Kotisivu

1.4.2000 Helsinki (se sama vanha kusipää (Osa 2)) I've been down so goddamn long that it looks like up to me. Järkkärijäbä siin joskus ilmoitteli ystävällisesti ettei salamaa saa käyttää kamrassa sitten siinä edessä ollenkaan. Tulee kuulemma häikkää laitteisiin. Totta tai tarua, se sai mut vääntämään aikas nopeasti salaman pois. Mainitsipa kyseinen herran vielä, että valalta tulee tarpeeksi valoa muutenkin. Puhuin siinä sitten vielä tämän mukavan neidon kanssa ja katselin jo unohtamaani komiata Che Guevaran sateenkaarivärien tyylittämää kuvaa jossai laitteen kupees. Oli oikein aitoapaikalla. Ja lavalla aikamoiset määrät savua ja telkut siellä rumpujen vieressä takana näyttämään sinistä taukokuvaa.*jee jee* Sitte vaa tavanomaista tunkua takaa ja kaikkea siihen liittyvää. Alko yrjä tulemaan melkein liian tuttavallisex& hartaasti toivoin silloin etten olisi napostellut sitä kasvispizzaa.. Ja jano alko tulemaan sen verta että kirosin jopa kaljan kelpaavan. Tuskin kuitenkaan se olisi..=0) Raivaan hieman hengitystilaa nojaamalla tylysti taaksepäin. Voimakas vastarinta vihaa minua ja haluaa pääni potkupallokseen. Näinhän se aina. Se on rautaa, kun joskus ottaa turpaan. Ajattelen siinä sitten ääneen, että mitä hyötyä siitä minun pieksämisestäni on kun sillä on kuitenkin aika heikko vaikutustaso. Eli minä en ole menossa minnekään hakataan tai ei. Ja aristaa kun painaa herkkää kohtaa Vastaukseksi saan niittirannekkeesta pari innostunutta iskua päähän. No hyvä kai se on niinkin...=0) I don't care that much. Sitten töllöstä lähtee viimein tulemaan sitä pätkää: Rantapop&vibakoostetta; joskin siitä oli tylysti terrorisoitu Paha,paha asia pienempään osaan. Mitä vittua, perään ei tulekaan Hell On Wheels. D'OH! Ja lisää odottelua ja viidakon lain teorian todeksinäyttöä. Sitten Sipe kävelee tyynesti rumpujen taakse, Tuuge hipsii nurkkaan&laittaa pikaisesti basson remmin rätinkoristaman päänsä yli. Toni astelee omanarvontuntoisena mikille&nostaa kätensä ilmaan suureleisesti (vilkaisepa vaikka Plastikin takainen spälä) virnuillen täysivaltaisen hurmaavasti. And I know; this is gonna be the time of my life. Sitten Herra nappaa ketterästi kitaran & vakavoituu sulkien silmänsä sanottuaan pari varsin tavanomaista tervehdyssanaansa. Marzikin on ilemstynyt rintakehä paljaana oikeaan reunaan. Viiltävä Tervetuloa aloittaa mahtipontisesti tämän vuoristorata-ajelun.