4.8.2002 Vantaa, Ankkarock

(Meiju)

Korso: tämähän oli mulle juhlapäivä, 20. keikka! Ja viel kesän viimenen! Siellähän me taas oltiin, Tuukan kulmassa. Biisijärjestystä oli muutettu radikaalisti. Meni pasmat sekasin, kun Saasta ei ollukkaan se toka biisi, vaan Mitä kuuluu. En tiedä mistä se johtuu, mutta se ei oikein sopinut siihen. Parhaiten se sopii encoreen. Saasta sopii heti alkuun, se nostaa heti sen tunnelman kattoon, ja sen jälkeen voi vaan antaa löysin rantein fiiliksen viedä. Taas kaikki uudet biisit oli jätetty pois. Mä jotenkin jäin kaipaamaan sitä: "Kiitos arvoisa juhlakansa, ja seuraava kappale kertookin siitä, millaista meillä on joskus Heinolan/Turun/Yms kaduilla." Eli ei siis Katuja. Mutta hei! Ilonaa soitettiin pieni hetki ennen Piiskaa-vedätystä, ja se oli uskomaton fiilis. Yleisö huusi kuin hyeenalauma, ja mä en voinut muuta kuin hiljentyä ja kuunnella. Mä oon kuullut sen laulun laulettavan Mafian Studio B-keikalla, ja tunnelma oli niin käsinkoskelteltavan herkkä, että mä meinasin pillahtaa itkuun. Nyt sain itkun nielastua ja vain seisoin ja kuuntelin. Kumma juttu, eräs toinenkin lemmikkiyhtyeeni teki saman edellisenä päivänä, soitti pätkän laulua, jota ne ei KOSKAAN soita. Kai se haikee tunnelma sitten sen jotenkin tekee. Keikan päätteeksi Toni mainitsi, että olipas muuten vitun hieno kesä! Ja Toni se on Juupelin tosi! Jättiläismäinen osa kiitoksesta menee todellakin Apulanta-orkesterille. Ja aina niin herttaiselle Parta-Samille. Mulla oli siistein kesä kaikista näistä 23:stä kesästä! Ja niin oli myös mun festariorangilla Miralla. Joka keikalla oli hauskaa, ja joka keikasta otettiin kaikki irti. Nyt olemme siis siinä vaiheessa, että hankitaan taas elämä, tehdään töitä ja valmistaudutaan talveen. Ja käydään punttiksella että jaksetaan marraskuun levynjulkkarikiertueella. Niin ja kiitetään nätisti ja niiataan!