12.7.2000 Tampere
(se sama vanha kusipää (Osa 3))
[Itseasiassa olen kirjoittanut osat 1.4 & 2. ,mutta ne ovat
kadonneet enemmälti tahi vähelmälti mysteerisellä tavalla
sitten bittitaivaaseen. En ala tässä nyt lietsomaan
salaliittoteoriaa, vaan jatkan.]
Käännä Se Pois - kipaleesta Cowboy ylpeänä mainitsi että
täällä se esitettiin ensi kerran (joka myös, kuten moni
tietää mainitaan eräällä single-julkaisulla. Tästä voidaan
päätellä että oli aika pirun hyvä gege & Wirtanen on hyvin
kiitollinen + tulee muistamaan tuon pitkän aikaa. Niin
luultvasti myös nuo paikallaolijat. *yeaw woaw*) johon
yleisö vastasi ehkä keikan suurimmalla huudolla ja
mökkänällä. Ja kyllä ne suupielet siinä väänty ylöspäin
artistillakin.
T-Demon-N oli koko gegen ajan tietysti omassa tunnelmissaan.
Mies on yhä vastuussa lähes kaikesta liikkeestä tapahtuman
aikana. AL olisi muuten huomattavan seesteinen yhtye...mutta
näin sitä ei moni huomaa.
Uhraapa Cowboy vielä oranssinmattaDunlopin palvojilleen.
Ja sitten se toinen keikka yhessä...uuestaa lavalle...
Piiskaa, mitenkäs muutenkaan. Säröä ihanan törkeen
suttusesti ja soitto vähä nii ja näi ja vireestä ei oo
kukaan mitää kuullukaan. Bladi kova pogo! Siinä näin sitten
Anatomiankin, mutta silläkin oli nii kova meno päällä että
oksat pois...ei siinä tullu mitää sanottua...kummasti
piristi vaan senki ihmeisen näkeminen. Vettäkin sai ja
eturiviläisetkin sitä siinä vähä kuljetteli...
Marzikin tuli Samia viihdyttämään siihen lavalle & Toni
keskittyi keekoilemiseen rokkikukkokun on ammatiltaan hän...
Siinä sitten räjähtävän rähjäisen kerron aikana eräs hieman
virvokkeita nauttinut vanhempi jäbä tupsahti siihen minun
jalkoihin istumaan. Fiilis oli aika bladi yea man, paskaakaa
ei nähny lavalle kuumempi ku helvetis...ja...se ääni...se
äänenvirta...WAA. Eihän siinä sitten hennonnu riehua
&räyhätä "normaalin" [A normal person is rare in our
civilazation.] "kaavan" [Käyttäytymismallin. Ei opeteltu
tapa vaan tottumus.Jupz.] mukaan.
Ettei satu vielä toiseen. Toisaalta tarvitseeko sitä siihen
jalkoihhin tulla roikkumaan, kun ei ole oikeasti edes
sellaisessa tilassa että siellä tarvitsisi olla...
Tarjosin siinä auttavaa kättä
[peterpanmartttyyri-kompleksini] pariinkin otteeseen, mutta
kyllästyttään saamansa huomion vähyyten ja nytkeeseen
takaraivossaan (c'mon, en mie ny iha paikallani goddammit
haluu olla ku Piiskaa tulloo viimistä huutoa...) hän kapusi
sitten itse ylös ja poistui takaisin anniskelualueen hämyyn.
Ja niin he poistuvat lavalta...Tuukka tulee nurkkakäynnin
jälkeen takaisin ja purskauttaa tekoveret yleisön naamalle.
Saan itsekin ihan kiitettävästi nestettä osakseni. (Iha ku
olis Marquaradesta tullu...)Tyrijät sylki vettä kahden
voimalla, Tuuge verta...tulta ois tietty voinu
tulla...*sigh* Eikös sen pitäny mennä nii päi et yleisö
syljeksii eikä yhtyeet...?
