Ajattelin, että eiköhän elvytetä vanha käytäntö ja laiteta keikkapäiväkirja Kotisivulle. Tässä näitä tunnelmia.

Toni
Herranen aika, miten paljon tätä keikkaa on jännitetty! Treenattu on enemmän kuin koskaan, mutta silti on aika epävarma fiilis homman suhteen. Tuleekohan jengiä? Kestääköhän kamat? Tuleeko jännityksestä aiheutuvia bläkautteja? Muistuukohan sanat mieleen? Soundcheckissä vanha kunnon Line6 alkaa kyykkäillä pahemman kerran, eikä tietenkään varavehjettä ole mukana. Pikainen soitto entiselle turneekitaristillemme Masille tuo apua ongelmaan. Masihan on töissä Turkulaisessa musakaupassa ja sieltä saan lainaksi jonkin tuomiopäivän nylkyttimen, joten selusta on turvattu. Sitten onkin helppo keskittyä ihan perinteiseen panikointiin.

Kun alkunauha pärähti päälle, niin tapahtui kummallisia. Oikeastaan koskaan meillä ei ole ollut mitään psyykkauksia ennen keikkaa, mutta jotenkin tuolla nyt spontaanisti hakeuduimme semmoiseen perinteiseen "urheilijarinkiin" ja haimme toisistamme viimeiset kicksait ja luottamuksen tunteen. Hieno meininki! Itse keikka meni varsin hienosti ollakseen ensimmäinen veto uudella kokoonpanolla ja vielä pitkän tauon jälkeen. Jengiä oli perkeleesti ja meininki oli kertakaikkisen hyvä! Tästä on hyvä jatkaa!
Nosturilta on aina perinteisesti aloitettu turneet, mutta nyt se on vasta kakkosena. Eipä tuo haittaa, kunhan nyt vaan saa rundikicksit päälle. Show on sold out ja varastyrkkarikin löytyy kotipuolesta. Vanha kunnon Pod Pro lähtee messiin varmistamaan selustaa.

Jotenkin on aika ahdistunut fiilis, vaikka mitään järjellistä syytä tähän ei olekaan. Varmaan viikkojen jännittäminen aiheuttaa tämmöisiä jälkioireita. Hienoa on nähdä, että paikalle valuu paljon tuttuja kasvoja messageboardilta ja Amnesty-turneelta. Jätskiäkin paikalle hankitaan, kun kerran luvattu on.

Show oli muuten hyvä, mutta jotenkin oli hirveän huono olo fyysisesti ja se veti pikkasen mielialaa maahan. Lisäksi pienet tekniset ongelmat kulminoituivat shown loppupuolella silmittömään tuohamisreaktioon, jonka seurauksena pitkään palvellut Whammy-pedaali kohtasi tiensä pään. RIP.

Hyvä show ja jengi diggasi. Se on pääasia.
Oulu on ehdottomasti Top 3:ssa, kun listataan valtakunnan kovimmat rock-cityt! Oulu määrää aina vaan ja uudestaan! Ouluun on muutenkin aina mahtavaa tulla, ja nyt kaikki ennakkoliput oli myyty loppuun, joten sekin vielä lisasi kicksejä entisestään. Foxia on muutenkin aika hieno areena vetää. Lava on korkea, ja salissa tuntuu hyvää havinaa. Johtuukohan se yleisestä sijainnista vai mistä, että oululaiset ovat helkkarin hullua kansaa? Eipä siinä, mukavampaahan se soitto on, kun ryhmä sekoilee hiki päässä.

