20.2 Helsinki, Lepakko
Lepakossa on varmaan suomen paras meininki. No, ainakin helekutan hyvä.
Jengi riehuu tosissaan, mikä on siitä hyvä juttu, jotta ei tarvitse sitten
siellä lavalla yksinään hikeä puskea. Stage-daivaus kunniaan!!!
Ekana lämppärinä oli porvoolainen Minerva, joka soitteli riippumatonta
populaarimusiikkia keskittyen päivän polttaviin puheenaiheisiin, esim.
Itä-Timorin ongelmiin.
Tokana veti Helsingin oma No Direction, jotka soittivat Three Colours Rediä
setillisen. Pojilla kuuluu olevan tuloillaan myös omaa matskua pikapuoliin.
Hyvä niin.
Itse tykitimme hikisesti, ja kyllähän yleisö oli 100%:sti mukana. Ää
nimies Juho tuli kyllä keikan jälkeen tilittämään, jotta oli kuulemma
ollut tukkoinen soundi. Enpä tuosta tiedä, kun sinne lavalle kuuluu vaan
todella kovaa mögää. Toivottavasti ei haitannut ketään. Oli myös ilo huomata,
että paikalla oli useita ulkomaalaista diggareita. WORLD, HERE WE COME ! ! !
21.2 Hyvinkää, joku todella synkkä paikka
Keikkapaikka oli aivan perseestä. Syvältä. Semmoinen kliininen laitosmainen
näytelmäsali. Ei ei ei ei ei ei ei. Lisäksi kyseessä oli hiihtolomaviikon
yllätyskeikka, joten voinee arvata, että jengiä ei nyt aivan tuhatmäärin
ollut. No eipä tuo haitannut, pääasia, että kansa saa leipää ja sirkushuveja.
Ja onhan se hyvä, että joskus on huonompiakin keikkoja, niin pysyypä jalat
maassa.
|
