Minä saavun niin Matalalla että Katkenneet oksat voivat koskettaa minua Miten tuntuukaan tää niin Tunteettoman ei-miltään Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu Mitä odotimmekaan me huomiselta? Mitä sen kuormaan lastattiin? Karu totuus on kaivautunut sen alta Vaikka sitä kauan peiteltiin Ja sitä niin hävettiin Pudota, pelasta Molempien takia Pohjakosketus suuntamme näyttää Suolaa ja tomua Kuolevaa valoa Meidän silmien kuoppia täyttää Sylje sinun kapinasi Vasten mun kasvojani Minä tahdon vielä Kerran näyttää sen haavan Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu Mut en oo unohtanut mitä me joskus oltiin Mä en osaa sitä paremminkaan kertoo Mutta lukenut oon hetken tulleen Meidän on vaihdettava kiilamme suuntaa Jos me haluamme vielä hengittää Vielä niin hengittää Pudota, pelasta Molempien takia Pohjakosketus suunatamme näyttää Suolaa ja tomua Kuolevaa valoa Meidän silmien kuoppia täyttää Sylje sinun uhkauksesi Vasten mun kasvojani Pudota, pelasta Molempien takia Pohjakosketus suunatamme näyttää Suolaa ja tomua Kuolevaa valoa Meidän silmien kuoppia täyttää Sylje sun vastalauseesi Vasten mun kasvojani |
Matti Koskimies, 2005-03-04T10:11
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle