16.6.2001 Seinäjoki, Provinssirock

(RuoskaPuputyttö) Ennen:

Festarifiiliksiin pääsi jo ennen festaria, kun perjantaina töissä ollessani ihan tuntematon kasvo kävi kysymässä, että "Mitäs Puputyttö?". Minä olin pihalla. Kuten aina. Wirtasen pojan bongasin alueelta ja kävin jutustumassa ja tienaamassa yhden kuvan. Pakkohan se oli, ei festareilla saa hyviä kuvia:) Hei heit ja moi moit. Lauantain sää oli ollut koko päivän mitä suotuisin maamme parhaimmalle festarille; aurinko paistoi minkä ehti ja käristi ihmisiä punaiseksi. Keikan oli määrä alkaa jo alkuillasta, ja kamalalla kiireellä sitten Seinäjoelle ajeltiinkin. Ehdittiin kumminkin ja aikaa oli tunkea itsensä melko eteen. Porukkaa oli paljon, ja kaikki todella tuntuivat odottavan. Yksi eniten innoissaan oli varmasti meidän isäntä, 41v, Plastik-paita päällään. Ennen keikan alkamista havaintona hienot pääkalloliput lavalla. Niitä näkyi muutamassa paidassakin.

Keikalla:

Apulannat saapuivat lavalle ison käden saattelemana. Pojat jatkoivat innostustaan pääkalloihin pitämällä muutaman ensimmäisen kappaleen ajan päässään pääkallonaamareita. Muutenkin asustus oli asiallinen, Tuukka pompotteli bassoa jonkinnäköisessä kumisessa haalarissa ja Tonilla oli, apua, maastokuvioiset housut. Parta- Sami tuntui sopivan joukkoon kuin nenä päähän ja yhtye näkyi todella nauttivan esiintymisestään. Ja niin nautti yleisökin! Hyppivä massa oli valtavaa varsinkin perinteisten hittibiisien kohdalla. Aurinko porotti ja järjestysmiehet kastelivat porukkaa vesiletkun avulla. Ihanaksi merkkasin myös sen, että kantoivat eturiviläisille vesikuppeja. Tuukan riehuminen jäi normaalimitoitusta vähäisemmäksi kuuman näköisen asustuksen takia. Kuuma tuli minullekin ja nostin Killpretty-paitani ilmaan. Tuukka sen huomasi ja naureskeli:) Wirtanen sai todellakin yleisön täysillä mukaan, viimeistään heittäessään "festarirannekkeensa" katsomoon. Välispiikeistäkin huomasi, ettei lavalta olisi haluttu lähteä. Tuukka tosin otti ja "lähti", hyppäsi lavalta alas ja jatkoi soittamistaan lavan edessä ainakin yhden kappaleen ajan. Järkkärit sitten ottivat ja kastelivat basistiherran haalareineen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös keikat tapaavat tehdä. Pojat poistuivat lavalta, Sipe kävi paiskaamassa kapulansa katsomoon ja katosi. Tarpeeksi suuri metakka ja suuri soittamisen halu toi pojat takaisin lavalle, minkä tosin osasi arvata. Yleensä perinteinen ruoskanheitto-kappale Anna mulle piiskaa räjähti ilmoille ja massa liikkui. (Ruoska oli tosin lentänyt kateisiin jo aikaisemmin, ilmeisesti Parta-Sami sen korjasi talteen) Yli-Pihlaja halaji selvästi takaisin soittamaan, poika nimittäin nähtiin soittamassa yhdessä kaimansa kanssa samaa kitaraa viimeisen kappaleen ajan. Ruoska löytyi taas jostain ja Yli- Pihlaja sillä porukkaa kidutti ennen kuin paiskasi sen pois. Ei kiva. Se oli lajissaan ilmeisesti viimeinen, ja hukkaan meni. Piiskaa saatiin kunniallisesti päätökseen ja koko festarin ehdottomasti hikisin keikka oli ohi.

Jälkeen:

Tuukka tallusti ensimmäisenä vastaan, naureskeli edelleen ja antoi kommenttia paidastani. Hassu poika. Isäntää pidin mukanani siltä varalta että vastaan sattuisi muitakin, ja Sipe me saatiinkin kiinni. Jutustaminen päälle. Isännän Plastik-paita sai yllättyneen kommentin "Oho!" :) Aina yhtä iloinen rumpali poseerasi hienon kokovartalokuvankin. Saa nähdä millainen. Kiireinen hyvän festarin toivottelu ja heippa heit. KIITOKSIA! (Taas kerran..)