6.3.1998 Jyväskylä, Lutakko

No, joka tapauksessa minä pääsin lähtemään Tampereelta kohti Jyväskylää vasta kahdeksalta ja ajomatkaahan täältä on parin tunnin verran. Toisaalta juuri siksi minusta tuntuu hivenen tyhmältä kirjoittaa keikkapäiväkirjaa, koska en ollut kyseisellä keikalla kuin muutaman tunnin.

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä perjantaissa kuitenkin oli. Monet ovat varmaan kuulleet tästä Jyväskylän junatapaturmasta jos minulla ei olisi ollut Tampereella tätä ohjelmaa koko päiväksi olisin suurella toden näköisyydellä matkustanut tuolla junalla. Tosin en tiedä mihin suuntaan se oli menossa, mutta tapaturman aikoihin olisin kuitenkin ollut lähellä Jyväskylän rautatieasemaa. Mun tekisi mieli sanoa, että kohtalolla olisi ollut näppinsä pelissä, mutta kun mä en oikein usko kohtaloon sillä kaikki on ennalta määrättyä.

No joka tapauksessa olin Lutakossa vasta joskus kymmenen paikkeilla ja Nollaseiska, joka oli meitä lämmittelemässä oli juuri aloittamassa settiään. Musta tää Nollaseiska oli kohtalaisen hyvä, siitä tuli hivenen Hellacopters ja Backyard Babies mieleen, mutta sen positiivisessa mielessä. Kannattaa mennä katsomaan jos ovat jossain lähellä sinua. Haapajärveltä ei voi tulla huonoa musiikkia.

Mun mielestä Lutakko oli ensimmäistä kertaa auki sitten kuukauteen, sillä heilläkin oli jotakin pienimuotoista katastrofia Jyrkin sähkösirkuksessa. Kyseiseen tapahtumaan oli tullut liikaa ihmisiä ja he eivät olleet mahtuneet kaikki sisälle ja ulos jääneet ihmiset olivat aiheuttaneet paniikin omaisen kaaoksen ja joku oli joutunut sairaalaankin asti. Tämän tapahtuman takia poliisi oli sulkenut paikan määräajaksi ja tämä meidän keikka oli sitten ensimmäinen tapahtuma kyseisessä paikassa onnettomuuden jälkeen.

Tästä johtuen järjestäjä piti tarkkaa huolta siitä, että sisälle ei tule liikaa ihmisiä ja kaikilla on riittävästi tilaa. Koska järjestäjällä oli huoli paikastaan niin osa yleisöstä, joka ei ollut ostanut ennakkolippua joutui jäämään ulos. Paikalliset Sisut kävivät myöskin paikalla ja totesivat, että kaikki oli hoidettu hyvin. Tästä voimme päätellä, että jatkossakin Jyväskylän seudulla järjestetään aktiivisesti kulttuuritoimintaa nuorille ja se on hyvä.

Mua vähän harmittaa kun minulla ei todellakaan ole mitään kerrottavaa tästä keikasta, koska olin paikalla niin vähän aikaa. En oikeastaan edes jutellut Tonin ja Sipen kanssa juuri ollenkaan. Keikkakakin oli kohtalaisen rutiinin omaista heilumista paitsi, että me soitimme jonkun vertaa kappaleita settimme ulkopuolelta, joka tietenkin harmitti meidän tietokone ohjelmoijaa, koska näihin kappaleisiin ei oltu tehty minkäänlaisia valo-ohjelmia.

Yleisölle kaikki pisteet, sillä te olitte mukana koko keikan ajan ja siitä tulee aina hyvä mieli, eli kiitos teille te teitte tästä keikan.

Välittömästi keikan jälkeen minä poistuin paikalta kohti Tamperetta, sillä lauantaina olisi taas uusia leffafestaritapahtumia. Hiven petturifiilis minulle tuli, mutta halusin keritä nukkumaankin vähän ennen lauantain tapahtumia.

