9.11.2002 Jyväskylä

(meiju)

9.11.2002, Lutakko, Jyväskylä, keikka numero 24 Hiekkaa Tuukan kulmassa, osa 2

Aamulla syötiin aamupalaa ihan rauhassa, ja löpistiin mukavia edellisillan liekeistä. Me oltiin jo aiemmin puhuttu että olis munavoittosta lähtee Jyväskylään, mutta läppätasolle se oli jäänyt. Öisen höyryymisen ansiosta meillä oli tiedossa että Lutakko oli loppuunmyyty. Mun PikkuMirkku sai kuitenkin idean, että mitä jos.... Se soitti kolme puhelua, ja meillä oli junaliput, lutakonliput ja hotellihuone. Eikun housut päässä Jyväskylään.

Jyväskylä, tuo suomen rock-kaupunki, jossa me ei oltu aiemmin vierailtu. Heppu hotellin respassa kysy melkein heti, että "Ootte varmaan Apulantaa menossa katsomaan?" Mistä sen näkee? Kertokaa!

Lutakko kutsui.

Illan ultimateperseilyn kruunaamaton kuningas oli tällä kertaa itse Lutakon ovihenkilökunta. Jostain käsittämättömästä syystä näitä innokkaita maksavia musiikin ystäviä ei vaan päästetty sisään. Hypotermia siinti silmissä, ja jonotettiin sentään vaan tunti. Mä en halua edes ajatella niitä jotka oli ollu siellä paljon ennen meitä.

Kun mä näin Lutakon Tuukan kulman, mä luulin että mä oon kuollu sinne ulos ja päässy taivaaseen. Se oli täydellinen! Eikä ketään muita. (Siis tietty sillä puolella missä piti taas näyttää niitä papereita.) No Direction veti taas hyvän setin ja sai meidät lämpimiksi. Saatiin hymy Tuukan kulman kitaristilta. Meijän naamat oli vissiin tutut edellisillalta. (hymy) Me oltiin Miran kanssa hankittu Tuukalle pieni lahja, ja kun huomasin että Tuukka oli pitämässä paitamyyntiä pystyssä, mä tungin Miralle rahat kouraan ja passitin sen pipo-ostoksille. Se lahja oli vaan niin siisti että se oli pakko antaa. Ja Miralle oli heti tullut heti Tuukka mieleen kun se oli nähny sen kaupassa. Lahjasta oli kuulemma tykätty, ja mua kyllä vähän harmittaa etten päässyt sitä todistamaan.. Kävin sitten gigin jälkeen lohdutukseksi ostamassa itselleni Tuukalta t-paidan.

Keikka sujui kommelluksitta. Valas jorattiin tällä kertaa ilman "pyrotekniikkaa." Ai että se on kyllä hyvä laulu. "Vaihtuu hahmot ansalla, vaan ei meininki."

Ja Hippo senkun vaan paranee. Sipe oli yhtä hymyä, ja Tuukasta tuli pari niin tykkiä kuvaa, että meinaa liitoksista revetä. Sami oli inhottavasti Tonin mikkiständin takana, joten Parran kuvaamisen sai unohtaa. Heput vaikutti onnellisilta ja soitto kulki. Sipe innostu biisi biisiltä vaan enemmän. Ja Tuukka joras. Ultimateliekkipalkinnon tältä illalta sai Mitä kuuluu. Keikkasuosikeiksi on muodostunut selkeesti Hippo, Faarao, Hiekka ja Valas. Onttosydän on viellä Bubblin' Under. Se on kyllä ehdottomasti livebiisi jo pelkästään sen takia miten se esitetään.

Ikäväkseni sain huomata, että Kolmiolääke ei ilmeisesti kuulu "vakiokeikkasettiin". Se vaan on täydellinen biisi ja sille en mitään voi. Mutta kyllä nuo edellämainitut tän menetyksen korvaa.

Laskujen mukaan tällä kertaa tuli n. 17 ja puol biisiä. (Puolikas oli muuten tällä kertaa Pirun morsian, ja kaikkihan sen tietää että se on klassikko jo syntyessään.) Liekkilistalla oli ainakin 0010, Odotus, ...Silti onnellinen (ihanaa että se kaiken tän jälkeen kuuluu settiin), Lihaviihde, Saasta, Viivakoodit, Reunalla, Teit meistä kauniin, Mato (ilman Amerikahenkisyyttä), Jumala ja Hetki.

Keikka oli humputettu, lahja annettu, pipo ja paita ostettu, liekit saatu. Eikun hotelliin ja nukkumaan.

...Vai tuliko Hetki sittenkään, oonko mä nähny unta...?

Kiitos Tuukka, Kiitos Sipe, Kiitos Toni, Kiitos Sami, ja Kiitos Valoheppu