Apulanta
Kotisivu
Viivakoodit 16.02.2001

5.8.2000 Kauhajoki

(Ruoska(Pupu)NalleTyttö (ja Jonna))

Ennen:

Paikalla yhdeksän jälkeen. Porukkaa harvinaisen vähän. Heti aluksi suunta päin keikkabussia jonka edessä Sipe selitti ties mitä ihmisille. Ja esitteli hienoa pikkuautoaan.. :) Ruoska käteen sille ja muutamia kuvia. Oli kuulemma jo kolmas ruoska, vaikken mä oo MUISTAAKSENI antanu sille ku yhden?! Noo, jutusteltiin siinä aika kauan kunnes Sipe tunki ittensä bussiin ja katos jonnekkin sen jälkeen kun tuli ulos. Minä majoittauduin ruoskineni lavan eteen muutamien muiden ihmisten kanssa varmistamaan eturivin paikkaa. Lämppäribändi oli paikalla ja sen takia maksoimme kympin enemmän, ei ole reilua. Hieman oli ristiriitainen se lämppärien keikka.. Ja vieraileva kosketinsoittajakin kauhistutti meitä vetämällä housunsa alas ja shilleen.. JUST. Lämppärikeikan jälkeen lavan eteen pakkautui enemmänkin porukkaa ja odottelimme APULANNAN tuloa. Tuukka kävi (blondina, huh!) virittelemässä bassoaan ja katosi sitten. Odotusta.

Keikalla:

Vihdoin!! Savuun meinasi tukehtua, samoin ihmismassaan joka velloi niskaan antaen intiimialuetta kolme senttiä. Poijjat hyppäsivät lavalle ja Tonin jo legendaariseksi muodostunut ILTAA! pääsi ilmoille. Aluituksena Poistuisitko mun elämästäni. Ja kerrotaan nyt ne muutkin biisit kun kerrankin otin ne ylös.. Eli listan mukaan: Poistuisitko mun elämästäni, Käännä SE pois, Teit meistä kauniin, Odotus, ...Silti onnellinen, Hallaa, Ei yhtään todistajaa, 009 (kummin päin ny ikinä ovatkaan ne Mex ja Tex..) Mato, 0010, Silmämuna, Mitä vaan ja Anna mulle piiskaa (tai kuten minä laulan, ruoskaa Ü )... Listassa huomasin myös Terän, mutta eivät soittaneet? Tonilla lähes "juhannuskuteet" elikkä toppi, UPIA lätsä ja niittikaulapanta (josta tarkkasilmäisimmät havaitsivat lähteneen yhden niitin) ja erona juhannukseen jokku ihimeen PVC-housut.. Uuuh... Sekä "teddy-hommelit" käsissä. Nii-in. Tuukalla sininen takki/paita systeemi jutskajutska jossa oli järjestysmies- hihna. Samista näimme vain pään, joten vaatteista ei havaintoa, hiukset oli ainakin mukavasti ponnarilla eteen. :) Välikommentteina kuului muutamia juhannuksenakin tutuksi tulleita lausahduksia. Muutamat biisit olivat omistettuja joillekkin, muista nyt kelle. Taakse vilkuilun tuloksena havaitsin, että porukkaa ei todellakaan ollut paljoa. Kaksi ensimmäistä riviä oli tiivistä tunkemista, tönimistä ja shilleen, ja päätin siirtyä ykkösrivistä kakkosriviin valuneena kolmoseen. TILAA. Vihdoinkin tilaa hyppiä. Ainoastaan muutama lisäkseni otti kaiken irti pogoilemalla, tosin muutaman "hittibiisin" aikana monetkin intoontuivat käyttämään jalkojaan ja käsiään. Rullaa kulutin kymmenen kuvan verran, kunnes kuuluisa Apulanta-allerginen kamerani heitti TILTtiin (IHIME?!) ja veti heti fiiliksiä alaspäin. Sitä korjaillessa ja samalla hyppiessä ensimmäinen osuus loppui ja hetken hengähdystauko huutaen poikia takaasin. Ihmiset ei taaskaan tykännyt mun Viidakkoon! huudosta vaan sain ilkeitä katseita päälleni ja päätin olla hiljaa ettei tule turpaan :) Poijjat saapuivat takaisin (odotetusti) ja kuulimme vielä muutaman biisin. Kuten olemme saaneet huomata, on Anna mulle piiskaa oivallinen biisi ruoskanheittoon, ja sinnehän se viides lensi. Ja osui vielä Toniin, hupsista :) Muutaman kerran näimme Sitä (hei come on..) käytettävän lavalla. Siihen loppui aivan liian lyhyeltä tuntunut keikka, pituudesta ei tosin havaintoja, muttei ainakaan hirveesti päälle tuntia. Valot päälle ja porukkaa lappaa ulos.

