1.4.2000 Helsinki
(se sama vanha kusipää (Osa 1))
Pirullinen aprillipäivä
I'd rather be dead than cool.
Taas tässä kaupungissa...*sigh*
Suomen paskin kaupunki on minusta Joensuu ja sen jälkeen
kovana kilpailijana Hellsinki.
Eihän nauramatta voi sanoa Hellsinkiä suurkaupungiksi kun ny
vertaa Isoon Omenaan, muttamutta...
Tästä jos mistä alkaa muovimaailma ja minua ahdistaa. Tää
kaupunki mätänee sisältä päin. Ihmisistä.
Näin...hortoilin alkukantaisen ja puhkikuluneen monistetun
karttani kanssa kohti Nosturia.
Sotkettuani pari kertaa suuntani sekoittaen Tehtaan-&
Telakkakadun keskenään, löysin viimein oikean kadun.
Olin vielä melkoisen hukassa kunnes vastaani osuikin
RUUSUROUDARI! *jee jee* Hän näytti kätevästi yhdellä
kädenhujauksella mielellään oikean suunnan.
Olin enemmän kuin kiitollinen.
Saavuin kohtalaisen joukon kotiuttamalle ovelle vain noin
varttia ennen ovien avausta, (mikä vetää varmaan pohjat
odottelutaulukossani...shame on me) ja pelkojeni vastaisesti
pääsin kuitenkin melko hyvin sisään. Enkä minä ryntsinyt.
Ennakkolipun kanta irti ja narikalle. Varsin ystävällinen
&lämminhenkinen narikkapersoona asetteli kiltisti laukkuni,
kukkapuskani&toppatakkini naulaan vitsaillen välillä.
Olin varsin otettu moisesta kohtelusta, tarjosin kyllä että
hän voisi itse pitää kukat jota hän ei valitettavasti
tehnyt. Siinä taas ammattitaito kukoisti palveluammatissa.
Pompin varsin epätietoisena paikan systeemistä pitkin
portaita ylös seuraillein muita kuin se mustin lammas jota
joutui jälleen mustanmaalatuksi. Sitten muistui mieleen-
kamra!!! Ja takasin alakertaan.
Kaivoin vyötäisiltäni 2kybän setelin ja ojensin sen sitten
samalle mukavalle narikkapersoonalle (narikka 7mk,
lisäjustkat 5mk), vaikka moinen käytäntö oli minulle ennen
kuulumaton ja tuntui hieman odohkolta.
Kenties tämä voi olla hyvinkin hyödyllistä jos minunlaisiani
unohtelijoita on paljonkin.
Ei siinä vielä mitä. Koska minä en koskaan ole onnistunut
todistetusti saamaan filmirullaa kunnolla kamraan
opetuksesta&harjoituksesta huolimatta pyysin vielä
varovaisesti joskos tämä ihana ihminen voisi vielä asettaa
sen filmirullan kameraan. Narikkapersoona ei ihmeemmin
tuhissut vaan laittoi sen ystävällisesti sisään, käytyään
varmistamassa että kuvausta ei ollut kielletty.
Hymyilin kiitoksieni päälle ja lapsin takaisin ylös.
Eturivi oli varattu ja pienen yksinäisen istuskeluhetken
jälkeen huomasin eturivissä olevan hieman tilaa.
Karaisin itseni ja uskaltauduin kysymään eräältä neitosella
olisko aivan ennenkuulumatonta josko yrittäisin tökätä
siihen. Tämä varsin yllättävästi, suostui ilmoittaen
ystävänsä tulevan pian takaisin siihen, mutta uskoen että
myös minä mahtuisin. Mitämitä...?!
Tämän on pakko olla joku aprillipila!
Eihän se onneksi ollut, siinä eturivissä minä sitten
istuskelin astetta lähempänä autuutta puhuen tämän
yli-inhimillisen ihanan neitosen kanssa. Keskustelu oli
varsin miellyttävää ja monipuolista.
Taustajuminakin oli varsin laadukasta: You gotta fight for
your right (alkuperäne Beastie, spank god...), HIMiä, 'till
you're numb & Bad Touch...so on.
Aika kului joskin kaikkea tätä lukuunottamatta hitaasti...
Käytävässä&oveen pläntätyissä lapuissa luki 23.00 esiintyvän
Takiaisen&24.00 AL:n. En tosin ollut varma mitä uskoa näin
aprillipäivän ollessa, etenkin kuin lämpäriksi oli
ilmoitettu Lehtivihreitä&LAB:ia.
Valitettvasti näistä kumpikaan ei vaikuttanut keikkaan kuin
korkeintaan alkujupinana.
Lopulta (!!!) lavalle vaivaantui (kuinkas ollakaan)
bofferiteipillä koristeltu naisista koostuva bändio joka
tunnustautui Takiaiseksi, mikä onkin aivan oiva nimi.
Itse soitto oli varsin mitäänsanomatonta&tavanomaista
sanoituksen ohella. Sellaista, että kyllä sitä ihan
mielellään kuuntelee, mutta ei siinä ollut mitään omaa...ei
mitää "helmeä". Tästä huolimatta pogosin kyllä innolla.
Soitettuaan jotai 8 biisiä nämä sitten poistuivat.
|
