16.6.2001 Seinäjoki, Provinssirock(Nirri) Oma mottoni on se, että jos haluat nähdä keikat hyvin, on osattava odottaa. Eli rantauduin Radiomafian lavan eteen noin 1 ½ tuntia ennen Apulannan keikkaa. Jengiä oli sangen vähän (miksiköhän?!) ja istuuduin odottelemaan h-hetkeä auringon paahtaessa mukavasti. Puolta tuntia ennen keikan ohjelman mukaista alkamisaikaa jengiä alkoi valua lavan luo. Oli siis pakko nousta ylös, koska Apulanta-fanien alle liiskautuminen ei houkutellut. Jengiä pakkautui lavan luo yhä enemmän ja hetken oli sellainen fiilis päällä, että aioin uusia edellisvuoden iik-kohtaukseni...(Jääköön nyt tämä selittämättä tarkemmin...). Odotus palkittiin. Keikka alkoi hyvin aikataulumaisen tarkasti ja jengi oli kuusnolla matkassa Tonin ruoskiessa vauhtia. Jos oikein muistan niin syntyi pientä häslinkiä yleisössä, mutta sehän vain kuului asiaan. Toni heitti biisien väliin mahtavia välispiikkejä ja mä nauroin niille. Tuukalla oli myös hauskaa seuratessaan mun nauramistani :). Tuukan ja mun välillä oli pienimuotoinen tuijotuskilpailu ja mä hävisin. Vahvistimet kun ovat niin mielenkiintoisia :). Eturivissä on hieman hankala pogoilla, kun takana olevat estävät sen tehokkaasti, mutta Toni mursi tämänkin faktan. Toni pyysi kiltisti, että jos yleisö voisi hyppiä Sipen paukuttaman bassorummun tahdissa, niin se lämmittäisi kovasti vanhan Toni-äijän sydäntä ja muistuttaisi Ameriikka-meininkiä. Ja yleisöhän totteli. Keikka oli mielestäni erittäin hieno. Olen ikävä kyllä aloittelija vielä Apulanta-piireissä (tämä oli vasta muistaakseni 5. keikka), mutta ehdottomasti parhaimmasta päästä ollut keikka. Tämä keikka hakkasi Apulannan Kuusamo-keikan aivan mennen ja tullen. Eikä ollut yllätys...Biisilistaa en muista, mutta suuria yllätyksiä ei tullut, toisin kuin Tehosekoittimen keikalla oli. Suuri kiitos Tehosekoittimen äijille siitä...Takaisin Apulantaan. Keikan jälkeen oli mahtava fiilis. Encoret oli saatu ja yleisössä oli erittäin kuuma tunnelma. Itse en henkilökohtaisesti jutellut (tai kätellyt, joka kuuluu tapoihini...) Apulannan äijien kanssa. Tuntui vain, että Sipe, Toni ja Tuukka ansaitsivat olla edes tämän festarin rauhassa, vaikkakin erityisesti Tuukka hengaili yleisön joukossa. Ehkä sitten ensi festarilla menen taas selittämään omia juttujani Apulannoittajille. Erityisesti täytyy muistaa käydä valottamassa Sipeä niistä aurinkolaiseista. Kiitos Sipe, kiitos Toni, kiitos Tuukka ja Kiitos Parta-Sami (ja kiitokset myös Sami Ylipihlajalle, kun vieraili Anna mulle piiskaan aikana kitaran varressa)!!! |
Matti Koskimies, 2005-03-10T00:12
Takaisin pääsivulle
Takaisin pääsivulle