Caisa, 2003-06-07 Helsinki, Kaisaniemi Pop

Kaisaniemi Popin tunnelma näytti hieman lattealta telkkarista katsottuna, kun ei edes aurinko paistanu. Mut tosiasiassa, me siellä hyppijät vaan kiitettiin pientä tihkua, ei siel kukaa ois enää pysyny pystyssä jossain paahteessa. Jalat vaan tuli niin helvetin kipeeks, mutta mitä tosta nyt pysty mihinkään lähtemään, vaivalla ansaittu seitsemännen rivin paikka menis heti... Koko neljä tuntii sitä sit kuitenki venattiin Apulannan tuloa siinä samassa sentti kertaa sentti tilassa. Pikku vekarat änki kuuntelemaan Gimmeliä, mutta hipsivät sitten hiljaa pois Yön astuttua lavalle. Mikä fiilis, jo siinä vaiheessa, Yö herätti kansan. Matka jatku koko ajan eteenpäin sitä kaidetta kohti, aina ku vaan oli mahdollista. Yö vaihtu sitten Kwaniin, eikä sitäkään ollut mitenkään tuskaa kuunnella, enemmänkin oli mukana kuin seiso. Eihän siellä oikein paikoillaan enää pysynytkään muun kansan seurassa.

YUP aikana tahti sitten tyssäsi, sitä vaan odotti ja odotti et 45 minsaa kuluis. Pari hihhulia siinä ymärillä taas oli iha fiilareissa. Mutta kiitos silti YUP:n, sen aikana mäkin pääsin luikahtamaan sen aidan luokse, ihan tokalle riville asti.

Kesäkumi-biisi ruletti vielä siinä välissä, vaikka kansa rupeskin jo käymään kuumana ja juontajat vaan venytti ja venytti puhetta. Mutta sitten, ritarit marssii lavalle. Ei voi sanoo et siihen lähti heti mukaan, sai samaan aikaan näet taistella hengestään siinä paikalla. Toinen käsi repusta kiinni, toinen kaiteesta ja siinä välissä koitti vielä jotenkin pomppia. Laulu särähti hieman korvaan,ainakin aluksi, johtui kai mikeistä tai jostain, ainakin moneen kertaan tuntui Toni sitä sadattelevan. Mutta ei se mitään, sävel kuului silti vaikka vieressä kiljujat sit peittikin Tonin äänen, senkin vähäsen mitä sai kuultua. Biisit oli melko yllättäviä, olin odottanut jotain Valaan tapasta, mutta ensimmäisenä tulikin Saasta. Hippokin olisi ollut toivottu, tai Käännä se pois, mutta lopulta - kaikki kävi, kaikki oli mahtavaa. Hengenhätä tilaan rupes tottumaan, ja taputtamiseenki jäi lopulta aikaa, mutta yx kax, koko juttu läheni jo loppua. Vielä Piiskaa ja sitten jätkät häippäskin lavalta. Kipi kipi sitten nimmareita metsästämään, vaikka se kuinka nöyryyttävää onki. Ja sainpahan ku sainki yhden aarteen Sipeltä. Ja loppusumma koko konsertista oli neljä nimmaria, lakupussi ja liian aito olo. Kiitos, pojat.

- Caisa -