Olin sitten kotona neljän aikaan ja kävin välittömästi nukkumaan, jotta jaksaisin herätä yhdeksältä seuraavana aamuna. Hyvää yötä ja kauniita unia.

7.3.1998 Lahti, Suurhalli, salpausselänkisat

Tapahtuman järjestäjä oli todella surkea ja siitä näkyi satojen metrien päähän, että kusetetaanpas nyt nuoria rokkitähtiä oikein kunnolla. Kyllä me aina huomataan kenellä ei ole puhtaita jyviä pussissa, mutta ei me mitään mussuttamaankaan aleta. Me vaan annetaan niiden ihmisten olla hölmöjä. Eli ei meitä voi kusettaa vaikka järjestäjä luulisikin jos jonkun täytyy yrittää huiputtaa ihmisiä niin ehkä hänellä on siihen oikein hyvä syy. Jokainen tyylillään.

Ryhmää taisi saapua suurhalliin jotain nelisen tuhatta, joka on minusta ainakin erittäin hyvä yleisömäärä. Tapahtumassa esiintyi neljä eri orkesteria. Ensimmäinen oli joku lahtelainen bändi jonka nimeä mä en muista enkä tainnut edes kuullakaan.

Toisena olikin sitten loistava Glamour. Hyvä keikka tytöt.

Nailon Beat laittoi seuraavaksi dattinsa soimaan ja veti kuivahkon settinsä kunnialla läpi. Mua itse asiassa kävi kauheasti sääliksi noi Erin ja Jonna, sillä yleisö käyttäytyi todella törkeästi tyttöjä kohtaan. Eturivin tytöt näyttivät kansainvälisiä sormimerkkejä koko keikan ajan ja sitten humaltuneet nuoret miehet huutelivat rivoja ehdotuksia artisteille. Mä tiedän, että Nailon Beatin konserteissa on aina tuollainen meininki ja taatusti tyttöjä vituttaa mennä lavalle yleisen pilkan kohteeksi.

Toisaalta bändit ja artistit ovat yleisöä varten ja jos yleisö ei tykkää esiintyjistä niin bändin pitäisi mennä itseensä ja etsiä sitä vikaa itsestään jos yleisö ei tykkää. Yleisön miellyttäminen voi olla joskus todella vaikeaa sillä muodit ja eri suuntaukset vaihtuvat niin nopeasti. Kiitos Mtv:n ja JYRKIn. Ihminen on niin tylsistynyt, että se ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kuin viisi minuuttia.

No sitten olikin meidän keikka ja samanlainenhan se oli kuin yleensäkin, ei mitään erikoista kerrottavaa. Eikä muutenkaan suurhallissa tapahtunut mitään erikoista.

Ainut mikä minua harmitti oli se, että vaikka olimme niin lähellä Heinolaa ja siellä on paljon minun lapsuuden ja nuoruusvuosien kavereita, ei yksikään näistä ystävistäni viitsinyt vaivautua paikalle minua moikkaamaan. Nämä minun niin sanotut kaverit eivät sitten, ehkä olleetkaan niitä kavereita joihin kannattaisi uhrata aikaansa.

Jos joku minun näistä entisistä ystävistäni tekisi jotain, esimerkiksi soittaisi bändissä ja he tulisivat keikalle tänne Tampereelle, niin tottakai olisin todella innostunut tästä, ja tietenkin menisin katsomaan heitä, sillä olisihan minulla siihen erityislaatuinen tilaisuus, koska heitä ei välttämättä ihan joka päivä näe. Kyllä ihmisten kateus ja katkeruus toisten menestystä kohtaan on inhottavaa.

Mutta ensi viikonloppuna onkin sitten Järvenpää, Pori ja Tampere, joten toivottavasti noilla keikoilla tapahtuu jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa.

Terveisiä Ruusulle, Kimille, Beatalle ja Tanjalle

Nähdään keikoilla, Terveisin: Tuukka, AL