"Parhaat lähtevät ensin", sanotaan. Teron kohdalla tuo vanha klishé on tuskallisen totta. Traaginen auto-onnettomuus vei hänet luotamme juuri, kun kaiken piti olla hyvin. Tero oli vasta 20 vuoden ikäinen ja niin täynnä elämää, kuin ihminen vain voi olla. Uskomattoman surullista.

Tero oli meille tuttu jo monien vuosien takaa, jostain 90-luvulta. Niiden tuhansien kasvojen joukosta, joita vuosien varrella editse on virrannut, Tero jäi aina mieleen. Hänen vilpitöntä, innostunutta energiaansa oli ilo katsella ja kuunnella, ja oli mahdotonta, etteikö siitä olisi joka kerta tarttunut jotain itsellekin.

Joskus kuulee puhuttavan ihmisistä, joilla on sisällään tuli. Sisäinen tuli, jonka näkee silmistä. Tero oli sellainen ihminen. Hänen tulensa oli lempeä, ystävällinen, erittäin hyväntahtoinen, mutta kuitenkin voimakas ja inspiroitunut. Oli hienoa nähdä vuosien mittaan, miten Tero kasvoi fanittavasta teinipojasta itsevarmaksi nuoreksi mieheksi, hänen tulensa kuitenkaan sammumatta. Monet kasvoivat kyynisiksi, Tero ei.

Ensimmäinen muistoni Terosta on, kun hän oli se innostunut kloppi eturivistä, joka aina otti kuvia kitarakamojen efektilankusta. Tero halusi keikkojen jälkeen keskustella vannoutuneen kitaranörtin palavalla intohimolla pedaaleiden piuhoituksesta, säädöistä, kitaran virityksistä ja ylipäätään kaikesta musiikkiin liittyvästä. Turinoita jatkettiin erilaisten keskustelupalstojen sivuilla, ja ihmetyksellä jouduin kerta toisensa jälkeen toteamaan, että kaveri tunsi minun kalustoni paljon paremmin, kuin minä itse. Sain häneltä myös vuosien varrella paljon hyviä neuvoja ja visioita näitä koskien. Itse asiassa, juuri viime viikolla Hämeenlinnan keikalla Tero kertoi minulle ratkaisseensa erään kitaranuppiini liittyneen ongelman, jonka kanssa olen pähkäillyt nyt muutaman viikon. Teron piti näyttää se minulle Tavastialla, "tai jossain tossa kohtapuoleen".

Minulle on jäänyt vahvasti mieleen eräs C-kasetti, jonka sain Terolta vuosia sitten. Nauhalla oli Oranki-yhtyeen keikkataltiointi, olisiko ollut "Puistoilmiö-99"-keikalta. Tuolta nauhalta jäi erityisesti mieleen poikien cover-esitys Apulannan kipaleesta "Ei yhtään todistajaa", jonka Tero lauloi. Versio oli varsin kömpelö ja liikuttavan hellyyttävä, juuri sellainen, kuin millaisia nuorten bändien tuotokset ovat. Into ennen taitoa, energia ennen tekniikkaa. Biisissä kuitenkin oli yksi asia, joka kiinnitti huomion: lähdettäessä c-osasta viimeisiin kertosäkeisiin rumpali ns. kaatui totaalisesti seoten täysin kompissaan. Kuulosti todella pahasti siltä, että homma olisi karahtanut suohon ja kappale olisi ollut niinsanotusti siinä. Tässä kohtaa muistan, kuinka nauhalta kuului Teron hieman harmistuneen oloinen ääni miehen lähtiessä yksin vetämään biisiä viimeisiin kertosäkeisiin. Pari tahtia myöhemmin muu bändi sai rallista otteen ja pojat hoitivat biisin loppuun. Tuossa oleellisessa hetkessä Teron ääni sai alleen voimaa ja päättäväisyyttä, joka minusta oli -ja on edelleen- ihailun arvoista. Oli hienoa nähdä, että Tero ei homman nuukahdettua luovuttanut, vaan nosti rykmenttinsä pystyyn vaikka sitten yksin, pelkällä tahdonvoimalla.

