8.11.2002 Helsinki

(meiju)

8.11.2002 Nosturi, Helsinki keikkanumero 23 Hiekkaa Tuukan kulmassa osa 1

Oltiin aika megaväsyneitä edellisillan jäljiltä. Talvilomapäivä oli siis tarpeeseen. Aamun kohokohta oli se kun n. klo 12.00 tipahti Levy-yhtiön kuori postiluukusta sisältäen 2 kpl "Hiekka"-levyjä. Ihan ku olis tilannu pitsan himaan. Täydellistä. Tää loistava homma liitty tietty siihen Silti onnellinen- juttuun.

Ajoissa paikalle, pitihän yläkerran Tuukan kulma ottaa haltuun. Mira meni ennen meitä muita, ja sillä tuli "väljän paikan kammo", koska se oli siellä yksinään baarimikkojen kanssa. Ja tietty pääsi niiden kanssa lämpimiin väleihin. No Directionit väänsi hyvän alkuliekityksen. Ja Luomakunta.

Tokihan me saatiin riesaksi muutama kappale n. 25-vuotiaita heppuja, jotka ei sitten suvainnut sitä, että me oltiin Tuukan kulmassa eikä ne. Tästä saimme kärsiä mm. pään aukomisen merkeissä.

Itse keikkaan mennään: Ihan käsittämätöntä!

Hiekalla lähettiin liikkeelle, ja täytyy tässä vaiheessa lainata Miran sanoja: "Helvetin tuli oli perseen alla kun joras tätä biisiä, mä kuolen näihin liekkeihin". Olkoon tämä kohteliaisuus sinne Tonin suuntaan. Mä tiedän että toista tällasta keikkaa ei ole eikä tule. Heput hehku onnea ja selvästi nauttivat soittamisesta. Mun laskujen mukaan tuli ainakin 18 ja puol biisiä, Ja kesto melkein 2 tuntia!! (Puolikas oli jo legendaariseksi muodostunut Paska meininki, jolla Toni vikitteli yleisöä.) Jossain välissä Toni sai jonkinnäköistä kiukun aihetta, tosin syy jäi mulle mysteeriksi. Noin puolessa välissä tätä orgastista liekkikeikkaa heput poistuivat hetkeksi lavan taakse, ja saimme iloksemme huomata että Tuukka oli luopunut siitä keittiönkokosesta kypärästä ja ottanut kalastajanhatun tilalle. Toni vaihto kokonaan asun, ja tuli polvillaan lavalle. Samikin oli luopunut omasta kypärästään ja Samin kaljua koristi myöskin tämä kalahenkinen päähine.

Että niillä oli siistiä soittaa siellä lavalla! Tuukka ja Toni selät vastakkain. Lämmitti niin paljon sydäntä että meinas haljeta. Siinä vaiheessa mä lähin räpylästä kun tuli ... Silti Onnellinen. Tuukalla ja Samilla oli huippukuviot, ja taas meinas sydän haljeta. Toni ja Sami oli kasvattanut sellaset elämääsiistimmät karvatupsut takaraivoihinsa, ja ne soitti ihan reikä päässä selkä yleisöön päin. Ja Tuukka joras.

Valaan kohdalla alko tapahtua. Mainitaan nyt tässä että biisien järjestys ei ihan muistissa ole, joten asiat ovat saattaneet tapahtua hieman eri järjestyksessä. Mä olin jo ekan kerran Valaan kuullessani päättänyt että se on ihan mielettömän hyvä laulu, ja se pitää tietty näyttää. Kaivoin siis esiin mun "pyrotekniikka-arsenaalit", eli paketillisen tähtisädetikkuja. Eikun liekki tikkuun ja Valasta joraamaan. Mun PikkuMirkku otti kanssa yhden ja pisti palamaan. Samantien tuli joku iholle, ja ryhty tivaamaan niitä tikkuja itelleen. Mä luulin, että kyseessä on joku niistä hepuista jotka aiemmin jo mainitsin, enkä siis reagoinut mitenkään. No järkkärihän se tietty oli. Kaveri vieressä totesi vaan lakonisesti: " Hmpfh, se siitä pyrotekniikasta". Ojennettiin meidän kunnianosoitustikut tälle tytylle. Mutta eihän se tyty jättänyt meitä vieläkään rauhaan, vaan vaati saada loputkin tikut itselleen. Mä kerroin sille, että haluisin nyt joraa tän Valaan tässä, ja se lupas ystävällisesti tutkia mun laukun. Laukku tytylle ja antaa Valaan jatkua. (Pakko mainita, että ne tikut ei edes ollu siellä laukussa, ne oli pudonnu epähuomiossa lattialle...) Lordi tulee sitten pommien ja liekkien kanssa Nosturiin, ja kaksi pygmiä ei saa edes yhtä sädetikkua polttaa. Anarkialle ei annettu tilaa.

Mitä kuuluun kohdalla tuli ajankohtaiseksi illan "ultimateperseily". Nää aiemmin mainitut heput oli siinä sivussa piinannu meitä koko illan. Auko päätä, hyppi niskaan ja teki muita klassisia aikuisten ihmisten juttuja. Asiahan on niin, että Mitä kuuluusta on tullu meille entistä enemmän sydäntä lähellä oleva laulu Ruotsin reissun jälkeen.

Mä joraan siinä kaikessa ja rauhassa, ja yhtäkkiä MUKS! Mä katoin vaan eteeni, että ei nää kalterit tässä kyllä äsken ollut. Mä tajusin vasta sitten kun joku näistä älynjättiläisistä nosti mut ylös, että yks niistä junttien kuninkaista oli kolkannu mut tiedottomaksi sinne lattialle, ilmeisesti kyynerpäällään. Mira oli ollu vaan, että "Missä Meikku on???" Polvillaan maassa, ja silmät vaan pyöri päässä. No se heppu oli kuulemma menny ihan paniikkiin, ja mä sanon että se oli ihan oikein sille.

No elämä jatku tämän jälkeenkin.

Illan ultimateliekit tuli Kolmiolääkkeestä. Se on täydellinen biisi! Mä oon ihan rakastunut siihen. Se on niin hyvä, että meinaan revetä liitoksista joka kerta kun sen kuulee. Mä innostuin niin että meinasin tippua alas sieltä parvekkeelta. Sipen systeemit siinä biisissä on täydelliset ja siitä huomas että se dikkaa itekkin. Täydellistä. Kertakaikkiaan.

Keikan jälkeen mä olin niin väsynyt ja niin liekeissä, etten pystynyt tekemään muuta kun istua ja selittää miten siistiä oli..

Biisit jota ei tarinassa mainittu: 0010, Piiskaa, Odotus, Viivakoodit, Mato (joka alko Amerika-henkisesti), Teit meistä kauniiin, Reunalla, Hippo, Jumala, Faarao, Saasta, Onttosydän ja Lihaviihde. Toivottavasti en unohtanut mitään, ja kiitos pojat liekeistä.

Miran kanssa kotiinmentäessä sillä oli tietenkin vielä nää legendaariset "helvetin tulet" pyrstön alla, Ja alko höyryyminen Jyväskylästä.

Meidän ei pitänyt lähteä Jyväskylään...