 Kotisivu |
|
|---|
|
Heinolalainen, punkin uuden suosion aloittanut Apulanta kiertää Suomea ja tähyilee jo kauemmaksikin. Apulanta saattaa vielä yllättää, sen verran haipakkaa menoa poikien ura on tähänkin asti ollut.
Kolmesta Heinolan seudun nuoresta muusikosta koostuva Apulanta-yhtye on noussut Suomen pogoilevan nuorison tietoisuuteen kovalla keikkaputkella ja useilla levyillään.
Apulanta saattaa vielä yllättää, sen verran nopeasti poikien ura on tähänkin asti edennyt.
Yhtyeen tulevaisuus on niin nousujohteinen, että mikä päivä tahansa voi tuoda mukanaan miellyttävän yllätyksen. Ainakin uudet levyt ovat antaneet nostetta poikien uralle.
Apulannan piti käydä New Music Seminariumissakin mutta joidenkin henkilöiden töppäysten vuoksi keikka peruuntui.
- Mutta ehkäpä ennen joulua vielä yllätämme, vilauttaa solisti Toni Heinolan punk-sanansaattajan mahdollisia tulevia ulkomaankeikkoja.
Kaverukset tutustuivat toisiinsa musiikkipiirien kautta. Toni ja yhtyeen entinen jäsen Antti olivat soitelleet yhdessä, ja he pyysivät myös Sipeä mukaan porukkaan.
Välillä mukana heilui myös amerikkalainen vaihto-oppilas, jonka kautta yhtye tutustui Tuukkaan. Antti tippui myöhemmin pois yhtyeestä.
- Pari ekaa vuotta oli pelkkää räpellystä, käytiin vain purkamassa aggressioita treenikämpällä. Mutta pari vuotta on nyt soitettu virallisesti, muistelee Toni.
Yhtyeellä on syyskuun lopussa ilmestymässä mini-cd, jonka nimeä ei ole vielä päätetty, ja vuoden loppuun mennessä ilmestyy uusi pitkäsoitto.
Pojat ovat siitä alkaen antaneet musiikille kaikkensa. Kaikki muu saa unohtua, kun yhtye astuu lavalle ja tuudittaa satapäisen nuorisojoukon jytisevään nirvanaan.
Tulossa väistämättä oleva kaupallisuus ei poikia pelota.
- Me teemme sitä , mikä tuntuu hyvältä. Jos se myy, niin hyvä, mutta me emme halua laskelmoida. Miksi sitten tekee levyjä, jos ei menestys kiinnosta, pohdiskelee Toni.
Apulannan suosio kasvaa koko ajan varsinkin joka levyn ilmestymisen jälkeen.
Pojat esiintyivät ensimmäistä kertaa levyllä vuonna 1993 Levy-yhtiö-nimisen levy-yhtiön esittelyplatalla. Toinen levy "Mikä ihmeen Apulanta" sai nimensä Itä-Hämeen yleisönosastolla olleesta kirjoituksesta.
Kosmas levy "TS & AL" oli melkoista hurvittelua Tehosekoitin-yhtyeen kanssa. Neljäs levy "Tuttu TV:stä" viittaa esiintymiseen Päijät-visiossa. Viides levy olikin sitten pitkäsoitto, nimestään huolimatta suomenkielinen "Attack of the A.L. People". Levyllä oli kolme vanhaa ja joukko uusia piisejä.
Kuudes esiintyminen tapahtui K-Telin kokoelmalla "Punk and Roll" yhdessä monien punk-klassikoiden kanssa.
Pojat ovat onnistuneet säilyttämään alkuperäisen punk-asenteensa elävänä. Samalla asenteella tehdään eri juttuja: Apulanta saattaa halutessaan soittaa vaikka muutamia virsiäkin...
Yhtyeen biisien rakenne on pysynyt samana alusta alkaen, mutta toteutustapa on vaihdellut.
- Alussa me olimme fundamentalisteja ja jäykkiä, mutta sitten alkoi avartuminen harmonian suuntaan. Välillä vajosimme hetkeksi jopa syntikan pariin, muistelee Toni.
- Nyt ollaan tultu takaisin sille raiteelle, joka me osataan. Biisissä ei ole sataa osaa ja kymmentä miljoonaa nuottia, lisää Sipe.
Tulevaisuudessa pojat aikovat pysyä samalla linjalla. Mitään 70-luvun punkkopioita he eivät halua olla. He tekevät omaa musiikkiaan, muut tekevät muuta.
- Rokkipässit ovat niin Helsinki-keskeisiä, että heidän mielestään muualta ei tule mitään hyvää. Meitä sanotaan joskus naiiveiksi ja meidän angstia vähätellään, kiivailevat Toni ja Tuukka.
Yhtyeen laulut ovat kypsyneet iän myötä. Iän tuoma kokemus on karistanut lauluista liian imelyyden, ja kappaleet luotaavat syvältä. Kaikkien ei sanomaa tarvitse ymmärtääkään.
Pojat laulavat suomeksi. Laulujen sanat kumpuavat kenen tahansa nuoren ihmisen maailmasta. Jokainen voi löytää niistä itsensä ja asemansa. Tosin symboliikkaakin on joku ollut näkevinään laulujen sanoituksissa.
- Ihmiset saavat luoda kappaleista ja meistä oman kuvansa, muistuttaa Toni, joka voi keikalla pukea ylleen vaikka piraattiröyhelöt.
- Haluamme keikoille porukkaa ja meininkiä. Ei ole kivaa, että jengi vain istuu - yleisön ja bändin on tehtävä samaa juttua. Se antaa meillekin energiaa ja me annamme itsestämme 110 prosenttia. Yleisö tekee keikan, me olemme aika vuorovaikutteinen bändi, kuvailee Toni.
Heinolassa paikkakunnan oma punk-yhtye ei kuitenkaan ole esiintynyt vuoteen.
- Täällä ei tule sellaista kotipaikkafiilistä kuin jollain Beatleseillä aikanaan omassa kotikaupungissaan. Monet eivät edes viitsi myöntää, että heillä on meidän levyjä. Mutta jos joku järkkää meille hyvän keikan, olisi hieno juttu esiintyä täällä vaihteeksi.
Yhtyeellä on keikkoja pääosin viikonloppuisin; parhaana viikonloppuna voi olla jopa kolme esiintymistä. Keikkoja riittää aina Rovaniemeä myöten niin paljon kuin pojat vain ehtivät hoidella. Kohta yhtye onkin kolunnut kaikki Suomen kaupungit kertaalleen.
- Haapajärvi, Nummela, Askola ja Lahti ovat olleet parhaat paikat. Puhumattakaan siitä, kun pääsimme Offspringin lämppäriksi. Siellä yleisö lämpeni tosissaan, muistelee Tuukka.
- Pohjoisessa on kiva käydä, kun siellä on aina joku tosi juntti keikalla, lisää Sipe.
Atte Kääminen