19.3. Joensuu, Kerubi
No nythän on niin, että harvemmin on mahdollista soittaa klubiympäristössä
kaikille sallittuja keikkoja, mutta Joensuun Kerubin tyypit päättivät tarjota
meille tällaisen mahdollisuuden. Ihmettelimme itsekin alkuun, että kuinkas
keikkapaikan ympäristössä pyöri niin paljon suhteellisen nuorta ryhmää, mutta
sittenhän se selvisi, kun kuulimme, että meillä olisikin kaksi keikkaa tänään
- ensin kaikille sallittu, ja sitten k-18.
Itse klubi oli varsin normaalinoloinen rokkibaari, karuhkoine sisustuksineen
ja pienine stageineen. Totta kyllä on, että juuri tällaisissa paikoissa on
ehdottomasti paras keikkatunnelma. Klubeissa yleisö on todella lähellä, ja
lavat ovat matalia, joten kontakti artistin ja yleisön välillä on läheinen.
Koska klubit ovat yleensä myös varsin ahtaita, lisää tiivis
"sardiinipurkki-meininki" oman mausteensa tunnelmaan. Eli hikeä ja
rock'n roll-unelmia piisasi taas Joensuussakin.
Se k-0 keikka oli kyllä aika perskeleen kova. Jengiä oli tuvan täydeltä, ja
meininki oli TODELLA infernaalinen. Jengi velloi yhtenä massana, ja on kyllä
todettava, että kyllähän se mieltä lämmittää, kun ihmiset noin lämpiävät
soitantaamme. Näin taiteilijan näkökulmasta katsottuna se oli kyllä
ehdottomasti yksi parhaista. Kiitos iso paikalla olleille - teitte meidän
päivämme. Ainoa negatiivinen asia oli jalkojeni alla olevan ritilän läpi
suoraan silmiin posottava lamppurivistö, jonka johdosta en nähnyt
vilaustakaan pedaaleista, joita piti polkea. No menkööt.
K-18 keikka oli enempi aikuisempaa meininkiä, eli ihmiset jorailivat
iisimmin, ja osa tyytyi vain tsekkaamaan keikkaa kaljamuki kourassa. Ihan
ok tämäkin, sillä silloin voi vapaasti keskittyä itse soittoon. Harmittaa
vain, kun tuo lauluääni ei tahdo kestää kahta keikkaa samana päivänä.
20.3 Siilinjärvi, Huvikumpu
Siilinjärvelläkin ollaan käyty jo kolme kertaa, ja aina ollaan vannottu,
että ei enää koskaan tänne. Noh, taas täällä. Tällä kertaa Pelle Miljoonan
kanssa. Mehän siinä laiteltiin kamoja kasaan (tai kryy laittoi, ja me
katseltiin) ja tuo äskenmainittu punk-legenda saapasteli sisään. On se kyllä
ihmeellistä, miten ajat muuttuvat; joskus -93 me olisimme antaneet ihan mitä
vaan päästäksemme samalle keikalle Pellen kanssa, tai edes nähdäksemme
Maestron livenä, ja nyt ukko sitten lämppää meitä. Hassua.
Pellen keikka oli ihan ok, tosin vanhat punk-klassikot eivät enää oikein
lähteneet vanhaan malliin, mutta ne reggae-biisit olivat TODELLA herkkua.
Lisäksi Pellen kitaristi on perkuleen kova kepittäjä. Pellen välispiikit
olivat ylivetoja. Minä diggasin. Encorena tullut 'Moottoritie on kuuma' sai
kyllä silmät kostumaan, sen verran paljon se biisi on mulle merkinnyt.
Miljoona muistoa -hyviä ja vähän parempia.
Meilläkin oli aika timmi veto. Oli pakko skarpata, kun joku kekkuli oli
mennyt levittelemään juttua, että kyseessä olisi joku "sukupolvien taistelu",
eli soittaako nuorempi vanhemman suohon vai päinvastoin. Siellä sitten
tykitettiin satasella, ja toivottavasti jengi diggasi. Skebasta meni kieli,
ja jouduin käyttämään Tokaita encoressa, mutta eihän siitä oikein ollut
mikkeinensä mihinkään, ja uusi Mesa-Boogie, jonka olin säädellyt EMGn
mikeille hyväksi piti vallan turskia ääntä. Tästä suivaantuneena minun
machoviettini otti ylivallan, ja särjin Tokaita hintsan verran.
Aamulla heräsin keskeltä Finlandia-hiihdon huoltoaluetta Demia Moore
oheltani. SiSiSiSi.
21.3 Kuhmo, Kalevala-kylä (tai joku vastaava)
Täälläkin ollaan käyty joskus aiemminkin, ja meininki oli silloin tosi hyvä,
joten ennakko-odotukset olivat aika korkealla. Kuten silloin joskus ennenkin,
oli hauska huomata, että Kuhmossa on vireä ja aktiivinen nuorisoporukka,
jotka järkkäilevät näitä juttuja. Kaikki järjestelyt toimivat loistavasti
(paitsi ehkä backstagen wc-tilat) ja meininki oli alusta lähtien sopivan
rentoa.
Kuten silloin joskus ennenkin, meitä lämmittivät Kuhmon omat grungehumut.
Kyllä sieltä vielä hyvää tulee. Me itse emme ehkä olleet aivan vedossa, koska
kaikilla oli keikan jälkeen hintsan verran tökö fiilis. Oli vaan aika löysä
veto. Ei lähtenyt. Ei se oikeastaan johdu mistään erityisestä syystä, jos ei
lähde. Välillä vaan ei natsaa. Yleisöä oli reilusti ja se oli hyvin mukana
koko keikan, mutta ei siltikään. No, toisinaan näinkin.
Keikan jälkeen illan tunnelmaa piristi Urinator. Mit kaviar.
|
