivan mukavat varustelut.. Kipiäähän siinä tuli ja kaveri nauroi ihan kippurassa vieressä, että pitiki ny mennä tapahtumaan noin. Kyllä vaan sai laskettelurinne kuullakseen meikäläisen huudon ja sen perään suunnattomia ärräpäitä.. Mukavaa oli sitte sieltä laskea alas, kun hississä oleva porukka katsoo, että mikä sieltä tulee ku puolirampa suksillaan. Mutta kyllä me sitten hetken päästä jo lasketeltiin taas täyttä päätä vaikka vähän kipiää tulikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mutta koska meikäläisellä on ollut suuri viehtymys konkreettisia asioita tarkoittaviin nimimerkkeihin niin siitä sitten syntyikin nettinimimerkiksi Sliditanko. Tuollainen stoori nimen takaa kuuluu tähän aiheeseen.

Juuri edellä kerrottujen tarinoiden takia en oo ikinä uskaltanut aloittaa laskettelua, tällä päällä siitä ei tulis yhtään mitään

Se ehkä kertoo jotain että oon jo pelkän liukurin kanssa laskiessani tullu turvallani jäämäen alas. Eikä ees menny mitää rikki!

No mulle sattuu ja tapahtuu, mut voin ainakin kertoa et mitä on tällä viikolla autoillessa tapahtunut (onneksi ei mitään ihmishenkiä vaarantavaa...)

Olin heittäny broidin himaan ja ajelin kotia kohti. Ajattelin ylpeänä et oon ihan kivasti oppinu näitä ajoreittejä. Säädin jonkun kappaleen kanssa ja onnistuin ajamaan kehä kolmosen liittymän ohi Olin jo ihan kauhuissani et nyt joudun jonnekkin maaseudulle (olin pari viikkoa sitten mennyt bussilla kyseistä reittiä maalle) eikä poistumisliittymää näkynyt missään. Onneks sitten joidenkin kilomertien jälkeen tuli kyltti, joka neuvoi mua kotia kohti. Menin sitten jotain pikkutietä ja ihan paniikissa katselin niitä hirvivarotus kylttejä ja odotin et kohta sellanen köriläs laukkaa tielle... No onneks sit löysin turvallisesti kehä kolmoselle

Sit olin eilen heittämässä kaveria kotiin. Se sano et jätän se siihen. No sit alko auto yhtäkkiä ulvomaan ja mä katoin paniikissa koelautaa (äiti oli puhunu et öljy on vähissä, et jos se merkki palaa ni pitää pysähtyä välittömästi sopivaan kohtaan) ja siellä ei näkyny mitään. Sit kaverille ihmettelin et miks se auto huutaa ja kaverihan oli ottanu turvavyön pois. Hyvä minä....
Ja onnistuin myös jäähallilta ajamaan niin, että koko ajan palo merkkivalo et joku ovi oli auki ja minä tollo huomasin sen vasta kotipihalla. Onneks takaboxista ei tippunu ne vessapaperirullat pois...

Voiei, tuli mieleen ala-asteen lasketturetki koulun kanssa. Kaverin kanssa ei lasketeltu, lähdettiin sitten perinteistä hiihtoa. Ei löydetty sopivaa mäkeä alas ladulle, järkevinä laitettiin sukset jalkaan ja laskettelumäkeen tottakai! Ajauduin johonkin hyppyriin, seurauksena sitten kuperkeikka sukset jalassa, loppumäki sitten tuli kierittyä sukset jalassa, kaverin sukset hakkas minun naamaan. Jokunen mustelma tuli, senjälkeen on ollu pieni mäkikammo tavallisilla suksilla.,
Samaisella reissulla laskettiin mäkeä jollaki pulkalla, ajauduttiin sitten syvään ojaan. Siellä sitä sitten uitiin ennenkuin päästiin ylös. Kaikki vähän kotimatkalla sitten ihmetteli, miten me eilaskettelijat oltiin niin märkiä ja mustelmilla Ikää oli huimat 8 vuotta. Jääny mieleen reissu,.

Joo laskettelukommellus löytyy täältäkin
Ensikerran joskus ala-asteella lähdin sellaiseen isoon rinteeseen laskemaan, niin tuli tajuttua, että taisi olla pienen rinteen jälkeen vähän turhan iso harppaus minulle, laskin lähes syöksynä viimeisen 10m ja täysiä päin muoviaitaa Kaverit pikkusen säikähti että kävikö mitään ja hissijonostakin joku juoksi katsomaan. Hengissä kuitenkin selvisin !

Joo ja tässä viime talvena tuli ihan sisätiloissa törttöiltyä. Lähdin ilmeisesti vähän turhan vauhdikkaasti koulun yläkerrasta ala-kertaa kohti villasukkineni, vasen jalka lähti alta, yritin tarrautua kaiteeseen, ei onnistunut, ja sitten makasinkin tyylikkäästi selälläni rappusissa lukiolaisten nauraessa