12.6.2000 Helsinki
(se sama vanha kusipää (Osa 2))
Näyttämö tyhjenee, ainakin melkein. Hemi siirtyy lavan
oikeaan reunaan tarkkailemaan. Tapahtumahan on Helsinki
450 -juhlaviikonohjelmistoon kuuluva ja julkinen & ilmainen
tapahtuma. Kyseessä kun on torikeikka tämä merkitsee myös
sitä että tekninen puoli on luonnollisesti heikko ja
tilaisuus Murphyn lakien alainen. [Mikä voi ikinä mennäkin
perseelleen niin se myös menee.]
Yhtä ilmeistä lienee myös se että kun kyseessä kuitenkin on
AL-porukkaa on paikalla kuin pipoa.
Lavan viereiseltä mummontappajamegabassobigscreeniltä tulee
se kahvimainos (tai mikä nyt onkaan) jossa on Kauan avulla
rakennettu sellane revyy ja ihmettelen kun en enää muista
Down Townin lyriikkaa.
On kuitenkin häkeltävää huomata mitenryhmähenkeä ja naurua
syntyy tuossa aiemmin hieman jäyhkähkössä yleisössä kun
harvat niistä jotka vetävät singalongia sanovat videon
mukaisella ajalla "kauan".
Kuuluttajapari tähyilee sopivaa aikaa tulla lavalle. Nainen
pyntätyssä violetissa melko tökerön näköisessä mukamas
juhlallisessa prinsessamekossaan on selkeästi hermostunut
ja melkein tärisee. Kumpa joku taputtaisi häntä selkään,
että kyllä se siitä. Kuitenkin tämä on samalla myös ylpeä
itsestään ja haukkaa syvään henkeä. Pälyilyn ja
muistilappujen rypistelyn jälkeen parivaljakko tepastelee
lavalle & parin alkuhöpövirkkeen juonnon jälkeen, jota
kukaan ei olisi halunnut kuulla, huudattavat itsestään ja
paikalle kerääntyneestä kasvottomasta sekalaisesta massasta
tuon yhdistävän tekijän, tuon tutun sanan : APULANTA!
Juontajat poistuvat vaivihkaan huudon, tömistyksen sen muun
mekkalan jatkuessa karsionan puolelta.
Pukki pysähtyy matkalla legendaarisien kirkuvanpunaisten
vanhanaikaisten Yamaha tomiensa luo, enkä vieläkäänt iedä
heittikö rumputaiteilija kapulansa (Don't dust my chops.)
vai ei. Väliäkö tuolla. Tai on sillä varmaan sille jos joka
sen sai jos sitä sai kukaan =0)
Itse Sir kävelee tyynisti ruskeassa puvussaan nenuni&mikin
eteen muistaakseni skitta jo valmiina hirttonaruineen
olkapaa-lanne-akselilla. Ihastuttavasti virallinen 2.
vieraileva kitaravirtuoosi Sami ilmaantuu INIS-kiireiltään
[Albumia bukkaa, levyä kans -- mars' kaikki lähimpään
levykauppaan. Rahat & pois.] ilmaantuu lavan äärioikealle
yläruumisekshitibitionistimäisyyttään jälleen korostaen
(lue:kaljamaha ja söpö kuin nappi napa ulkoilmassa). Hän
tuntuu olevan vaikutuksen alaisena, mutta siltähän tuo Sami
kyllä vaikuttaa aina. Taisipa vielä sellainen
tupakkakäärylä kölliä suupielessään. [Mitä äi...Sipekin
tuohon sanoisi...]
Bändin blondibasisti Tuukka saapuu lavan vasempaan
reunustaan kivikasvoisena mustissa skeittivaattteissaan
joissa hän tuo minulle mieleen hämmästyttävän suurissa
määrin Martikaisen.
Minä palvon kuin muhameddilainen. I'm not worthy!
Herra Wirtanen ei nsotakaan käsiään ylös Messias-tavalla
kuten oli toivonut. Hän näyttää jotenkin tavallista
erikosemmalta Toni Sorsakoski-asusteesta huolimatta. Haa -
hänellä on kakkulat nenällään! Hianoa.
Edeltä viimeksi mainittu henkilö mainitsee mikä tapahtuma
on kyseessä ja jotain siihen perään sopivaa merkityksetöntä.
Sitten lähtee TERVETULOA. "Joku teistä on joskus jossain
tilaanteessa saattanut kuulla tämän kyseisen kappaleen" -
ja KÄÄNNÄ SE POIS tärähtää ilmoille. TEIT MEISTÄ KAUNIIN,
ODOTUS(liian rääkymällä laulettu, luultavasti
akuuttivitutus syynä),...SILTI ONNELLINEN, "Me tuomme
teille terveisiä Heinolasta" - HALLAA, "Disco"-EI YHTÄÄN
TODISTAJAA, TEXMEXCOWBOYS,MATO (setin paras vero), jonka
jälkeen otti harteilleen heviskeban ja taisi siinä Enter
Nukkumattia yrittää tiluutella, mutta ei siitä kyllä paljon
mitään tullut. "Se tää heviskeba vaatii vähän hevimmän
miehen." toteaa artistitaiteilija päätään
pudistaen&virnuillen. Merkkiä en tyhmänä tajua, mutta
viisaammat voivat sen selville onkia vaikkapa Ei yhtään
todistajaa-musiikkivideosta. Se kun taitaa olla sama peli.
Tämän jälkeen tuli TERÄ (enempi särö olisi tehnyt gutaa...).
Siinä floatereita kerääntyy 5...joista vain 3 poimitaan.
Niskaan tuli minulle niistä tietty, vaikka kuinka varoi.
| 
