12.3. Järvenpää, Sibelius-sali

Herään kello 12:n aikoihin siihen, kun R-jutska tuo mulle aamiaisen sänkyyn. Päivä lähtee hyvin käyntiin. Ainoa pettymys on se, kun kuulen Peitsamon olevan tänään Jyrkissä, ja samalla hetkellä tajuan, että en ehdi sitä katsomaan, koska pitää lähteä Helsingistä jo 3:n junalla Järvenpäähän. Velvollisuus kutsuu. En näe junassa Jyrkiä, mutta pikkusisko soittaa, että Kari oli kehunut meitä kovasti Telkussa, ja sehän lämmittää mieltä.

Keikkapaikalle saavun Tonin kanssa, jonka kanssa olin hengannut myös eilen Roadhousessa. Crew'mme on kasannut jo kamat pystyyn, ja yllätämme Sepin ja Juhon rämpyttämästä kielisoittimiamme, jolloin minä heidän huomaamatta liityn rumpuihin, ja ilmoille kajahtaa yllättäen hyvä rock-ralli.

Sound-checkissä on hyvä soundi,(onhan kyseessä oikea konserttisali) ja Tuukkakin kerkeää parahiksi checkiin paikalle. Ennen keikkaa syömme maukkaan kasvis-aterian, johon crew'mme suhtautuu erittäin nyrpeästi. Kokki on pakotettu tekemään roudareillemme liharuokaa.

Keikka on aikaisin, puoli kahdeksan aikoihin, koska yleisöllä on seuraavana päivänä koulua. Veto on aikasta hyvä siihen asti, kunnes Madon aikana hajoaa 10 000 markan uusi kitaravahvistin (jo kuudes tällä kiertueella!!!), jolloin laulutaiteilijalta, ja osaksi myös minulta palaa hihat. Pieni turhautumisen poikanen leijuu ilmassa. Tuntuu, kuin meidät olisi kirottu, koska se on kaikkien fysiikan lakien vastaista, että niinkin monta niinkin kallista kitaravahvistinta on lauennut tämän kiertueen aikana. No, kätevä Juhomme saa kitsusaunan taas kuitenkin pelittämään, ja soitamme setin kunnialla ja energialla loppuun asti pienen tauon jälkeen. Keikka oli muuten oikeinkin jees, mutta tuommoinen tekninen viba aina sylettää, vaikka eihän se yleisöä haittaa, mutta itse tietää kuitenkin pystyvänsä paljon parempaan.

Keikan jälkeen viemme reppumme hotelliin, ja piristämme itseämme menemällä Baariin, jossa Matti Nykänen on "house-esiintyjänä". Kuppilassa esiintyi myös vähäpukeisia tyttöjä, mutta huomiomme kiinnittyi Mattiin, joka veti hieman naismaisen, 80-luku tyylisen show'n, housut jalassa tosin. Emme oikein tiedä, miten tähän tulisi suhtautua. Erittäin nyreästi varmaankin.

Illalla puhelimeeni soittaa Timo Isoaho, suuren circus-webzinen päätoimittaja, ja kertoo, että on diilannut lauantaiksi Kari Peitsamon haastattelun Tampereelle, johon minun tulisi myös osallistua haastattelijan ominaisuudessa. Mieliala kohoaa 10 ponkaa.

13.3. Pori, nuorisotalo

Neljän-viiden aikaan saavumme paikalle, ja laulutaiteilijan kanssa jään pelaamaan läpyä, kun roudarimme alkaa pystyttämään kamoja. Vaihdan siinä sitten uudet kalvot, ja totean, että johan lähtee. Jo sound-checkissäkin jytisee niin, että heikoimmilta tippuu housut jalasta. Checkissä Toni alkaa soittamaan hyvää riffiä, johon minä liityn mukaan, ja huomataan, jotta sehän on kova. Sound checkissä pääsi näin syntymään seuraava hitti. Vartokaas vaan...

Ennen keikkaa annetaan lukuisia haasteloita, ja saanpa siinä ohessa kirjankin paikalliselta nuoriso-ohjaajalta, jossa kerrotaan, että nämä Intia-jutskat (hengelliset asiat ja gurut, joihin olen tässä viime aikoina perehtynyt), ovat lähtöisin suoraan Saatanasta, ja että ne ovat suoraa vääräuskoisten Jumalan pilkkaa.

Juuri ennen keikkaa alkunauhan (Sabrinan "Boys") soidessa, loukkaan käteni ovenkahvaan, koska liian adrenaliinin takia juoksentelemme backstagetiloissa päättöminä ympäriinsä. Sattuu vietävästi, mutta kipu unohtuu hurmoksellisen keikan jyrätessä tajuntaani. Tällä kertaa kaikki skulaa, valot oikein tuntuvat takaraivossani, basari jytää kuin pieni eläin, ja olemme muutenkin oikein tiukkoja tänään. Ääni- ja valomieskin tulevat keikan jälkeen sanomaan meille, että "vittu jätkät, sehän lähti!", ja siitä tietää, että on ollut oikeasti hyvä, koska sieltä puolelta ei tule koskaan turhia kehuja, mikä on sinänsä helvetin hyvä. Jos kehuja tulee, niin niihin voi aina luottaa. Keikin jälkeen jatkamme haasteloiden antamista sillä aikaa, kun urhea crew'mme korjaa kamat kasaan ennätysvauhdissa.

