2.4.1999 Helsinki
(Jussi )
Ja Turun keikan jälkeisenä päivänä ei väsymys painanut,
koska illallahan olisi uusi keikka, vieläpä Tavastialla,
jossa en itse ollut edes ikinä ollut ennen tätä päivää.
Aamuhan meni vaan valmistautuessa iltaan ja tällä kertaa
ajattelimme juoda myös epäterveellisiä nesteitä. No se
kittaaminen alkoi siinä iltapäivän tunteina, ja jostain
kumman syystä minun akustisen kitaran rämpyttely ja
Apulanta-biisien esittäminen ei oikeen miellyttänyt
kavereitani Jannea ja Makea, joita järkkäreiden heittämät
vedet niin mukavasti kuulemma piristivät kesällä Hyvinkään
keikalla. Perhana, Lupasit mulle oli ainakin kuin suoraan
Tonin suusta. Mutta mullahan olikin musiikki 9 aikoinaan,
tosin kai ne sitten on taidot ruostunut. Myöhemmin
seuraamme liittyi myös pari muuta heeboa. Junamatka meni
tällä kertaa yllättävän nopeasti, johtuikohan juomisista
sitten vai mistä. No, Tavastialla olimme jo 20.30 ja
keikkahan alkoi vasta puolen tunnin päästä. Lopulta
päästyämme sisään joimme vielä janojuomaa, jonka jälkeen
myös itse Toni liittyi seuraamme hetkeksi. Henkevän
keskustelutuokion jälkeen painuimme katsomaan lämppäreitä.
Ekan bändin nimeä en muista, toinen oli Hybrid Children.
Täytyy myöntää, että HC:n tullessa lavalle minua väsytti
helvetisti (bändihän oli tosin ihan hyvä). Mutta kun siinä
vähän pogoili niin kyllähän siinä piristyi mutta kyllähän
Apulannan tulo lavalle oli aikamoinen helpotus. Eturivin
paikkaa oli vaikea pitää, eikä se oikeen onnistunutkaan.
Oli ihmeen rankka meno vaikka ikäraja oli 18. Näki, että
kyllähän Apulantaa kuuntelee myös täysikäiset. Huonompi
puoli oli se, että kaksmetristen körmyjen kyynärpäät
sivelivät poskipäätäni kerran jos toisenkin, mutta kaiken
kaikkiaan keikka oli hyvä, ei ehkä vielä ihan pärjännyt
Kasisalin joulukuun keikalle, mutta aika lähelle pääsi
kuitenkin. Kahdet encoret lopussa oli myös osoitus siitä,
että keikka oli ilmeisen onnistunut myös itse bändin
mielestä. Keikan jälkeen oli suorastaan helvetillinen nälkä
ja Mäkin ravitsevan aterian jälkeen vaivasi todella
tuskallinen mahakipu, mutta kyllähän siinä junaan vielä
jotenkin selvittiin.
|