Rockbändin näkökulmasta Tero oli Täydellinen Fani. Tero jaksoi uskoa musiikkiin, josta diggasi. Hän jaksoi tutustua ja syventyä siihen ja levittää sanomaa muillekin. Vuosien varrella bändille on tapahtunut paljon hyvää ja huonoa, mutta Tero jaksoi aina olla kantamassa lippuamme. On upeaa, että viimeisen vuoden aikana saimme tutustua toisiimme paremmin Teron toimiessa "vapaaehtoisroudarina" keikoillamme. Minusta on myös mahtavaa, että saimme soittaa yhdessä "Anna mulle piiskaa"-kipaleen Heinolassa viime kesänä. Oli hienoa nähdä Tero lavalla, vieläpä seistä hänen rinnallaan. Oikeastaan siinä hetkessä oli jonkinlaista hienoista ylpeyttäkin. Jotain Terosta kertonee sekin, että kaikista kitaristeista, joita kanssamme on soittanut, Tero oli ainoa, joka osasi soittaa Piiskan alkuriffin oikein. Se oli kaikkiaan hieno, kaunis hetki.

Me jäämme kaipaamaan Teroa. Jäämme kaipaamaan kaikkea sitä hyvää mieltä ja latausta, jota hän ympärilleen levitti. Tuntuu oudolta, epäoikeudenmukaiselta ja lohduttoman surulliselta, että sellainen elämänhalu, kuin mitä Terolla oli, on nyt poissa. Surun alla asuu kuitenkin kiitollisuus siitä, että saimme Teron tuntea, ja saimme jakaa osan hänen positiivisesta säteilystään. Hieno ihminen on poissa, muttei unohdettu.

Oli kunnia olla osa - edes pienikin - Teron elämää.

Syvä osanottomme Teron perheen ja muiden läheisten suruun.

Kiitos Tero.

Apulanta-yhtyeen puolesta Toni Wirtanen

Apulannan odotettu Kiila-albumi myi välittömästi ilmestyttyään kultaa ja platinalevyjen jakoakaan ei tarvitse kauaa odottaa.

Hitiksi muodostunut ensimmäinen singlelohkaisu Pahempi toistaan on laajasti radioiden tehosoitossa ja saa vielä lisää boostia 30.3. ilmestyvästä videosta.

Yhtyeen ilmainen akustinen täysille saleille vedetty Amnesty-kiertue päättyi hyviin tunnelmiin Tampereelle. Nyt on kuitenkin aika kytkeä sähköt seinään ja lähteä triona rundille.

Taas kohta alkaa olla se jännittävä aika vuodesta, milloin lähdetään kiertelemään Suomenniemeä kevätloskan sekaan. Ajattelimme tällä kertaa vinkeiden kostyymien sijasta ajaa hommaa sisään soittamalla aivan oikeasti. Meillä on pitkään ollut kova into tehdä unplugged-tyyppinen pläjäytys, mutta siihen ei oikein ole löytynyt sopivaa foorumia. Nyt kuitenkin avautui hieno mahdollisuus tehdä yhteistyötä Amnestyn kanssa, ja järjestää tämmöiset iltamat heidän tiloissaan. Amnestyn työtä arvostamme ja komppaamme kovasti, joten siinäkin mielessä tämä on meille hieno juttu. Mitä sitten on luvassa? Niinkuin jokainen näkee noista pienistä yleisökapasiteeteista, ovat nuo keikkatilat varsin intiimejä jo lähtöjään. Tätä ominaisuutta haluammekin korostaa. Soitetaan ilman PA-kamoja tai vahvistimia ja koitetaan luoda semmoinen hyvä leirinuotiotunnelma. Lämpöisellä tunnelmalla ihmisiltä ihmisille. Oikeastaan minusta tuossa koko hommassa on enempi kyse iltamista, joissa pääosassa on yhdessä hengailu ja fiilistely. Turinoidaan, soitetaan ja diggaillaan tuota uutta levyä, jos se nyt jotain sattuu kiinnostamaan. Semmoista yleistä ja varsin vapaamuotoista pöllöilyä. Ei stressejä mihinkään suuntaan. Ja jos jollain on jotain asiaa sydämellään, niin tuolla sitä on hyvä purkaa.

Elikkäs, ei kai tässä muuta kuin tervetuloa! Luulenpa, että tuolla saattaa olla varsin mukavaakin.

Lämmöllä Toni

---

Esiintymispaikat:

11.3. Turku, Uudenmaankatu 1, 3. kerros, alkaa klo 17

13.3. Helsinki, Amnestyn toimisto Ruoholahdenkatu 24 d sisäpiha, alkaa klo 18

14.3. Jyväskylä, Siperia, Sepänkeskus, alkaa klo 18

15.3. Tampere, Amnesty-talo, Kauppakatu 10 sisäpiha, alkaa klo 18

Kaikki keikat ovat jo täyteenvarattuja. Paikat jaettiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Kiitos runsaasta ilmoittautumisesta. Mukaan mahtuneita on informoitu meilitse.

