20.7.2002 Jyväskylä, Betonirock(Juhapekka Tolvanen) Katkelma Juhapekka Tolvasen päiväkirjasivulta: ... Sitten oli joku bändi nimeltä Sara. Sekään ei mua pelkän keikan ansiosta saanut lämpenemään. Jo tuon keikan aikana hengasin backstage-alueen portilla siinä toivossa, että saisin Apulannan jätkiltä nimmarit. Apulannan ruNpalilta eli Sipeltä mä sain nimmarin, mutta muita Apulannan jätkiä eli laulaja-kitaristi Tonia ja basisti Tuukkaa en kertaakaan huomannut. Sipe muuten väitti mun näyttävän kasvoiltani ihan Tommi Liimatalta. Lisäksi heillä on keikoillaan apuna kitaristi Parta-Sami, mutta häntä en olisi tunnistanut, vaikka hän olisi purrut mua persiiseen. Mä en vaan ennen ole paljoo tiennyt tosta Apulannan keikkakitaristista. Ja tämähän oli mun eka kerta Apulannan keikalla. Siinä odotellessa alkoi The Flaming Sideburnsin keikka. Kyllä mä sitäkin kuuntelin jonkin verran siinä backstage-alueen lähellä haahuillessani. Se vaikutti olevan lähinnä vain rankkaa rockkia, ei sen kummempaa. Sitten Apulannan keikka alkoi lähestyä uhkaavasti, joten päätin sitten mennä lavan ääreen saadakseni jotakuinkin hyvän paikan. The Flaming Sideburnsin keikka oli loppumassa. Senkin bändin laulajalla oli tiukat nahkahousut eikä lainkaan paitaa. Mutta ei noitten housujen vyötärö kovin matalalta näyttänyt. Ja sillä oli tosiaan jotain tatuointeja ylävartalossaan. Hän ei ollut lainkaan niin koominen näky kuin Hardcore Superstarin laulaja. Melkoisesti hän kyllä heilui ja hillui siinä lavalla. SIR-JApa löytyi tietenkin sieltä lavan eturivistä, mikä ei ole mikään ihme, koska hän on selvästi minuakin innokaampi Apulanta-fani. Pienen tauon jälkeen sitten pääsi Apulannan keikka alkamaan. Takana istui ruNpali Sipe. Edessä oli keskimmäisenä laulaja-kitaristi Toni. Edestä katsottuna hänen oikealla puolellaan oli keikkakitaristi Parta-Sami ja vasemmalla puolellaan basisti Tuukka. Tuukka ja Parta-Sami olivat niin huonosti valaistuja, ettei niitten kasvoja huomannut koko keikan aikana varmaan kertaakaan. Tonilla oli keikan aikana käytössään neljä kitaraa ja Parta-Samillakin ainakin kaksi. Ja basisti Tuukkakin vaihtoi biisien välillä bassokitaraansa. Osa äänistä tuli kai taustanauhalta tai kenties jostain piilossa olevasta syntikasta. Ainakin Odotus-biisin alkaessa Toni tokaisi:"Parta-Samilla on niin hienot jousi-synat". Ja Amerika-biisissä kyllä kuului se Ofra Hazalta kuulostava naisvokaaliosuus siinä tietyssä kohtaa. Ja taas vaihteeksi ohimennen rustailin paperille ylös biisien nimiä. Apulanta esitti ensin pari mulle tuntematonta biisiä, nimittäin "Reunallat" ja "Saasta". Mutta kyllä mä niistä silti jotain irti sain. Niissä oli jotain. Sitten pääsin hoilaamaan mukana sen verran minkä yskältäni kykenin sellaisia biisejä kuin "Ei yhtään todistajaa" ja "Odotus". Sitten tuli "Teit meistä kauniin", "Viivakoodit" ja "Mitä kuuluu". Sitten pääsin mukaan hoilaamaan rankkaa sinkkubiisiä nimeltä "Amerika". Sitten tuli joku aivan täysin tuntematon biisi. Sitten pääsin taas hoilaaman mukana biisiä "Mitä vaan". Sitten tuli taas joku ihan tuntematon biisi. Se saattoi olla peräisin levyltä "Aivan kuin kaikki muutkin". Ja keikka huipentui biisiin "Anna mulle piiskaa", jota tietysti hoilasin mukana. Mitään encorea ei ollut ja muutenkin keikka taisi jäädä vähän lyhyeksi, koska Apulanta pääsi niin myöhään aloittamaan. Oli tuo silti aika kiva keikka. Saattoihan näitä lieveilmiöitä esiintyä muillakin keikoilla, mutta tämä olikin koko festareitten ainut keikka, jossa koitin olla mahd. edessä: Ensinnäkin pari metriä mun edessä joku vitun riemuidiootti avasi sateenvarjon, jossa oli myös sellaiset "korvat". Eikä edes satanut! Hän kyllä peitti näkyvyyden aika monilta. Jotain viisi metriä mun takana joku toinekin heilui sateenvarjo auki ja siinäkin oli sellaiset "korvat". Lisäksi eräät harrastivat ns. "crowd surfingia", eli sitä, että mennään makaamaan yleisön pystyssä olevien käsien varaan ja silleen liikutaan hiljalleen johonkin suuntaan. Ainakin Ilosaarirockin kotisivulla oli tänä vuonna sanottu, että moinen on touhu on ehdottomasti kiellettyä. Koskahan Betonirock tekee saman? Sitten kävin hyvästelemässä SIR-JApa:n halien ja palasin backstage-alueen portille nimmareitten metsästystä jatkamaan. Ja olihan siinä myöskin jotain tp:eitä samalla asialla. Kello oli jotain 01.30. Mutta siinä vähän ennen kahta järkkärit tulivat sanomaan, että alue menee kiinni kahdelta, joten meidän piti poistua. No, me sitten häippästiin. Ne tp:t olivat varmaan vielä pettyneempiä kuin minä. Kieltämättä Apulantakin on vähän niinkuin CMX sanoituksiltaan: Niitten sanoitukset ovat varsinkin myöhäisemmässä tuotannnossa joskus vähän sekavia, eikä niistä aina tahdo saada tolkkua. Mutta paljon niitä silti ymmärtää omalla tavallaan, vaikkei sitä aina voikaan sanoin kuvata. Aika ihme, että tuollaisella vaikeitakin sanoituksia tekevällä bändillä voi olla noinkin paljon teinix-faneja. Keikan aikana kyllä huomasi kuulijakunnassa olevan paljon muitakin kuin teinejä. ... Eräs kaikkea muuta kuin konemusaa edustava levy on kyllä tässä yhteydessä mainittava: Mä innostuin todenteolla Apulannan musasta muutama vuosi sitten, kun lainasin jostain sen bändin levyn nimeltä Kolme. Kansitiedoissa vaan mainittiin, että Toni laulaa ja soittaa skittaa, Tuukka soittaa bassoa ja Sipe kurittaa rumpuja. Mitään muita soittajia siinä ei kai mainittu. Eikä missään kuulunut koneen pihaustakaan. Mutta jotenkin se musa vaan skulasi. Kitaroitten soundimaailma oli vaan jotenkin niin kiinnostava sillä levyllä. Oli se opettavainen ja vähän hämmentäväkin kokemus, kun meikä huomasi diggaavansa tuollaisesta musasta. Mutta toki sillä levyllä viehätti sanoituksetkin. Ja mähän muutenkin tykkään tutkia biisien sanoituksia. Myöhemmillä Apulannan levyillä kyllä näkyy koneitakin olevan jonkinverran käytössä. Ja mähän mainitsin jo siitä, kun Apulanta käytti keikkansa aikana erilaisia kitaroita ja bassokitaroita eri biiseissä. Ne äijät on kai todenteolla kokeilleet erilaisia kitaroita ja bassoja löytääkseen hyvän soundin eri biiseihinsä. Tuosta muuten muistuu mieleeni eräs 22 Pistepirkon haastattelu: Siinä ne kertoivat löytäneensä oman soundinsa käymällä vuosien mittaan läpi erilaisia kitaroita ja bassoja ja varmaan rumpujakin. ... |
Matti Koskimies, 2005-03-10T00:30
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle