Pitkäksi matka on käynyt Päivä jo saa laskemaan Kuljettaa vaan silti tie nyt Jolle mies lähti kulkemaan Vaikka pitkä on matka ja kuoppainen tie Ei väisty mies milloinkaan Mies - kiertolainen luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen Vanha ystävä tuo keskiviiva Silmissä vain vilisee Mä hoidan kyllä tän duunin Vaik' rahat herrain kirstuun kilisee Oon myös niin kuin kuu, joka yksin kulkee Ja painuu taas metsän taa Mies ja kuu kiertolaisia luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen Vaikka pitkä on matka ja mutkainen tie Ei väisty mies milloinkaan Mies kiertolainen luonteeltaan Pitkän matkan jälkeen Kulta, kun sut jälleen nään Saanhan syliis lämpimään Silloin painaa pään Kun ajovalot viimein Tutun kotipihan valaisee Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen |
Matti Koskimies, 2003-10-31T02:20
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle