EHJÄ
Jukka Väänänen, Rumba 11/96 :
Kaikkihan me tiedämme, että Apulannalla on asenne. Tiedämme myös, että tyttöjen
mielestä Apiksen pojat ovat hellanlettassöpölutusia ja että Apulanta vitut
välittää siitä, mitä satavuotiaat musiikkitoimittajat bändistä ajattelevat.
Ja kaikki tuo on täydellisen okei niin kauan kun bändi tekee sitä mitä sen
suosio edellyttääkin: toimivaa ja helvetin nastaa rock and rollia.
Jotkut vanhemmat patut ovat kuitanneet Apulannan hassuna vintiölaumana,
jota voi sympata pelkästä periaatteesta, mutta ei asia noin ole.
Apulanta seisoo täysin omilla musiikillisilla ansioillaan.
Bändiä on ehditty verrata myös Green Dayhin ja sekin menee metsään siinä
mielessä, että Ehjä on vähän helkutisti energisempi ja nokkelampi levy
kuin griinareitten tylsänpulskea Insomniac. Levy ei suinkaan ole pelkkää
punkpopsahausta alusta loppuun, sillä mukaan mahtuu myös jousia
(Jos tahdot niin, PVC-Unelmia) ja onnistunutta nirvanointia (Mitä kuuluu).
Apulannan peruslähtökohta on se vanha hyvä eli biisi rakennetaan kunnon
melodialle ja voi eläimen käsi että niitä riittääkin: Minä olen voittaja,
Kymmenen ylöspäin, Multa lähtee järki (oivallisine oi oi oi! -huutoineen)
ovat sellaisia näyttöjä nuottien järjestelykyvystä, ettei nassun aukomiselle
luulisi jäävän varaa. Ja bändi, joka laittaa biisinsä nimeksi Pöljä tai
Multa lähtee järki, saa kunnioitukseni niin kuulijana kuin oululaisenakin.
Tytöt tykkäävät Apulannasta ja vais vöörsa; neidit ne ovat tämänkin orkan
(tekstien) tärkein innoittaja. Ihmiset osaavat tunnetusti olla tahallisesti
ja tahtomattaan ilkeitä toisilleen kun tulee parisuhteen loppuvihellyksen aika,
mutta Poistuisitko mun elämästäni on ikäluokasta riippumatta harvinaisen
tylyä tekstiä: "mitä mitä mitä sinussa näin / nyt sä vikiset ja piipität
kuin rotta / tekis mieli fudaa näköäsi päin".
Nevermind the cowboys, here's the real russiansin slaavilaispelleily on
ylipitkäksi balalaikoitettu inside-vitsi, joka ei toimi muuten kuin hilpeän
osoittelevan nimensä ansiosta. Välillä systeemi tökkii Ehjällä muutenkin,
mutta sitä ei pidä suinkaan laskea kuolemansynniksi. Bändi on itse tuottanut
albumin rupineen päivineen ja parempi näin; ei Apulantaa ole tehty musiikin
teoriaan erikoistuneita pilkunnussijavirastoja varten. (4/5)
|