Syöpä
Ovelta ikkunaani Vintiltä kellariini Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin Mä häpeän niin tätä Koomista esitystä Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee Ihan okei, helvetin okei Päästä mut pois, päästä mut pois Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit Ihon aukoi, saumat ratkoi Luulen että teit sen siksi koska sinä voit Mitä minulle syötät? Perkeleen työtä Ja sisällä syntyy syöpä Lukot ei avautuneet Ei vaikka mitä mä teen Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle Asiat on jo menneet Yli sen kipupisteen Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue Nämä asiat minut idiootiksi tekee Ihan okei, helvetin okei Päästä mut pois, päästä mut pois Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit Ihon aukoi, saumat ratkoi Luulen että teit sen siksi koska sinä voit Mitä minulle syötät? Perkeleen työtä Ja sisällä syntyy syöpä |
Pala siitä
Onko parempi antaa olla kuin yrittää ottaa kiinni kaikista niistä kuvista joita ohitse virtaa? Ne parantaa, mut nälkää kasvattaa Kaukana siltä reitiltä jolle lähdettiin valo silmissä Joku muutti sen Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle Pala siitä mistä meidät luotiin Painaa enemmän kuin oli tottakaan Pelottavinta kun silmät aukaistaan Naamiot on meitä varten joilla on sellaiset arvet joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa Helppoa oli kääntää pää kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää Kaiken jälkeenkin Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle Pala siitä mistä meidät luotiin Painaa enemmän kuin oli tottakaan Pelottavinta kun silmät aukaistaan Pala siitä mistä meidät luotiin Painaa enemmän kuin oli tottakaan Pelottavinta kun silmät aukaistaan Pala siitä joka oli taivas Tarkoitettu meidät vielä täyttämään Painaa enemmän kuin jaksamme kantaa |
Pahempi toistaan
Kumpikaan meistä ei oo eikä ollut kultaa Vaikka me niin annettiin olettaa Ei huomattu lainkaan Et kuinka ollaan velkaa Kuin vasta nyt kun nenää Siihen painetaan Kumpikin toistaan paremmin Tiesi jokaisen vaiheen Kumarrettiin kuvaa peilissä Pahempi toistaan kumpikin on Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan Sokeina toistaa lausetta samaa Kuinka ne on tässä oikeessa Rumempi toistaan kumpikin teko Eikä niitä tekemättömiksi saa Eikä ne huomaa kumpikin on Vain pahempi toistaan Varmoina voimasta ja niin helvetin ylpeet ilmeet kasvoilla me kaaduttiin Synnytä uudestaan Ei muuta kuin lauluissa Kun jokaiselle jää Laskut huveistaan Kuningas ilman valtikkaa kuin on kuningatarkin Vielä kumartavat peileilleen Pahempi toistaan kumpikin on Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan Sokeina toistaa lausetta samaa Kuinka ne on tässä oikeessa Rumempi toistaan kumpikin teko Eikä niitä tekemättömiksi saa Eikä ne huomaa kumpikin on Vain pahempi toistaan Katkeemaan ei sitä mitenkään saa Turhempaa ei oo olemassakaan Huomaa vaan kun joku sanoo jotain sellaista Mitä kuulla haluaa Ei haittaa onko edes tottakaan Oikeuttaa kalleintansa tuhlaamaan Pahempi toistaan kumpikin on Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan Sokeina toistaa lausetta samaa Kuinka ne on tässä oikeessa Rumempi toistaan kumpikin teko Eikä niitä tekemättömiksi saa Eikä ne huomaa kumpikin on Vain pahempi toistaan |
Valon juuri
Liekeissä tuuli on ympärillä Painon tunteena se tulee taas Piilossa leiki, leiki kuollutta Väistä katsetta Ja kumarra Kiinni kun jää, niin uppoo syvään Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen Kupeiden kutsun synnyttäneen Kuvan haudalle jään makaamaan Piilossa kaikilta tunteilta Oikeilta lauseilta Kuin aaveena Kädet irtoaa ja luisun ojaan Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen Liekeissä ilma keuhkoissa Kosketa mielessä nukkujaa Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Niin kuin varjona ilman hahmoa Josta kasvonsa vois tuntee Kadotettuna valon juurella Jossa tikkaat loppuu kesken Valon, valon, valon, valon, valon juureen |
Armo
