Armo
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä Jotta oppisin itse mitä tunnen Ja tietäisin sen Nyt on mentävä yksin Kulkee pitää ilman varjoo Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää Tätä hetkeä kartoin Tätä väistin Tätä niin pelkäsin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan Tämä tie meidät kaataa Ei voi jatkaa Ei voi olla näin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää |
Jälki
Mielen ikkunoista, sielun onkaloista, toisiamme etsittiin Sisään katsomalla, toista muuttamalla, päästäisiin viimeinkin Kohti ikuisuutta, kuolemattomuutta, aikakautta seuraavaa Silti kuten moukat, toisiamme loukattiin ja harhauduttiin Enkä tunne sua niinkuin ennen Jälki, jota kannan on viimeinen tie Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie Totuuden ristiltä pois Järjen kiemuroihin, lihan vankiloihin, toisiltamme poistuttiin Viilto ihollani, silmäkulmassani, vuotaa sun elämää Etkä tunne mua niinkuin ennen Jälki, jota kannan on viimeinen tie Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie Totuuden ristiltä pois Enkä tunne sua niinkuin ennen Jälki, jota kannan on viimeinen tie Silta, jota kuljen vaan tyhjyyteen taipuu Pelko, joka uhrinsa pohjalle vie Totuuden ristiltä pois |
Väsynyt - ei onnellinen
Matkalla on tarkoitus, sano itselles uudestaan Pidä elossa aikomus uskoon Minulla on mielikuva siitä mitä on kohtuus Tämä ei oo lähelläkään - ei, sitä Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei, ei Vaihtoehtona puutumus Houkuttaa, luulen niin Sinulla on oikeus kipuun Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei, ei Osaltani olen lopputulos valintojen Oveltani olen pelastanut maasi ja Osaltani olen venytetty velvollisuus Enää, enää, enää Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Väsynyt - ei onnellinen Ei, ei, ei |
Syöpä (akustinen)
Ovelta ikkunaani Vintiltä kellariini Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin Mä häpeän niin tätä Koomista esitystä Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee Ihan okei, helvetin okei Päästä mut pois, päästä mut pois Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit Ihon aukoi, saumat ratkoi Luulen että teit sen siksi koska sinä voit Mitä minulle syötät? Perkeleen työtä Ja sisällä syntyy syöpä Lukot ei avautuneet Ei vaikka mitä mä teen Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle Asiat on jo menneet Yli sen kipupisteen Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue Nämä asiat minut idiootiksi tekee Ihan okei, helvetin okei Päästä mut pois, päästä mut pois Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit Ihon aukoi, saumat ratkoi Luulen että teit sen siksi koska sinä voit Mitä minulle syötät? Perkeleen työtä Ja sisällä syntyy syöpä |
Valon juuri (akustinen)
Liekeissä tuuli on ympärillä Painon tunteena se tulee taas Piilossa leiki, leiki kuollutta Väistä katsetta Ja kumarra Kiinni kun jää, niin uppoo syvään Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen Kupeiden kutsun synnyttäneen Kuvan haudalle jään makaamaan Piilossa kaikilta tunteilta Oikeilta lauseilta Kuin aaveena Kädet irtoaa ja luisun ojaan Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen Liekeissä ilma keuhkoissa Kosketa mielessä nukkujaa Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen |
Matti Koskimies, 2005-08-29T02:42
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle