Caisa, 2003-08-02 Vantaa, Korso, Ankkarock

Matkaan oltiin lähdetty jo yhdeltätoista ja seuraillen sitten tienviittoja löysimme (ilman kommelluksia, how is that possible...?)hieman isomman kaveriporukan kanssa Ankkapuistoon ja ihan porteistakin läpi. Ensinnä sitä vain seisoi pölmästyneenä porttien edessä kuin ' hey, mitäs me ny tehään' mut kyl sitä sit ihme kyllä osas jo hahmottaa ton hehtaarialueen paremmin kun rämpi sitä hiekkamäkeä tuhat kertaa ylös ja alas ja taas ylös ja sieltä alas. Festarin aloittajien jobi oli melko valju, jopa Kwanin kannatus oli vähänen.. Don Huonot sai sitte lopulta yleisön heräämään ja sitä huomaskin että populaa oli tullut. Huh huh, kohta sais tapella hengestään... Donkkarien jälkeen pidettiin piiiiitkä tauko kavereiden kesken, ei oikeen rocklava vetäny puoleensa ja Rautiaisen kuuli kaukaakin. Päivä meni kyl itseasiassa aika nopeesti ja HIM hyppäs lavalle siinä seittemän aikoihin. Tappomeininkiä, eihän me päästy edes puoleen väliin kun rupes ahistaa liikaa. "Kaula katki jos astut tästä pidemmälle" - meininki. Nää fanit tuntu jotenki väkivaltasemmilta, kai sen takia et ulkomaalaiset oli mukana ryssimässä. No okei, HIMistä luovuttii ihan suosiolla, kateltiin vaan kaukaa, mutta lähdettiin puolitoista tuntia aikasemmin istuskelemaan Puistolavan eteen, ja saatiinhan me paikat tokalta riviltä. Moni muuki oli ajatellu jo samaa, väkee keräänty aika nopeesti, mutta mehän ei paikkoja annettu. Nökötettiin vaan maassa pirunkeihäät pystyssä.. "Grr, nää on meidän mestat, painukaa te vaan..." Ja kyllä painuivatkin... Väki todellakin keräänty aika nopeesti ja jo puoli tuntia ennen Apiksne alkua, immeiset tykkäsivät kaikki seistä sentti x sentti tilassa.. Paitsi me,vielä me istuttiin kunniakkaasti maassa. Vasta kahtakymmentä yli porukka osaksi jo pakotti ylös mutta eipähän siinäkään sitten pitänyt kauaa haukotella kun Vintiöt saapuivat lavalle :) Kansaa vaan ei huvittanut kuivat sketsinäytelmät, porukka huuteli Apista jo lavalle ja yks tai toinen horjahteli ja kaatuili. Tappomeininki alko Puistolavallakin. Mutta kyllä ahdistus taas unohtui ku neljä komeaa ritaria asteli lavalle. Kamera kävi ja räpsi kuvia, melko onnistuneesti jopa, mikä oli melko positiivinen yllätys sen porukan kanssa. Ensinnä helähti soimaan Saasta(...if I remember right...) kuten yleensäkin se on ollut aloitusbiisinä , mikä ei huono valinta olekaan. Pojilla tuntu olevan hyvä fiilis, ainakin hymy (ah, mikä kaunis hymy) näkyi huulella jos toisella montakin kertaa esiintymisen aikana. Ja olihan siinä aihettakin. Ensinnä Toni tiputtaa kypäränsä yhdellä pienellä nyökkäyksellä ja jossain kohden taisi Sipe Simo Santapukki sekoilla kapuloissaan. Eipä mitään, fiilis oli hyvä ja kaikki pikku mokat, joita tuli näkymään melko useakin, piristivät vain tunnelmaa joka nousi loppuja myöten pilviin. Vettä nyt olis vain saanut viskoa, kaksi pientä juomapulloa ei paljoa viilentänyt tuhatpäistä yleisöä, mutta olipahan jolla kulla vielä vesipyssykin mukana...

Mokista biiseihin, taas soivat tutut kappaleet. Vanhoihin 'iskelmiin' ei näemmä ole koskemista, paitsi 'Mitä kuuluu' ja '0010' kuuluvat aina pakettiin.. Kuten myös 'Maanantai'. Biisi, joka on liian hyvää ollakseen totta... Sitä toivoisi kuulevansa livenä aina vaan enempi ja enempi... Kuitenkin, hempeästä hevimpään, 'Reunalla' iski ja villitsi. Oikein tervetulleesti se otettiinkin vastaan, ainakin mä itse,(my favourite, my treasure..) odottelinkin juuri tätä kappaletta...

Tunnelma pysyi ylhäällä, poikia itseään nauratti kai eniten niin pikku mokansa kuin esitykseenkin kuuluvat pikkujipot, jotka joko onnistuivat tai eivät. Mutta ,näytelmässä, saipahan Toni viimeinkin pelastettua uhkean ja kauniin neitokaisensa ja katkaisi örkkimörkin kaulan- tai siis- osan peruukista katkenneella miekallaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, lavalla bailattiin oikealla meiningillä. Lavasteet vain mäsäksi, mihin niitä enää tarvittiin. Tsingins khan jyti, immeiset rakasti... Mutta kohta soikin jo 'Piiska' ja kaikki läheni loppuaan. Vielä viimeiset kumarrukset, soolot ja Tonin jäähyväiset ja ritarit poistuivat lavalta. Sääli, sitä jäi heti ikävöimään... :,| Koko keikka sujui suhtkoht normaaleissa meiningeissä ylöisön puolesta, lukuunottamatta sitä kovaa tappelua örkkimörkin kuminaamarista, joka loppujen lopuksi hajosikin palasiksi. Oikea catfighti. Teki itsekin mieli repäistä hiustupsu siinä sivussa, mut ei näin lyhyen länttä nyt sitten yltänyt. Ja porukka rupesi muutenkin olemaan sen verran levotonta ettei siihen enää viitsinyt ängetä mukaan...

Kuitenkin, upea keikka. Tai voisiko sanoa mielumminkin hilpeä. Ankkarock ei sykähdyttänyt niin paljoa kuten olis ehkä toivonut, mutta hilpeä meininki jätti silti hyvän mielen. Hilpeän ja haikean... Hilpeys ja haikeus nyt jäivät vaan taka-alalle ku tappeli itsensä väentungoksesta asemalle asti... Kaunis kiitos ,kuitenkin, pojat... Jälleen kerran... Kiitos.

- Caisa -