Ne vedet, jotka olin sisälleni saanut, kiitos eturiviläisten
avuliaisuuden, tulivat varmasti hikenä ulos.Juontaja
tiedottaa vielä "We Want More"-huutojen kaikuessa,
oikeastaan ensi kertaa sillä ei kukaan aiemmin pahemmin
viitsinyt tai kerennyt kun lavalle tultiin kuitenkin
automaattisesti uudelleen, että AL ei tällä lavalla tänään
kyllä enää nähdä että ostakaa kaljaa ja menkää kotiin...
Raahaudun siis satanen vyötäisilläni virvokeosastolle (siis
LIMUosastolle...). Jonkinmoisen jonottelen jälkeen kannoin
rahaa ylikansalliselle kapistalistiselle riistoyhtiölle
Fantallani (joka oli muuten viimoinen lajiaan siinä
buildingssä).
Yritän säästellä ostamaani juomaa, mutta kumoan sen silti
alas parilla ranteen käänteellä.
Narikkalta saan gamani pienen odottelutuokion, joka ei
tietenkään tunnu kovin pieneltä, mutta on silti jälkeenpäin
katsoen lyhyempi mitä esim. Nosturilla tavanomaisesti.
Pitkä on aika odottavan.
Eikä minulla ole kiire minnekään.
Kiitän narikkaa & saan nyökkäyksen.
Ovimiehelle toivotan hyvän illan, kiitän ja toivotan hyvää
kesää. It doesn't take much more to be nice than it does to
be creepy. Hän ilmeensä ei värähdäkään vaikka tiedän että
hän kuuli sanani. Kaipa se riittää...
Se vähän tietty harmittaa kun nykyään ottavat aina kaiken
kettuiluna...tai sitten että pyrkii johonkin muuhun sillä.
Joskus vain haluaisi yksinkertaisesti kiittää kun on
aihetta. Ja aina on aihetta.
Miulla on yhä ihan pirun kuuma & hikiki ja astuessani ulos
viileä ilmapiiri toivottaa minut tervetulleeksi.
Kuinka tyytyväinen olenkaan huomatessani päivän aiemman
paahtavan ilmatilan säästäneen minut illalla. Pihalla on
vielä jonkin verran porukkaa, mikä suoraan sanoen ahdistaa
minua. Kävelen vähän kauemmas ettei ihmeisiä ole ainakaan 15
metrin säteellä.Vedän syvään henkeä. Suoraan sanottua olisi
täydellinen hetki savukkeelle. Mutta en tarvitse sitä.
Kävelen "terassin" eteiselle betoniporsaalle istumaan
kaikessa rauhassa. Kaivan esiin kynttilän & tipautan sen
saamaani pahviseen virvoitusjuomamukiin nostaen ensin
kerjäämällä saadun Igor Siperianhurtta-mainoskortin ja luen
sen sisällön naureskellen itsekseni. Huomaan myös Kirjan
olevan mukanani jälleen. En jaksa nostaa sitä. Sytytän
kynttilän.
Se sammuu toistavasti. Väki viereiseltä porsaalta ja
ympäriltä hälvenee. Jotkut lähtevät etsimään baareja, toiset
odottelevat kyytiä, monet miettivät minne illan tähtäset
ovat suunnanneet kulkunsa...
Olen kuulevinani kun nämä tulevat ulos ja lauman joka heitä
lopulta seuraa, mutta se kaikki on niin kovin etäistä
minulle enkä jaksa välittää.
I am the passenger and I ride and I ride.
I ride through the city's backsides. I see the stars come
out of the sky, yeah the bright and hollow sky
Vaan on aivan liian valoisaa, että tähtiä näkyisi. Minulla
on muutenkin vaikeuksia saada unta, kesä tekee siitä
melkeimpä mahdottomuuden. Mutta se on ihan jees.
Suojaan kynttilän sammumisuhalta leveiden lahkeiden suojaan
joita se korventaakin hieman. Lämmön karatessa kaivan
repustani villapaidan-tapaisen ja kiskaisen sen märän
hihattoman päälle. (Ankhini & Macig The Gathering
-rintamerkin jäädessä samalla sen alle.)
