3.6.2001 Heinola

(Silja Niutanen) Heinolan kesäteatterin rauta-aitaa vasten istuivat innokkaimmat Apulannan keikan ajaksi eturiviin hinkuvat jo Anssi Kelan aikoihin, Samuli Edelmanin jälkeen saapuneilla ei ollut eturivistä tietoakaan. Keikka veti puoleensa viime vuoden edeltäjäänsä nähden vielä enemmän populaa, johtuneeko sitten koulujen loppujen juhlistamisesta.

Keikan lavasteet pääkallolippuineen olivat mitä hienoimpia, enkä varmasti ole yleisöstä ainokainen joka himoitsee tuollaista sermiä tai lippua kotinsa sisustukseen. Kuvan nenä oli mielikuvitusta käyttäen selvä A niin kuin Apulanta, jos nyt näin symboliikan maailman haluaa lähteä... Niin kuin keikan aikana arvelinkin sama mahtava kuvakuvanen koristi myös uusia paitoja joita oli saatavina kesän pirteissä väreissä. Suloisuudessaan täytyy mainita tarhaikäinen pikkutyttö joka hymyili aurinkoisesti keltainen Apulanta-paita päällään. Nuorin tähän mennessä tapaamani diggari:) Muistinivarainen biisilista kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä oli kutakuinkin seuraava; Silmämuna, ...Silti onnellinen, Mato, Anna mulle piiskaa, Teit meistä kauniin, 0010, Käännä (tai kännää, kuinka vaan) se pois, Odotus, Ei yhtään todistajaa, Tuhka ja veri, Amerika, Viivakoodit, Reunalla(t), Ruhtinaat sekä Muistijäljet. Pomppurokki saa porukan todella pomppimaan, samaan yltäessä myös vanhemmat hitit. Encorena perinteiseen tapaan toimi Piiskaa, mutta senkään en ole koskaan nähnyt pomppuuttavan porukkaa sillä tahdilla mikä nyt vallitsi, kiitos Tonin maantieteellisen välispiikin.

Keikka oli mitä suurimmoisin, ja näin itselleni 10. virstanpylväskeikkana voin kyllä laskea sen parhaiden näkemieni joukkoon. Kaipaamaan kuitenkin jäi kukin mitäkin biisiä, ja tulikin kehiteltyä ehdotusta rundeista joilla soitettaisiin vain yhden-kahden levyn ja niiltä lohkaistujen singlejen b-puolien biisejä. Vanhempia lauleloitakin kun alkaa hiljalleen olla ikävä.

Kiitoksia kaikille keikalla olleille. Virta vie Heinolaan. Heinola Jyrää!