Minä saavun niin
Matalalla että
Katkenneet oksat voivat koskettaa minua
Miten tuntuukaan tää niin
Tunteettoman ei-miltään
Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suuntamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun kapinasi
Vasten mun kasvojani

Minä tahdon vielä
Kerran näyttää sen haavan
Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten
En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu
Mut en oo unohtanut mitä me joskus oltiin
Mä en osaa sitä paremminkaan kertoo
Mutta lukenut oon hetken tulleen
Meidän on vaihdettava kiilamme suuntaa
Jos me haluamme vielä hengittää
Vielä niin hengittää

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun uhkauksesi
Vasten mun kasvojani

Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sun vastalauseesi
Vasten mun kasvojani

Tuhanteen samanlaiseen hetkeen
Syntyväni tunnen uudelleen
Tullutkaan ei päivää seuraavaa
Unohduttiin yöhön tummuvaan

Katkeraa, katkeraa - kuinka vaan
Pahoillaan
Kuin rukous sun nimes ilmassa
Aameneen päättyy viimeiseen
Puhkeaa sun jälkes minussa
Aariaan verenkarvaaseen

En haistanut luotia
Vaikka sen itse ammuinkin
Niin tulkittiin lakia
Jonka joskus itse kirjoitin

Katkeraa, katkeraa - kuinka vaan
Pahoillaan
Kuin rukous sun nimes ilmassa
Aameneen päättyy viimeiseen
Puhkeaa sun jälkes minussa
Aariaan verenkarvaaseen

Kuulen kaiussa
Huomaan varjoissa
Aistin ympärillä
Tunnen kaikessa
Asiat joista mut tehtiin
Joista minut muurattiin
Yksi toisensa jälkeen
Maahan sortuu niin

Ei enää kulje rinnalla
Yhtäkään lyhdynkantajaa
Ei enää valtakuntaa
Jalkojen juurella

Tulena verkkokalvolla
Virtana suonissa
Viiltoina hermoissa
Kuva siitä kaikesta
Etsin kauan
Löysin paljon
Katsoin kauas
Kaivoin haudan

Ei enää kulje rinnalla
Yhtäkään lyhdynkantajaa
Ei enää valtakuntaa
Jalkojen juurella

Ei se anna minun nukkua
Ei se anna rauhoittuu
Ei se anna minun hukkua
Kun helpompaa ois vain alle vaipuu

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Ei se tahdo nuolla mun haavojani
Ei se tahdo päätä silittää
Hieroo syyllisyyden mun kasvoilleni
Ei se tahdo päästää synneistä

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa

Tee se loitsu uudelleen
Ja kiedo kahleeseen
Lukitse paikalleen
Ei jää voi meitä viilentää
Haudasta herättää, mut jättää
Hämärään

Jäätyneiden kaupunki
Ahdas mutta silti autiomaa
Eksyneiden tuomari
Ei armo kestä yhtä suudelmaa