Show oli tähänasti turneen paras. Meininki oli aivan saakelin hyvä ja soitimmekin hyvin! Heh, uusi Whammykin oli löytänyt tiensä surffilautaan... Aivan törkeä tuomiopäivän hiki tuli!! Happi lopussa ja äijät kuolleena.
Jyskylä on mahtava rokkikaupunki ja Lutakko on sen ehdoton sydän! Siksihän tännekin on aina niin hienoa tulla keikalle. Vastaanotto on aina todella lämmin ja vanhastaan tiedämme Lutakon olevan loistava areena. Keikka on ennakkoon sold out, joten eipä tarvitse murehtia, tuleeko jengiä. Äkkiä ei arvaisikaan, miten paljon meikä stressailee tuon yleisön kanssa. Luulisi, että tässä kahdentoista vuoden rundaamisen ohessa olisi tottunut siihen, että välillä on enemmän jengiä ja välillä ei ketn. Vaan ei. Joka kerta sitä panikoi yhtä paljon. Ja jos on niin kiitollinen asettelu, että show on ennakkoon sold out, niin sitten alkaa panikointi tekniikan tai oman suorituksen kanssa. Luulenpa, että paniikin määrä on vakio, kohde muuttuu.

Veto oli perin ok, vaikka itse sanonkin. Hienoa oli, että b-puolimatsku ja muu hiukan obskuurimpi sohjo upposi jengiin. Jyskylän rokkikansa on tehnyt hyvät researchit. Sehän on sanottava, että vitsit ne vaan huononevat joka keikalla...

Jyskylä määrää!
Täällä ei ollakaan oltu pitkään aikaan. Muistan kyllä täältä jonkin vedon about -99, mutta aika tehokkaasti on pyyhkiytynyt HML pois tajunnasta. Areenanahan tämä on erittäin hieno. Lava on iso ja jongillekin on tilaa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että pilettejä olisi parasta mennä säkeittäin kaupaksi. Muuten alkaa totalischen noileus.

Saavumme paikalle Sipen autolla, jolla olemme käyneet pohjiksi nauhoittamassa Top40-ohjelman Hgissä. Arvatkaas, kuinka Kiilan kävi... Häh häh! Pikkasen buustaa kicksejä!!

Show oli varsin kaaoottinen lukuisine teknisine ongelmineen, mutta jotenkin siinä oli mahtavaa vanhan ajan meininkiä! Oikeastaan joka keikalla pitäisi mennä jotain rikki, kun se niin hienosti hajottaa rutiinikaavaa. Rokkikeikassa pitää olla aina jotain arvaamatonta, ja täällä sitä kyllä riitti. Meikä arvostaa! Jengiäkin oli helkkarin paljon.

Pakko oli käydä ihan pikkasen lehuttamassa tuota Kiilan listasijoitusta... Köhöm, öhöm!!!! Who's your daddy?!?!?!
Minä lukisin Pakkahuoneen yhdeksi niistä paikoista, jotka eivät petä koskaan. Tai jos pettävät, niin sitten sattuu. Pikkasen hirvittää, mahtaako jengiä tulla. Tämä on kumminkin jo kolmas veto vuoden sisään tällä lavalla ja pääsiäistäkin pukkaa päälle. Ei edes uskalla kysellä ennakkolippujen myytyä määrää.

Soundcheckissä on enemmän teknisiä ropleemoita kuin ikänä! Ei perkele. Kamoista harsitaan kokoon jotakuinkin toimiva setti ja ei muuta kuin kypärä päähän ja tulta päin.

Hyvät supportit, muuten. Luomakunta (HEINOLASTA!!!!) ja Zacharius Carl's group.

