Alunperin Hiekka-levyn ensimäisen session tuotantoa. Lauloin tämän kappaleen lopullisen version alasti Petraxin saunan eteisessä kuumana heinäkuisena aamuyönä. Onhan tämä niitä itselle tärkeitä hetkiä musiikkiuralla. Uskon vakaasti, että tätä jaksaa vetää vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin.

Päätimme tehdä pitkästä aikaa oikeasti soitetun biisin retromeiningillä ilman digitaalista korjailua. Pääsääntöisesti vedimme rallin yhden oton periaatteellä, emmekä tehneet päällesoittoja yhtä lisäkitararaitaa ja taustakööriraitaa lukuunottamatta. Semmoinen on aika ajoin tärkeää, ihan vain tarkistaakseen pystyykö siihen. Teiteokoneen ruudulle on todella helppo kadotta tietyt perustavaa laatua olevat asiat. "Ne jotka soittaa, ne tietää."