23.4.1999 Perniö
(Hakki )
Mitä tähän enää voi sanoa? Epäilen, että Apiksen pojat ovat
heittäneet tikkaa Suomen kartalla valitessaan tämän
kiertueen keikkapaikkoja. Perniöön oli kuitenkin lähdettävä,
koska Lavuaarista-levyn saaminen oli muodostunut mulle
jonkunasteiseksi pakkomielteeksi.
Mun kohdallani tämä extreme-päivä alkoi klo 10.24 kun juna
starttasi Lahdesta kohti Helsinkiä. Sitten Hesasta
pendolinolla Saloon, ja Salosta vielä bussilla Perniöön.
Keikkaseurana mulla oli taas hyvin samanhenkinen serkkuni,
jonka kanssa sitten ihmettelimme Perniön paikallisten menoa.
Olo oli jokseenkin vähän liian fanifani, kun istuimme klo
16.20 Perniön liikuntahallin pihassa, ja keikka alkaisi
joskus neljän tunnin päästä. Olo ei helpottanut kun
Apulannan keikkabussi kurvasi pihaan kymmenen minuuttia
myöhemmin. Halusin vajota hitaasti maan alle, mutta yritin
näyttää urheilulliselta liikuntahallin vakioasiakkaalta.
Jossain vaiheessa jotain paikallisia alkoi raahautumaan
paikalle, sekä jotain kymmenenvuotiaita, jotka saivat lähes
halvauksen, kun näkivät Sipen sisällä soittamassa kitaraa.
Seurasi hullua "Sipe on tuolla!"-kiljumista sekä nimmarin
metsästystä. Säälittävää. Tarkkailimme sivusta tätä
teinihysteriaa get a life-asenteella, ja tunsimme itsemme
todella ulkopuolisiksi.
Loputtomalta tuntuvan odottelun jälkeen (jonka aikana olimme
mm.syöneet eväitä, nauttineet termarillisen kahvia sekä
lähes jäätyneet kuoliaiksi) alkoi kello lähestymään
kahdeksaa. Liikuntahallin edessä oli suunnilleen koko Perniö
jonottamassa sisään, ja kaikesta huomasi että tämä keikka
oli perniöläisille vuoden tapaus. Paikalle oli tultu aivan
perheen pienimmäistä myöten, ja vanhemmat jonottivat
kuuliaisesti jälkikasvujensa kanssa.
Hermo kiristyi entisestään, kun oveen ilmestyi laput "lipun
hinta 60 mk" ja "saliin mentäessä ulkokengät jätettävä
naulakkoon". Siis haloo? Onko millään Apiksen keikalla
koskaan pogoiltu sukkasillaan??? No, sisälle kuitenkin
päästiin, ja vielä puolen tunnin sitkeän odotuksen jälkeen
saimme Lavuaarista-levyt käteemme. Oli totaalinen
voittaja-fiilis. Onnellisesti hymyillen siirryimme salin
puolelle odottelemaan keikan alkua. Pakko tässä välissä
vielä mainita oiva salijärjestely: vellovan ihmismassan ja
lavalla esiintyvän Apulannan väliin oli kauniiseen riviin
aseteltu muovituolit, joilla järkkärit sitten istuivat. Ja
järki jyrää...
Keikka kuitenkin alkoi, ja loistava keikka olikin. Voin
suoraan sanoa että oli kyllä parempi keikka kuin
Riihimäellä, että jo ihan senkin takia kannatti paikalle
tulla. Keikkasetti oli jo tutuksi tullut, ja välissä olevat
spiikit "seuraava kappale kertoo siitä, millaista on elämä
Heinolan kaduilla" hymyilytti edelleen. Pienessä paikassa
heitetyn keikan etu (levyn saannin lisäksi) oli se, että
meno ei ollut niin sairasta vellomista ja änkemistä kuin
suurempien keikkapaikkojen keikoilla. Sain ujuttauduttua
eturiviin hyvin vähällä vaivalla, koska ihmiset väistivät
kuuliaisesti kun vähän vaan olkaan naputti. Eturivissä
ollessani en myöskään puristunut puolikuoliaaksi, eikä
päälleni daivannut porukkaa.Varmasti kaikki paikalla olleet
sai keikasta enemmän irti tällaisen rauhallisemman elämyksen
muodossa.
Keikka loppui jo kymmenen jälkeen, ja kyytimme saapui joskus
yhden maissa... Loistava keikkamuisto kuitenkin lämmitti
mieltämme. Tällä keikalla kappaleet todella lähti. Hienoa
mättöä. Seuraava keikka onkin todennäköisesti sitten
Hartwallille suuntautuva. Kiitän ja kumarran.
| 