Keikka pälähti aika hyvin. Tosi hyvin, itse asiassa. Helpotuksella pystyi myös toteamaan, että olihan sitä jengiä vallan perkuleesti paikalla ennakkopeloista huolimatta. Harmittaa, kun en osunut Jöndeen banaanilla. Tekniikkakin pysyi kasassa, vaikka liitokset tuntuivatkin repeilevän. Alkaa olla vanha luottoratsu, Line6 Flextone II nuppi, viimeistä voitelua vailla. Onhan se jo palvellutkin seitsemän vuotta, mikä on pirun pitkä aika prosessorivehkeelle, ja vielä vanhalle sellaiselle.
27.3. HEINOLA, Night Life (Vossikka meille veteraaneille)
Home sweet home. Kaikessa tylyydessään ja kauneudessaan aukeaa jalkojemme juureen Heinola. Ai jai. Samaan monttuun kyörätään nyt soittokamoja, missä itsekin on tullut kietastua sadat tuomiopäivän olot. Ei tähän voi suhtautua mitenkään samalla tavalla kuin normaaleihin keikkoihin. On keikkoja, ja sitten Heinolan keikkoja. Oma näkemykseni on se, että heinolalaiset ovat varsin nihkeitä käymään missään, jos täällä nyt ylipäätään mitään häppeninkiä on. Jotenkin olisin odottanut samanlaista ilmiötä meidänkin keikkaamme kohtaan, mutta äiskä tiesi kertoa, että olivat myyneet kaikki ennakkopiletit loppuun. Ihmettelen tätä.

Keikka oli itsessään aika rivikauraa, mutta onhan se mahtavaa, kun yleisössä näkee niin paljon tuttuja naamoja! Hyvä Heinola! Hyvä vuosikerta -75! Spiikit ovat Heinolassa vieläkin huonompia kuin muualla. Ei tästä enää voi alemmas päästä.
S-joki on rock-city! Ehdottomasti. Täällä on aina mahtavaatiota. Karma keikkapaikkana ei ole tuttu, mutta onpahan täällä tullut pyörähdettyä useampaan kertaan after show-meiningeissä viime vuosina. Mukavaa on ollut, juu. Pohjanmaa on kyllä muutenkin maailman hienointa seutua! Täällä ei hyvällä katasteta turhanpäiväistä kekostelua. Kuonoon tulee.

Parhauden huipennusta on, kun olen saanut uudet kitaravehkeet viimeinkin käyttöön! Randallin RM 4 murahtaa kuin tuomiopäivän lohikäärme verrattuna Kuutoslinjan hapettomaan pihinään. Tunnin verran vaatii sorvausta, ennen kuin laite alkaa antaa parastansa, mutta hiton hyvältä kuulostaa! Viitasen Janin vanha pääte tuo hyvää Ihmisen Poikaa vivahteikkaalla Tia Marialla messiin. Heh... Nyt on hyvä tulittaa!

Keikka lähti yllättävän hyvin, vaikka lava ei olekaan parhaalla mahdollisella tavalla rakennettu. Myöskin stagen vieressä oleva "hätäbäkkäri" on perseestä, mutta eipä tuo haittaa. Kun on käkkinyt kymmenentuhatta kilsaa bassorumpu sylissä Datsun 100 A:ssa, niin ei jaksa ruikuttaa pienistä. Jengillä tuntui olevan hauskaa, eikä omassakaan fiilingissä ollut valittamista. Perkele. Keikkailu on aika mahtavaa!
Nokia on aivan helvetin synkkä kaupunki. Asiaa tunteville sanoisin, että se on kuin laajennettu Heinolan Rautsalo. Synkkää, synkkää... Ensireaktio saapuessamme Iisopin pihaan on kollektiivinen "Ei vittu..." Kun pääsemme sisään baariin, ilmoille pääsee kollektiivinen "Ei vittu..." Yleisesti toteamme "Ei vittu..."

Kaikkeudessaan koemme vahvaa Neuvostoliiton havinaa. Ennakkopilettejä ovat myyneet paljon ja siitä saamme positiivisia kicksejä! Oikeastaan aisoiden summaksi alkaa nousta yllättävänkin hieno meininki! Pää edellä, mutta kovaa.

Nukun soundcheckin yli, koska ne siat eivät herättäneet minua! Kirotut! Jurkeleet! Joudun huppuun naamioituneena käymään tarkastamassa uuden styrkkarin potikat. Sehän näissä laatuvehkeissä on, että millinkin muutos potikassa tarkoittaa isoja asioita soundissa. No, lisäjännitys on aina poikaa! Sold out.