Jälkeen:

Lavan edustalle jäi muutama rivistö porukkaa huutelemaan järkkäripoijjille ja roudariille ja odottelemaan josko pänrin poijjaat saapuisivat kurkistamaan juhlakansaa. Kauan siinä saikin odotella, mutta kyllähän tua aina kannattaa. Ovista kurkistelun tuloksena huomasin Tuukan käppäilevän pihalla autoansa kohti. Sinne siis. Muutama muukin oli tehnyt saman havainnon. Kävin antamassa Demonille ruoskan ja juttelin muutaman sanan ja menin takaisin sisään muiden näkemisen toivossa. Plink. Kuva unohtui. Kamera oli vaihteeksi mukavalla tuulella minua kohtaan vaikka epäilyttävää ääntä pitikin. Takaisin pihalle ja Demonin autoa päin. Tuukka kertoi meille armottomia juoruja (lähettettäväksi Seiskaan..) eräästäkin projektista, mutta meni vähän ohi että mitä siinä loppujen lopuksi tapahtuikaan.. :) Jossain vaiheessa selitin Tuukalle kameraongelmistani ja se tuumasi että kokeilemme uusia tekniikoita. Laitoimme siis vihreän muoviliuskan (NII MIKÄ?!) salaman eteen, pitääs kuulemma tulla vihriä foto. Odotan innolla kehitystä... :) Käski ottaa seuraavalle keikalle mukaan nähtäväksi. Heitin sille käyntikorttini että saa kysellä sitä, sanottiin Vi seessit ja hyvät yöt ja shilleen. Sisälle. Odotusta vieläkin. Ilmeisesti Sipe saapui ensimmäisenä (ja miten niin muistikatkos) morjenstamaan kansaa. Kuvia ja armotonta ruoskintaa molemmilta osapuolilta. Odotusta ja ramppaamista kahdella eri ovella. Huh. Plink. Toni saapui ovelle numero 1. Sama kuvio toistuu. Kuvia ja ruoskintaa.. Nimmareita innokkaille. Minä olen jo päässyt tuon vaiheen ohi ja odottelin kiltisti. Saimme kuulla pitkien kynsien ihailua ja muuta yhtä syvällistä herra Wirtasen suusta. Sami oli vielä näkemättä, ja sen juhannuksena pyytämä ruoska antamatta. Siihen se tuli sitten vihdoin. Oli muistanut pyytönsä ja lupauksensa pitää sen tallessa. Ihan välihuomautuksena että sillä oli uimahousut päässä :) Missäs muualla niitä nyt kuivattaisi, "jos ne laittaa pussiin niin ne homehtuu". Niinhän se on. Pihalla poukkoilua. Porukka katoaa. Muutama sinnikäs joraili vielä diskossa. Bussit lähtivät yksi toisensa jälkeen kiitämään kohti kotia. Kuskeja ei ole näkynyt koko iltana mutta paljonkos tuo nappaa. Sami ja Sipe pihalla ja syöksyn vihdoin halaamaan Sipeä. Muutamia keskinäisiä ihailun sanoja molemmilta osapuolilta. (Ja mitä?) Sillä välin Sami oli ehtinyt kutsua meidät ties mihin tilaisuuksiin mukaan.. :) Keikkabussiin me sitten loppujen lopuuksi kiivettiin. Kauhia tutkinta päällä, silmäilyä ja ihmettelyä. What are we doing here?! :) Sami katosi, jäimme "kolmestaan" ihmettelemään, tiedä nyt mitä kaikkea suustamme päästimme.. (Jaaahaaa..) Sami takaisin. Puheemme siirtyi jotenkin kummasti kauheisiin miehenalkuihin jotka yrittävät touhuilla vaikka mitä. Siinä vaiheessa Tonikin sitten antoi äänimerkin... Jou, se oli koko ajan ollu siellä takana... :) Jutustelua vielä hetken ja sitten kuski antoi merkkiä että nyt pitäisi mennä. Ei nyt. Ei nyt! Jonnan sai suurinpiirtein repiä pois, ei se olisi tullu millään pois. Vi seessit ja halit ja yhden rumpukapulan kaappaus. Ulos bussista ja pientä kiljuntaa ja riehumista. Kävin Sipelle kertomassa kaappauksesta, ei se ainakaan vihaanen ollu.. Kiire. Auto löytyi suhteellisen helposti, vaikka väsy olikin. Muutamia katseita oksentelevaa nuorisoa kohti, silmät kiinni ja kotiin. Ja ilta uusiksi unissa..?! :) KIITOS RAKKAAT IHMISET!! Tämä oli PARAS.