12.7.2000 Tampere

(se sama vanha kusipää (Osa 3)) (Itseasiassa olen kirjoittanut osat 1.4 & 2. ,mutta ne ovat kadonneet enemmälti tahi vähelmälti mysteerisellä tavalla sitten bittitaivaaseen. En ala tässä nyt lietsomaan salaliittoteoriaa, vaan jatkan.) Käännä Se Pois - kipaleesta Cowboy ylpeänä mainitsi että täällä se esitettiin ensi kerran (joka myös, kuten moni tietää mainitaan eräällä single-julkaisulla. Tästä voidaan päätellä että oli aika pirun hyvä gege & Wirtanen on hyvin kiitollinen + tulee muistamaan tuon pitkän aikaa. Niin luultvasti myös nuo paikallaolijat. *yeaw woaw*) johon yleisö vastasi ehkä keikan suurimmalla huudolla ja mökkänällä. Ja kyllä ne suupielet siinä väänty ylöspäin artistillakin. T-Demon-N oli koko gegen ajan tietysti omassa tunnelmissaan. Mies on yhä vastuussa lähes kaikesta liikkeestä tapahtuman aikana. AL olisi muuten huomattavan seesteinen yhtye...mutta näin sitä ei moni huomaa. Uhraapa Cowboy vielä oranssinmattaDunlopin palvojilleen. Ja sitten se toinen keikka yhessä...uuestaa lavalle... Piiskaa, mitenkäs muutenkaan. Säröä ihanan törkeen suttusesti ja soitto vähä nii ja näi ja vireestä ei oo kukaan mitää kuullukaan. Bladi kova pogo! Siinä näin sitten Anatomiankin, mutta silläkin oli nii kova meno päällä että oksat pois...ei siinä tullu mitää sanottua...kummasti piristi vaan senki ihmeisen näkeminen. Vettäkin sai ja eturiviläisetkin sitä siinä vähä kuljetteli...

Marzikin tuli Samia viihdyttämään siihen lavalle & Toni keskittyi keekoilemiseen rokkikukkokun on ammatiltaan hän... Siinä sitten räjähtävän rähjäisen kerron aikana eräs hieman virvokkeita nauttinut vanhempi jäbä tupsahti siihen minun jalkoihin istumaan. Fiilis oli aika bladi yea man, paskaakaa ei nähny lavalle kuumempi ku helvetis...ja...se ääni...se äänenvirta...WAA. Eihän siinä sitten hennonnu riehua &räyhätä "normaalin" (A normal person is rare in our civilazation.) "kaavan" (Käyttäytymismallin. Ei opeteltu tapa vaan tottumus.Jupz.) mukaan. Ettei satu vielä toiseen. Toisaalta tarvitseeko sitä siihen jalkoihhin tulla roikkumaan, kun ei ole oikeasti edes sellaisessa tilassa että siellä tarvitsisi olla... Tarjosin siinä auttavaa kättä (peterpanmartttyyri-kompleksini) pariinkin otteeseen, mutta kyllästyttään saamansa huomion vähyyten ja nytkeeseen takaraivossaan (c'mon, en mie ny iha paikallani goddammit haluu olla ku Piiskaa tulloo viimistä huutoa...) hän kapusi sitten itse ylös ja poistui takaisin anniskelualueen hämyyn. Ja niin he poistuvat lavalta...Tuukka tulee nurkkakäynnin jälkeen takaisin ja purskauttaa tekoveret yleisön naamalle. Saan itsekin ihan kiitettävästi nestettä osakseni. (Iha ku olis Marquaradesta tullu...)Tyrijät sylki vettä kahden voimalla, Tuuge verta...tulta ois tietty voinu tulla...*sigh* Eikös sen pitäny mennä nii päi et yleisö syljeksii eikä yhtyeet...?

Ne vedet, jotka olin sisälleni saanut, kiitos eturiviläisten avuliaisuuden, tulivat varmasti hikenä ulos.Juontaja tiedottaa vielä "We Want More"-huutojen kaikuessa, oikeastaan ensi kertaa sillä ei kukaan aiemmin pahemmin viitsinyt tai kerennyt kun lavalle tultiin kuitenkin automaattisesti uudelleen, että AL ei tällä lavalla tänään kyllä enää nähdä että ostakaa kaljaa ja menkää kotiin... Raahaudun siis satanen vyötäisilläni virvokeosastolle (siis LIMUosastolle...). Jonkinmoisen jonottelen jälkeen kannoin rahaa ylikansalliselle kapistalistiselle riistoyhtiölle Fantallani (joka oli muuten viimoinen lajiaan siinä buildingssä).