Vihaan itseäni siitä että olen suunnitelmallisesti ottanut
mukaan paidan, koska tiesin että tulee kylmä.
Suunnitelmallisuushan on teeskentelyä, huijausta...asioiden
pitää tapahtua omalla painollaan. (Ja paskat.)
Toisaalta en välitä, sillä minun on nyt vain hieman
lämpimämpi olla.
Pian saankin seuraa. Vain hieman minua vanhempi mieshenkilö
tupsahtaa viereeni istahtamaan, tosin kysyen tähän aluksi
luvan. Pian selviää että tämä tulee tapahtumapaikasta jossa
69 Ögan piti soittaa, mutta se olikin peruttu.
Kiroan samalla viime kertaa kun minun piti kyseinen
kokoonpano nähdä Piiska&Moukari-klubilla...tuntien
jonotuksen jälkeen ovella oli lappu että 69 Eyes ei esiinny
tänään. Jätin siinä ketutuksen vallassa Mana Manan & Kädet
katsomatta! [Mömmö suo minulle anteeksi... Tämä ei tarkoita
ettenkö kunnioittaisi sieluasi ja muistaisi Sinua suurella
lämmöllä.]Vaikka miehet tekeekin albumia niin geget pitäisi
hoitaa tahi perua ajoissa...vika voi tietty olla
gegenjärjestäjissä...Kuka haluaisi poistaa listalta 69
Silmää?
Ilta/yö [jotain 1.00-3.00] kuluikin siinä puhuessa
mm.Hendrixistä, animesta, meksikolaisesta pikaruuasta, Bad
Tastesta, Ed Woodista, kännisestä Kekkosesta
dokkarielokuvien kruunaamattomana kuninkaana, rokin
syvimmästä olemuksesta & nykytilasta (Suomessa) [Eli siitä
ovatko Manson &Nygård oikeassa. Valitettavasti ovat...liian
monessa suhteessa.], larppaamisesta [johon minun on aivan
pakko heittää dialogi:
heebo:"Sinä taidat olla larppari."
mie:"Voi perkele, näkyykö se noin selvästi päälle päin...Ei
jumalauta...*itsepuhelu-mutinaa* Entäs sinä sitten?"
heebo: "Kyllähän tuo kaveripiiri kerran raahas mukaan. Ei se
oikein innostanut kun oli jumalattomat tekokorvat ja vihreät
trikoot..."
mie:"Se oli varmaa sitten Keski-Maa..."
*hyväntuulista naurua
puolin&toisin*],satanismista/satanisteista/saatananpalvojis-
ta [Joista mihinkään en kuulu.] ja kaikesta muusta elämää
suuremmasta parin tunnin ajan. Keskustelu on melko
pintapuolista, asioista puhutaan vain mainitsemalla, ja
keskustelua härnää osaksi se että mies on juonut hieman
muutakin kuin tyrnimarja-mehua & tämän tarkoitusperä ei
luultavasti ole puhuminen.
Keskustelun kokokohtana saan tarjouksen päästä
reppuselkään...se lienee yksi kauniimmista sanoista mitä
minulle on lausuttu. *yeaw woaw*
Lopulta taivuttelen tämän lähtemään kotiinsa nukkumaan, kun
se joillekin on mahdollista. Itse jään makaamaan märkään
heinikkoon katsellen taivasta ja välillä kaupungin valoja,
jotka eivät ole täältä katsoen kirkkaat, eivätkä
neonväriset. Tunnin parin jälkeen lähden kiertämään etsien
sitä Star Trek Federation Science-näyttelyä (jonkin asteinen
trekkeri kun olen =0) jota ei lyödy opasteista, neuvoista &
etsimisestä huolimatta. Ei se mitään. Olen saanut taas niin
kovin paljon muuta. Maailma tukehduttaa minut kauneudellaan.
(((Se siitä sitten. Kiitos &kivat kaikille. Valmis.
Piste.)))
| 