Keikkahan oli helvetin hyvä ja jengillä mukavaa! Aivan mahtava fiilinki! Tämä on juuri näiden ulkoisesti hiukan vaatimattomampien paikkojen suurin plussa, että näissä voi tapahtua mitä vaan! Ei mitenkään olisi voinut uskoa, että Nokian Iisopissa tulee eräs Kiila-turneen tähänasti parhaita keikkoja! Juuri tällainen meininki toimii! Aivan saakelin hienot kicksit jäi! Hyvä Nokia!
Aitooseen on aina mahtavaa tulla. Jotenkin täällä on semmoinen hyvä havina koko alueen yllä. Ensimmäistä kertaa tulitus on kuitenkin nyt ylälavalla, joten hiukan uutta tässä kuitenkin on mukana.

Aika iso sali on kyseessä. Voi olla vaikeaa saada tila täyteen, kun ei tämä Aitoon torstai nyt kuitenkaan all-time kuumimpia rock-iltoja ole. Luotamme kuitenkin paikallisväestöön, että jengiä tulee.

Soundcheck menee hyvin, vaikka jo legendaariseksi käynyt lavaste- ja backlineheebomme Teemu onkin Karibialla (Sika! Sika!) ja tuuraajalla mennään. Eiköhän tämä tästä.

Keikalla meni taas tonneittain sälää rikki. Mikä jurkele siinä on, ettei tuo kalusto pysy ikinä kuosissa?! Jengi oli kuitenkin hyvällä hapella paikalla, vaikkei täällä nyt mitkään infernaaliset bakkanaalit ollutkaan päällä. Illan kohokohta oli ehdottomasti spontaani ilmarummutuskisa! Onnea vielä voittajille. Tästä on hyvä jatkaa kesää ja Kirkkareita kohti.
Jaahas. Se olisi sitten vuorossa tuo maailman perse, eli Kouvola. Kouvola on kiva kaupunki ajaa ohi. Kouvolan voisi myös valaa sementtiin/betoniin. Toisaalta Kouvolassa on ollut ehkä härkäsimpiä kinkereitä ikinä ja se on pelkkää positiivista! Jäämme odottamaan suurella kalman aavistuksella iltaa.

Baari on helkkarin pieni ja ennakkoon sold out. Se lupaa aina hyvää. Siihen se hyvä kyllä sitten loppuukin, nimittäin minkäänlaista valokalustoa ei mahdu stagelle. Paikan kolme (kyllä, kolme) tuikkua saavat sitten luvan toimia illan valaisukoneistona. No, onneksi tässä nyt ei mitenkään liian komeita poikia olla, joten ei haittaa, vaikka ei äijät näy eikä valot syki.

Helvetin kova hiki tuli keikalla! Herranen aika! Kunnon vanhan ajan meininkiä, kun mennään primitiivisillä vermeillä ja hirveällä sykkeellä! Jumalattoman kuuma ja jumalattoman paljon ryhmää! Kouvola on tyly paikka mutta onhan tässä ihan perskeleesti rokenrollia ja yleistä härkyyttä!
No niin. Pohjanmaa kutsuu taas ja Heinolan urhothan vastaavat kutsuun. Pohjanmaa on minusta se paikka jossa suomalaisen rokkibändin veri todella punnitaan. Jos täällä pärjää, niin kyllä sitten missä vaan. Mustaa peltoa, tulvivia jokia ja tasaisuutta näkyy.

Mietaallahan homma sikäli toimii, että lava on hyvä ja tilava ja henkilökunta on tottunut bändeihin. Sipen kanssa liuetaan lenkille ennen soundcheckiä. Kyllä taas jalka painaa. Meikän juoksu näyttää ihan Ozzy O:lta! Ei helevata.

Tänään tuntuu olevan kalusto kuosissa ja jengiä on perinteisesti ollut ihan mukavasti, joten keikka ei huoleta ollenkaan.