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä Jotta oppisin itse mitä tunnen Ja tietäisin sen Nyt on mentävä yksin Kulkee pitää ilman varjoo Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää Tätä hetkeä kartoin Tätä väistin Tätä niin pelkäsin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan Tämä tie meidät kaataa Ei voi jatkaa Ei voi olla näin Sen on tultava loppuun Nyt on aika Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää Paljon kaunista Jonka raajat kuolleet on Tän täytyy mennä näin Vaikka tahtoisin kieltää koittaa säilyttää Mutta tiedän et on turhaa Armoo viivyttää |
Usko
Hei Kaunista huomenta Huolimatta kaikesta Kuten oikeudesta Taas ne pyhittää itsensä toistensa verellä ja kyynelillä Joita riittää kyllä niin kauan kuin on tarvis Riittääkö usko, riittääkö päiväksikään? Säilyykö toivo elossa kauaa enää? Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo Kovin kaukainen häivähdys laimennut ystävyys Jolle rakennettiin On valintas yksin sun Sun voimastas jotain muuttuu jos vain tahdot niin Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan Kestääkö usko, kestääkö päivääkään? Säilyykö toivo elossa kauaa enää? Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo Riittääkö usko Säilyykö toivo Riittääkö usko, riittääkö päiväksikään? Säilyykö toivo elossa kauaa enää? Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo |
Kuollakseen elossa
Puristuksessa jokseenkin elävänä Ei paljoo mitä odottaa Astinlautoina ei montaa ehjää oksaa Joissa elämä virtaa Ei oo montaa ne mahtuu yhteen kouraan Joista varmasti tietää Et ne näkee kun ne katsoo Ja sen kaiken ymmärtää Mitä tahdot? Mitä siitä Mikään ei kuitenkaan riitä Mitä teitkään sinä itse? Muista se kun tuomitset Kyydissä tuomiopäivän vaunussa Yksin usvassa niin väärällä raiteella Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa Ennen kuin koskee maan pintaa Paremmasta saatiin varmat merkit joihin päätettiin luottaa Tähän johti Harhaan asti päästiin Ja miten tästä voi jatkaa? Älä katso, älä kuule Pidä vaan kiinni sun huulet Vähän arvaa, älä tiedä Riittää kunhan sä siedät Kyydissä tuomiopäivän vaunussa Yksin usvassa, väärällä raiteella Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa Ennen kuin koskee maan pintaa Kuollakseen elossa Enimmäkseen jo kuollut Kuollakseen elossa Enimmäkseen jo kuollut Kyydissä tuomiopäivän vaunussa Yksin usvassa, väärällä raiteella Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa Ennen kuin koskee maan pintaa Tuomiopäivän vaunussa väärällä raiteella eikä oikaistuksi saa ennen kuin koskee maan pintaa Niin kuollakseen elossa Enimmäkseen jo kuollut |
Routa
Ontossa tuulessa joka syntyi sun usvassa ja elää sun tahdosta mä kuulen rumia lauseita Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella Piti vain uskaltaa ja ottaa mitä on tarjolla Ihmettelen kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen Osuman jälkeen kauniisti sataa Ja tuhkasta solmimme lyhteen Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen Reiteistä helpompi joka enemmän houkutti joka pahastakin päästi mut sillat muutti vain roihuiksi Ei kannata leikkii aivan kaikilla jotkut ei anna pätkääkään siimaa Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin mut joku sutkin vielä käännyttää Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää Enkä viimeiseksikään taida jäädä Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen Tiedät niin tarkalleen mihin nuottiin kätken sen |
Laululintu
Turvaan turtaan mieleen Turhaan laupeuteen Suojaan känsän alle Katkeruudessa kasvaa kunhan sille on multaa Rajapisteen takana kysymykset odottaa Kuka nylkee ketäkin? Kenen iholla on reittikirja jota seuraa? Laululintu Riisu huntu Laskeudu kädelle Varastettuun tuntiin ainoaan Hauras kiinnekohta Kytkee raivokkaan Riitteen lailla kantaa Eikä huomioi muuri Eikä tunnista muuri Kuka onkaan se joka ääriviivamme piirtää? Kuka antoi muotosi joista kasvanut on reittikirja jota pelkää? Laululintu Riisu huntu Laskeudu kädelle Varastettuun tuntiin ainoaan Synkkä muusa verta suussa Anna unilaulu Näytä hetki rauhan ikkunaa |
Kaukaa lähelle
Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon On oltava tyhmä tai sitten oikeessa Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa |
Matti Koskimies, 2005-03-15T00:52
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle