16.4.1999 Jämsä
(Andy )
Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, sillä odottimme paikalla olevan pitkä jono
siinä vaiheessa kun ovet aukeavat, mutta onneksi jonoa ei ollut liikaa.
Ennenkö pääsin sisälle, hokasin että Sipe ja Tuukka ovat ulkona. Hain nimmarin
Sipeltä, Tuukka ehti lähteä, mutta kaverini Arttu sai huudettua hänelle että on
itsekin basisti. Tuukka vaan kirosi ja lähti sisälle. Kun olin saanut itseni
sisälle, niin etsin välittömästi Sepin levynmyyntipistettä Lavuaarista-levyn
ostamisen toivossa. Niitä kuulemma myytäisiin vasta puoli kymmeneltä.
Katselin ympärilleni ja hokasin Apulannan soittimet. Kävin niitä
ihmettelemässä. Tuolloin jo oli muutama tyttö varmistamassa itselleen
eturivin paikkoja istumalla lavan reunalla. Kitaristina huomasin
ensimmäiseksi, että sekä Sami että Toni olivat hankkineet uudet Fender
Jaguar(?) -malliset kitarat. Sipen rummut näytti paljon pienemmiltä
kuin mitä ne näyttää telkkarissa.
Taas harhailin edestakaisin ja hokasin Tuukan. Pyysin
muodollisuutena nimmarin ja jäin
juttelemaan mm. Lavuaarista-levystä ja muutenkin
musiikista. Sitten kello alkoi olla puoli
kymmenen. Siirryin sisälle ja silmä tarkkana odotin,
milloin Sepi tulee myymään levyjä.
Kun hän viimein ilmestyi Salkun kanssa, muodostui n. 2,4
sekunnissa ihmismassa Sepin valitseman
pöydän ympärille. Jäin valitettavasti sen taakse, muuta
broidini pääsi aivan eteen ja hankki
Lavuaarista-live-levyn, joten poistuin ihmismassasta. Levyn
arvo nousi, kun siihen hankittin
Sipen ja Tuukan nimmarit.
Jälleen Tuukka oli yleisön seassa, tällä kertaa lavan
sivussa. Taas kyselin Tuukalta
kaikenlaista, kuten että miten hän oppii uudet biisit.
Bassotaitelija kertoi saavansa soinnut
sekä nauhan, jossa on kitara ja rummut ja sen perusteella
kehittelevänsä bassokuvioita.
Tuukan kanssa pystyi juttelemaan kuin kenen tahansa
kaverin, paitsi että koko ajan joku kävi
pyytämässä siltä nimmaria. Kerroin Tuukalle osaavani kaikki
biisit kitaralla ja bassolla,
eli jos jotain sattuisi niin voisin soittaa.
Kun keikka alkoi lähestyä, niin katsoin järkevämmäksi
siirtyä lähemmäksi lavaa, jotta saisin
hyvän paikan. Kun lämppäribändi (jonka nimeä en koskaan
saanut selville) soitti, olin
melkein eturivissä ja pidin paikkani kun Apulanta
aloitteli. Lämppärin lopetettua lavalle tuli Sipe
joka kertoi, että tulee toinenkin lämppäri suoraan Los
Angelesista (taaskaan nimestä ei
saanut selvää). Lavalle tulivat Toni, Sami (huput päissä)ja
taustatanssijatyttö. Toni pisti rumpukoneesta
kompin päälle, Sami alkoi räpätä ja tyttö tanssahdella
kompin tahtiin. Tätä jatkui parikymmentä
minuuttia (en ole varma), ainakin se tuntu kestävän kauan.
Ekat 2 minuuttia se oli hauskaa,
mutta sitten se oli kauheeta loppuajan. Sitten lava tyhjeni
taas.
Pian Apulanta tuli oikeasti lavalle savun ja valojen kera
aloittaen biisillä 001. Se lähti
ihan hyvin ja sitä jatkoivat loistavat 0010 ja 003, jota
ennen Toni kehoitti kaikkia
sähkökitaran omistajia ostamaan Fenderin tuotteita, jos
haluaa pilata keikkansa. Keikka jatkui
biisillä Silti onnellinen, joka toimii livenä loistavasti.
Lähes kaikki pogosi ja muutenkin
oli siistiä ja seuraavana biisinä kuultiin viimeisin
sinkkulohkaisu Hallaa. 006 ei oikein
lähtenyt liikkeelle, kun Tonilla oli ongelmia kitaransa
kanssa ja joutui intron aikana
vaihtamaan uuden Jaguarinsa vanhaan (TV:stä) tuttuun
Telecasteriinsa. Biisi kuitenkin lähti
käyntiin ja meni muuten hyvin. Sepi hääri koko ajan lavalla
tekemässä milloin mitäkin.
Sitten kuultiin hittejä:Mitä vaan, Mato, Teit meistä
kauniin ja Liikaa soidessa moni osasi sanat
ja suunnilleen kaikki pogosivat. Pari tyyppiä oli noussut
toisten hartioille seuraamaan keikkaa.
Välissä Toni kertoi, että he eivät voi soittaa uudelta
EP:ltänsä biisiä koska omien sanojensa
mukaan heidän keskuudessaan oli tapiiri, mikä pisti Tonin
huutamaan hetkeksi.
Sitten seurasi Mex-tex cowboy-hurjastelu vilkkuvien
valojen tahdittamana. Lopuksi oli jäljellä
vain Anna mulle piiskaa ja Silmämuna, jotka soitettiin
tuttuun tapaan peräkkäin. AMP:ssä
oli mielenkiintoinen uudistuminen:3.säkeistön ja
loppukertosäkeen väliin ei enää jäänyt tyhjää
kohtaa vaan kerto alkoi heti. Keikan jälkeen kansa huusi
(tottakai) että me haluamme lisää
englannin kielellä ja tulivathan pojat takaisin ja vetivät
Jennan ja Poistuistko mun
elämästäni'n, mutta jäin kaipaamaan Paranoidia:) ja Mitä
kuuluu'ta. Keikan jälkeen tapasin Tonin
ja kerroin olevani kitaristi, minkä jälkeen hän ryhtyi
kertomaan miten huonoja aidot Fenderit
oikeastaan ovatkaan, kanavanvaihtajapedaali(ne jotka
soittaa niin tietää mikä se on)oli hajonnut
5,2 biisin jälkeen, vaikka se oli ihan uusi. Kaverini Arttu
meni ja kätteli Tonia ja Tonihan puristi
lujaa Arttua, joka valitti tuskaansa. Toni neuvoi, että ei
saa näyttää tuskaa, vaan olla cool ja
mennä nurkan taakse kiroamaan. Saimme Lavuaarista-levyyn
myös Tonin ja Samin nimmarit ja arvo
nousi taas...
Loppujen lopuksi oli TOSI siisti keikka, kannatti mennä.
Ja KIITOS Tuukalle, kun jaksoit vastailla tyhmiin
kysymyksiini ja kiitos muillekkin Apiksille
loistavasta keikasta!
|