Aika hyvä veto oli. Vedettiin aika tiukka setti ilman lätinää, mitä nyt pikkasen aina oli pakko avautua välillä. Nauratti eniten mahtava ja näyttävä ekskursio Jönden raiserille ja ennen kaikkea hieno kompastuminen piuhahelvettiin. Hyvää ryhmää oli paikalla ja tuntui jengi diggaavankin. Eikä tullut edes kylmä, vaikka sali onkin iso!
Lappeenrantahan on aina ollut varsin käsittämätön kaupunki. Toisaalta se puhetapa ottaa aivan järjettömästi kupoliin, mutta toisaalta taas siellä on vallan helkkarin hyvä meininki. Karjalaiset ovat mahtavaa kansaa, ei voi muuta sanoa. Tänään jotenkin taas Lpr näyttää kauniimpia kasvojansa, kun oikein arde paistaa ja on niin keväistä, ettei tottakaan. Eihän tässä muuta kuin kamat monttuun ja sauna päälle.

Meillähän on tämän viikonlopun ajan tuuraava äänimies Kanadan Harmaakarhun haihtuessa Siperiaan. Saas nähdä kuin äijän käy.

Ennen vetoa on pakko käydä paikallisella kuntosalilla toteamassa, ettei reidestä löydy jerkkua millään.

Keikka oli varsin hikinen. Pikkasen komeasti meni keteilleen Kuollakseen Elossa:n alku! Tuommoinen lämmittää aina. Jotenkin siinä on hyvä havina, kun sössii satasella jonkun asian. Samalla siinä kaikki paineet ja stressit laukeaa, kun ojassa ollaan kuitenkin, niin ei enää tartte pingottaa. Hyvä Lpr!
No niin. Entinen kotikaupunki olisi tänään vuorossa. Kotikaupunki, jota ei kuitenkaan kodiksi miellä. Yllättävän mukavalta tämä kyllä näyttää, ei voi muuta sanoa. Tavallaan harmittaa, että ylipäätään tuli muutettua pois, vaikka enemmänkin tämä fiilis taitaa olla muistojen havinaa kuin järkeä. Kauheaahan täällä on.

Hieno areena tämä Sibbe-talo kyllä on. Iso lava ja aivan helketin iso sali. Vaikka veto on loppuunmyyty, niin johan sen vanhastaan tietää, että tilaa jää. No, onneksi äiskä on tulossa diggailemaan. Hillitsee meininkiä.

Aaargha. Kyllä se taas hiki irtosi, vaikka happea olikin. Housut alkavat olla jo pahasti päreinä, mutta turneen olen päättänyt vetää näissä loppuun. En luovuta, vaikka perse näkyy! Nitoja ja roudausteippi pelastakoot tekstiilit!
Ettei vaan tekemisenpuute pääse yllättämään, niin joukkiomme on tänään päättänyt retkeillä Nivalaan. Rapeat 600 kilsaa mehevää bussimatkailua pohjiksi, niin siinä saa päivä kuin päivä hyvän startin. Onneksi on läppäri ja portaabeli verkkoyhteys, niin voi lätkyttää Afrika Korpsia Reinikaisen kanssa.

Nivalassahan ollaan perinteisesti soitettu Tuiskulan NS-talolla (niin sanotulla talolla), mutta tämä on nyt ensimmäinen kerta näin K-18 muodossa. Eipä tuo haittaa ainakaan esiintyjäpuolta, virkistävää vaihtelua vain. Lisäksi on pakko todeta, että on se vain mukavampaa, kun pääsee keikalta suoraan hotellihuoneeseen torottamaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Widhu. Kitarakamat louhahti totaalischen. Varavermeillä mentiin. Jotenkin tuo kamojen kyykkääminen aina syö fiilikset, vaikka onneksi jengi kuitenkin tuntui diggaavan. Eihän noiden saisi antaa haitata tunnelmaa, mutta kyllähän se miestä syö, kun tekniikka yskii. Jurkele! Kirves ja leka tehkööt seuraavat korjausliikkeet!