Apulanta-yhtyeen miehitys vaihtuu yhtyeen pitkäaikaisen basistin Tuukka Temosen siirtyessä basson varresta yhtyeen taustavoimiin. Syynä miehistönvaihdokseen ovat Temosen omat kiireet TV- ja kuvapuolella, ja näistä seuranneet aikataululliset ongelmat. Temonen jatkaa kuitenkin läheistä yhteistyötä Apulannan kanssa, ja on mm. suunnitellut 16.3. julkaistavan "Kiila"-levyn kannet, sekä ohjaa "Pahempi toistaan" -singlestä kuvattavan videon. Tuukka on myös mukana suunnittelemassa Kiila-levylle tehtävää nettisivustoa.

Totuttuun Apulanta-tyyliin yhtye ei lähtenyt hakemaan uutta jäsentään "merta edemmäs kalaan" -tekniikalla, vaan basisti löytyi yhtyeen välittömästä lähipiiristä; basistin tontille Apulanta kiinnitti pitkäaikaisen kiertuekitaristinsa Parta-Samin (Sami Lehtinen), joka on kiertänyt yhtyeen mukana jo neljä vuotta. Keikkojen lisäksi Parta-Sami on antanut oman panoksensa myös yhtyeen edelliselle ja tulevalle levylle. Mies soitti myös Kiila-levyn basso-osuudet.

Uutta kiertuekitaristia ei ainakaan Kiila-kiertueelle ole tulossa.

Yhtyeen laulaja-kitaristi Toni Wirtanen kertoo asiasta seuraavasti: "Apulanta on aina ollut lopunkaiken aika jähmeä ryhmä ja vaikea tähän on ketään vierasta ukkoa ottaa. Tuo Partahan on pyörinyt mukana jo niin kauan, että tuntui todella luonnolliselta siirtymältä vaihtaa miehelle kitaran sijasta basso kouraan ja jatkaa tutulla porukalla eteenpäin. Tottakai tämä tuntuu isolta muutokselta, olihan Tuukka kehissä niin järjettömän kauan, mutta nyt kun asiaa on maistellut tässä jonkin aikaa, niin tulevaisuus näyttää todella hyvältä.

Tuukan omat unelmathan ovat jo kauan olleet yksinomaan tuolla filmipuolella, eikä musiikissa. Meistä Sipen kanssa puolestaan tuntui, että haluaisimme puskea enemmän panosta Apulantaan, keikkailla ja treenata enemmän ja pusata kaikkea, mitä tähän bändihommaan nyt liittyykään. Pähkäiltyämme aikamme tilannetta päädyimme siihen loogiseen johtopäätökseen, että tekemällä kukin niitä asioita, joista eniten nautimme, ja joissa olemme hyviä, annamme kaikki parhaan panoksemme Apulantaan. Eli eihän Tuukka ole häviämässä mihinkään tästä Apulanta-yhteisöstä, hän vaan siirtyy basson varresta hiukan toisiin hommiin, eli juuri niihin, joissa hän parhaiten loistaa.

Onhan tätä asiaa enemmän tai vähemmän mietitty molemmin puolin jo vuosia, joten nyt tuntui sopivalta hetkeltä ottaa tämä askel. Kaikilla on pullat hyvin uunissa: Tuukalla piisaa kiirettä telkkarimeiningeissä ja meillä on tulossa mahtava levy ja tiivis rundi! Eniten uskoa tähän koko hommaan onkin ison muutoksen keskellä antanut juuri tuo Kiila-levy. Siinä on ihan järjettömästi tunnetta, sellaista raakuutta, mitä alkuaikojen meininki oli. Toisaalta siinä on sellaista hienoa näkemystä, joka on tullut tässä matkan varrella. Ja tietenkin saakelin hienoja biisejä!

Meillä on nyt pirun tiukka kolmen jätkän rockbändi, joka todella uskoo asiaansa. Apulanta on iskussa, halukas ja motivoitunut tulittamaan verta, hikeä ja rokkia niin kovaa, ettei ole tottakaan. Tässä bändissä on hyvä olla."

Apulannan 16.3. ilmestyvä albumi sai kasteessa nimen 'Kiila'. Levyn 23.2. ilmestyvä ensimmäinen single kantaa nimeä 'Pahempi toistaan'.