KOLME
Markku Roinila, Rumba 8/97 :
Hyvin kylvetyt siemenet
Kukaan ei varmasti ylläty, jos sanon että Apulanta on Suomen Nirvana.
Kolme todistaa, että Apulanta on paljon muutakin - siemenet on kylvetty hyvin
ja lannoitus on ollut kohdallaan.
Bändi on saanut taiottua levylleen kivitalon kokoisen särövallin ja
muhkeasti murisevat pohjat, joita käytetään viimeistä tehotilkkaa myöten
hyväksi. Kokonaisvaltainen soundi tosin hieman kärsii alimiksatusta laulusta,
eikä Tonin hento ulosanti aina oikein natsaa. Vaihteleva ja tasokas
biisimateriaali vaientaa kuitenkin suurimmat nurinat ja levy rokkaa
juuri niin kuin kuuluukin - tositarkoituksella.
Paha, paha asia runttaa levyn mallikkaaseen alkuun pidäkkeettömällä voimalla.
Riiviömäinen energia latistuu kakkosbiisissä Huomenna Pori-popiksi ja
joutavaksi jollotukseksi. Kilpikonna on lapsekas grunge-viritys, joka on
päiväkotien peruskamaa viimeistään kesällä. Liikaa on toinen ilmiselvä
hitti - biisin kertosäe porautuu kalloon armoa antamatta. Voiko tämä olla
mahdollista on puettu hc-asuun ja Todella jossain on ilmiselvää Oasista.
Mato on erittäin raskas ska-biisi ja Kalamiehen toveri pistää vielä
paremmaksi: death metal yhdistyy radiopuhelinmaiseen arktiseen angstiin.
Nirvana-sävyt ovat selvimmillään singlehitissä Anna mulle piiskaa, mutta
sanoituksissa ollaan syvemmillä vesillä koskettavassa balladissa Lupaan,
joka tuo jotenkin mieleen Kauko Röyhkän. Tonin äänenkäyttökin sopii
tismalleen biisin epävarmaan viattomuuteen.
Kolme on komea levy, mutta piilibiisin Ota minut mukaan olisi voinut
lahjoittaa esimerkiksi Kari Tapion ohjelmistoon. (3½/5)
| 
