12.6.2000 Helsinki
(se sama vanha kusipää (Osa 1.4))
Just one note from a song he wrote could fuck me where I lay
Hymysi tuo jonka sinulta sain, se säilyy mielessäin kauan
Hieman vyötäisistä ylöspäin korkean aidan takaa lord hedon
jakaa pienehkölle ryhmälle nimikirjoituksiaan virnistellen
kuin Irvikissa, hän vilkaisee automaattisen oloisesti
tarkistaen tulokkaan aikeet.
En leikkaa väliin vaan tyydyn mielelläni tavanomaiseen
rooliin ulkopuolisena tarkkailijana. Wirtasella on päällään
puku, kuin myös Sipillä, mutta hänen pukunsa on paljon
epävirallisemman oloinen. Ruskea. Stetsoni sopii päähän kuin
tilattu. Ylipäätänsä, Toni Sorsakoski jollen sanoisi...
viikset & parta puuttuu. Se aiempi parranyritelmä kun on
kadonnut jonnekin. [Löytäjälle luvassa 5,99mk löytypalkkio.]
Hän virnuilee,nauraa, vitsailee,irvistelee estottomasti ja
luontevasti, jopa meilkein flirttailee kirjoittaessaan
nimeään monistuskoneen tavoin.
- Laita siihen ....:lle
- No tottakai. Mut mikäs nimi mun pitäis laittaa sitte
siihen tuon alle?
- Kirjotatko vielä pari kaverille ku ne oottelee tuolla.
- Aagr. Kyllä kättä tässä jo vähän pakottaa....*katsoo
piinaavasti kysyjää silmiin, hymähtää ja kirjoittaa
toki&piirtääpä vielä kai tähdenkin siihen viereen*
Muutenkin silmälasit päässään myös hän katsoo asiakkaitaan
suoraan silmiin. Aitoutta. Vinon nimmaripinon jälkeen
joukkio lähtee takaisin lavan ääreen viemään ilon sirut
tuttavilleen. Tunnen oloni hieman syylliseksi kun en itse
ole tuomassa mitään paikanpitäjä Neitokaiselle ja tekisin
mielelläni Tyrijät eli laittaisin Irvikissan kirjoittamaan
muutaman tusinaa nimmareita jotka jakaisin sitten niille
ketkä sellaisen ikinä haluaisivatkin.
Mutta niin...eiköhän siinä ole se aika suuri osa et ite just
hakee sen nimmarin. Sellanen sökkerö se on vaan kuitenkin.
On se aika hyväksikäytetty ja outo olo siinä artistillakin
varmaan kun vain kasan omaa nimeään siinä vääntää kun
liukuhihnalta kasvottomasti. [the pound of flesh]
Itse en noitten ideaa oikein ole sen ihmeellisemmin
sisäistänyt tahi niitä näin ollen kerännytkään. Kai se on
joku muisto + tekosyy päästä naamatusten. Aika
henk.koht-justka...etenkin jos ottaa nimmarin nahkaansa.
But wa-hey , is someone gets a kick out of 'em, all the
better. Whatever makes 'em happy.
Lisäksi ei sadetakkini taskuista löydy kuin ne plekut,
ohjelmaesite ja melko tyhjä Mynthon-aski [ainut ravinto mitä
olin nauttinut sinä päivänä.]
Hän kääntyy urakan jälkeen puoleeni kuin sanoen "niin?" ja
ojennan tälle pitkävartisimman tumman tulppaanin.
Toni tarkkailee kukkaa ja taitaa jopa haistaakin sitä. [Ne
muute haisi melkei yhtä hyvälle ku persikat.]
"Sehän on kaunis"
"Niin on" Prkl. Helevettiin tuo aita tuosta tieltä että minä
voimpi halata tuota miestä.
Ja minä haluaisin halata jokaista vastaantulijaa.
Hänellä on jo kädessään tavanomainen pieni yksinkertainen ,
lättänän punainen sievä ruusu.
Lähtiessäni pois joku huikkaa minulle:"tuo on kauniimpi",
osoittaen ruusua.
Käännähdän tätä kohti ja nään tämän kädessä samanlaisen
ruusun."Itsekehu haisee."
Tämä tiedottottaa että ruusu ei ole häneltä ja vastaan että
kaunis se on sekin kuitenkin.
Miksi ihmeessä pitää aina kaikkea verrata toiseensa ja
asettaa jalustoille. Ei kauneutta voi mitata, jokainen on
akunis erilaisuudessaan. Niissä on sellainen...itseisarvo.
Ja kaunista on kaikki tällä planeetalla.
Ja ihmiset. No one's creepy from the inside. Not really.
Hihhuloin takaisin katselemaan Vilkkumaata.
Pari biisiä ennen encorea ja encoressa tuleekin sitten se
Tähti jota minä jo odottelin.
| 