Yöpyminen on tänään varattu lomakylä Yyterin 10:n hengen mökkiin, joka on sinänsä vaihtelua meille itsellemmekin. Mökkiin saavuttuamme huomaamme, että "täällähän on helvetin kylmä". Sauna pistetään lämpiämään, johon loppuen lopuksi menee vain minä, Seppo ja Timppa. Muut vetävät jo hirsiä.

Olisin Tonin kanssa halunnut tehdä hauskoja savihenkisiä käytännönpiloja, mutta muun crew'n asenteettomuuden takia joudumme luopumaan hauskuutuksista. Suhtaudumme siihen nyreästi. Nukkuminen tapahtuu paperilakanoiden välissä, mikä on aikasta karheaa, mutta vaihteluahan sekin vain on. Alkaa lyhyt, kylmä yö.

14.3. Tampere, pakkahuone.

Isoaho liitty seuraamme klo 14:45, jolloin lähden hänen kanssaan valmistautumaan Karin haasteloon. Käymme Swamp-musiikissa, josta löydän kauan etsimäni Ramones-julkaisun, sekä uuden Ramones-videon "We`re outta here!". Fiilis on kova, ja aurinkokin tunkee säteitään talvisen taivaan lävitse. Kolmelta menen Timon kanssa Stockkan kahvilaan odottelemaan Peitsamoa, joka tuleekin pikapuoliin paikalle.

Puolitoista tuntia puhumme Karin kanssa, ja huomaan hänen olevan juuri niin viisas, kun olin ajatellutkin. Puhumme myös paljon huru-huru osaston asioista, ja kysyn myös Peitsamolta kaikkea niitä asioita, jotka ovat minua aina askarruttaneet. Olen tästä kaikesta todella innoissani. Haastelon voit lähitulevaisuudessa lukea "circus webzinestä".

Haastelon jälkeen kävelen Isoahon kanssa Pakkahuoneelle, jossa checkki jo odotteleekin. Soundit ovat jälleen yhtä juhlaa, onhan mulla uudet "pinstripet" kiinni kannuissa. Tsekin jälkeen lähdemme kaikki saunomaan Arctia-hotellin saunaosastolle kattokerrokseen, josta näkee romanttisesti Tampereen valot.

Saunomme ja uimme siihen asti, kunnes on pakko lähteä Pakkahouneelle vetään keikka. Paikalle saavuttuamme soittaa jo "Limonadi elohopea". Varsinkin bassotaiteilijamme (joka ei ollut saunomassa, vaan diggailemassa Limppareita) on keikasta erittäinkin innostunut. Ennen keikkaa tapaamme kotisivujemma tekijän (kauniimman puoliskon he-he...), ja vanhan ystävämme, Cause for effectin Hotan, sekä muita hyviä tuttavia. Kuulemme myös järjestäjältä, että ryhmää on tullut paikalle toista tuhatta. Tämä kaikki tuo hyvän fiiliksen (joka oli jo tosin valmiiksikin päällä saunaosastosta tultuamme).

Keikka on hyvä, ja ryhmää on kuin Salpausselän kisoissa, ja jengi diggaa. Käsi on tosin vieläkin kipeä sen Porin riehumisen takia, mutta sekään ei tunnelmaa pilaa, yrityksistä huolimatta. Keikan jälkeen on sellainen olo, että meitä vaarallisempaa ja kovempaa aktia ei olekaan. Eikä muuten olekaan. Taas tulee Juho ja Timppa hikisen keikan jälkeen bäckkärille, jotta "perskeles, joha lähti". Järvenpään kompuroinneista ei ole tietoakaan.

Kun keikka oli vielä backline-sellainen, eli roudattavaa ei ollut juuri nimeksikään, niin pääsimme nopeasti keikan jälkeen vielä Arctian saunaosastolle. Siellä saunottiin, uitiin, syötiin ja juotiin aamuneljään asti hyvällä meiningillä. Tapahtuipa myös muutama kuolematon asia, jota näillä sivuilla ei viitsine paljastaa...

Saunan jälkeen lähdimme kohti Lahtea, ja känninen Hemi toi aluksi hilpeitä fiiliksiä kanssamatkustajille, mutta kymmenen minuutin jälkeen Hemin meininki alkoi sylettämään kaikkia. Hemi oli ainoa, joka oli sekoittanut päänsä ilmaisella vinetolla, ja pää olikin seonnut sitten kunnolla. Aluksi tuli törkeää kielenkäyttöä, jota seurasi vittuilu, jota puolestaan seurasi käsiksikäyminen ja väkivaltaisuus. Hajosipa mun harvinaiset läpytkin siinä sivussa, ja kuumeinen äänimiehemme ei saanut ansaittua lepoansa. Minä, Toni, Timppa sekä Seppo suhtauduttiin siihen todella nyreästi.

Mutta jos palataan vielä valoisampiin asioihin, niin keikat olivat loppua kohden todella kovia, joten vaviskaa Joensuu, Siilinjärvi sekä Kuhmo. Ette tiedäkään kuinka vaarallisen ja lujan rockshown olette kaupunkeihinne tilanneet. Eiköhän Hemikin ole jo siihen mennessä selvinnyt, ja todennäköisesti näette hänen hymyilevät kasvot jälleen Apulantasälä-myyntitiskin takana tuttuun tapaan. Ei meidän perheessä olla julmia. Kaikkihan me joskus vähän kämmätään, joten nähdään keikoilla, ja siihen asti: älkää luovuttako!

T:Sipe.