Pitää vielä lausua kiitokset Lahden äänihurjalle, joka kaitsi esimerkillisesti laumaamme tämän viikonlopun. Kiitos.
Puikkarissa on yksi maan hienoimmista saleista. Minua jotenkin lämmittää tämä vanhakantainen sisustus ja sen luoma lämminhenkinen tunnelma. Puikkarin keikat ovat semmoisia ehdottomia turneen kohokohtia aina. Oikeastaan koko Kuopio on vallan hieno kaupunki, jonne on mahtavaa tulla uudestaan.

Poijaat (Jönde ja Teemu) ovat männäviikolla laatineet minulle uuden surffilaudan, joka tuntuu varsin hyvältä. Soundcheck menee hienosti ja lauta istuu jalan alle perskeleen hyvin. Katastrofi iskeekin sitten vasta juuri ennen keikkaa, kun huomaamme, ettei Randallin footswitch toimi taaskaan. Yleinen paskuus valtaa tunnelman. Varakamat äkkiä pykeen ja toivomaan parasta. Jurkele.

Taas toimi vanha yhtälö! Kun kaikki muu menee keteilleen, niin tunnelma on mahtava! Erittäin hauska keikka! Juuri tällaisia iltoja varten sitä jaksaa dösään aina könytä! Hyvä happi, vaikka kamat pykii! Tosimies ei välineurheile vaan murhaa vaikka sulismailalla! Tai ilman.
Nyt on härjää. Leuto tuoksahdus toivottaa meidät tervetulleeksi Varkauteen. Kyllä on hienoa, kun vähän haisee! Odotettavissa on myös varsin kliininen keikkamiljöö, joten on pikkasen kummallinen fiilis tulevasta. Lavan edessä on metritolkulla tyhjyyttä, mutta eihän tässä muu auta kuin tulittaa täysillä. Pakko käydä ostamassa Silent Hill 4 paikallisesta Prismasta, niin saa fiilarit kohdilleen. Pakko hehkuttaa peliä sen verran, että harvoin on missään onnistunut äänisuunnittelu näin hyvin!

Soundcheckissä on angstinen tunnelma. Jotenkin turneeilmapiiri on ollut erittäin nihkeä näinä parina päivänä. Pakko saada ilma putsatuksi tai muuten alkaa nykiä päässä.

No nyt ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että johan oli veto! Oli hiphoppia, Teemun runo-osuus, break dance-kisa, Mario yms. Unohtui pitää vielä jaliskisat, mutta ensi kerralla sitten. Ei ole kyllä näin kummallista vetoa ollut aikoihin! Naurattaa helkkaristi! Hieno meininki!
23.4. Evijärvi, NS-talo(Niin sanottu talo)
Tämä on kyllä suomen synkintä seutua, ei voi muuta sanoa. Huh huh. En ihmettele, miksi ne aina vetävät toisiaan turpaan täällä. Toisaalta, jos täällä selviää, niin sitten kyllä selviää missä vaan.

Näillä Pohjanmaan tanssilavoillahan on sellainen meininki, että eipä jengiä juuri yleensä tunnu bändit kiinnostavan, enemmänkin porukka tulee tonteille vain sekoilemaan, joka sinänsä on vallan ymmärrettävää. Härkänen seutu vaatii härkäset huvit.

Hyvännäköistä toimintaa ikkunasta katsottuna! Heh, enemmän viihdettä kuin telkkarissa ikinä! Istumme koko ryhmä tuntitolkulla epäuskoisen hiljaisuuden vallitessa tsekkailemassa natiivien toimintaa. Poliisi vie juntin, joka pöllii poliisin liivit. Rakkautta ja lempeä sekä väkivaltaa pukkaa koko ajan. Ei meillä Hönölässä...

Keikka oli tanakkaa osaamista varakamoilla. Onneksi löytyi good-old Pod Pro, jolla tämäkin veto hoitui. Bonusta joudun myöntämään itselleni täsmäosumista vappusprayn kanssa! Jöndeä partaan ja Sippiä lällyyn! Repikää siitä, jurkeleet!