Yritän säästellä ostamaani juomaa, mutta kumoan sen silti alas parilla ranteen käänteellä. Narikkalta saan gamani pienen odottelutuokion, joka ei tietenkään tunnu kovin pieneltä, mutta on silti jälkeenpäin katsoen lyhyempi mitä esim. Nosturilla tavanomaisesti. Pitkä on aika odottavan. Eikä minulla ole kiire minnekään. Kiitän narikkaa & saan nyökkäyksen.

Ovimiehelle toivotan hyvän illan, kiitän ja toivotan hyvää kesää. It doesn't take much more to be nice than it does to be creepy. Hän ilmeensä ei värähdäkään vaikka tiedän että hän kuuli sanani. Kaipa se riittää...

Se vähän tietty harmittaa kun nykyään ottavat aina kaiken kettuiluna...tai sitten että pyrkii johonkin muuhun sillä. Joskus vain haluaisi yksinkertaisesti kiittää kun on aihetta. Ja aina on aihetta.

Miulla on yhä ihan pirun kuuma & hikiki ja astuessani ulos viileä ilmapiiri toivottaa minut tervetulleeksi. Kuinka tyytyväinen olenkaan huomatessani päivän aiemman paahtavan ilmatilan säästäneen minut illalla. Pihalla on vielä jonkin verran porukkaa, mikä suoraan sanoen ahdistaa minua. Kävelen vähän kauemmas ettei ihmeisiä ole ainakaan 15 metrin säteellä.Vedän syvään henkeä. Suoraan sanottua olisi täydellinen hetki savukkeelle. Mutta en tarvitse sitä. Kävelen "terassin" eteiselle betoniporsaalle istumaan kaikessa rauhassa. Kaivan esiin kynttilän & tipautan sen saamaani pahviseen virvoitusjuomamukiin nostaen ensin kerjäämällä saadun Igor Siperianhurtta-mainoskortin ja luen sen sisällön naureskellen itsekseni. Huomaan myös Kirjan olevan mukanani jälleen. En jaksa nostaa sitä. Sytytän kynttilän.

Se sammuu toistavasti. Väki viereiseltä porsaalta ja ympäriltä hälvenee. Jotkut lähtevät etsimään baareja, toiset odottelevat kyytiä, monet miettivät minne illan tähtäset ovat suunnanneet kulkunsa...

Olen kuulevinani kun nämä tulevat ulos ja lauman joka heitä lopulta seuraa, mutta se kaikki on niin kovin etäistä minulle enkä jaksa välittää.

I am the passenger and I ride and I ride. I ride through the city's backsides. I see the stars come out of the sky, yeah the bright and hollow sky Vaan on aivan liian valoisaa, että tähtiä näkyisi. Minulla on muutenkin vaikeuksia saada unta, kesä tekee siitä melkeimpä mahdottomuuden. Mutta se on ihan jees. Suojaan kynttilän sammumisuhalta leveiden lahkeiden suojaan joita se korventaakin hieman. Lämmön karatessa kaivan repustani villapaidan-tapaisen ja kiskaisen sen märän hihattoman päälle. (Ankhini & Macig The Gathering -rintamerkin jäädessä samalla sen alle.) Vihaan itseäni siitä että olen suunnitelmallisesti ottanut mukaan paidan, koska tiesin että tulee kylmä. Suunnitelmallisuushan on teeskentelyä, huijausta...asioiden pitää tapahtua omalla painollaan. (Ja paskat.) Toisaalta en välitä, sillä minun on nyt vain hieman lämpimämpi olla.

Pian saankin seuraa. Vain hieman minua vanhempi mieshenkilö tupsahtaa viereeni istahtamaan, tosin kysyen tähän aluksi luvan. Pian selviää että tämä tulee tapahtumapaikasta jossa 69 Ögan piti soittaa, mutta se olikin peruttu. Kiroan samalla viime kertaa kun minun piti kyseinen kokoonpano nähdä Piiska&Moukari-klubilla...tuntien jonotuksen jälkeen ovella oli lappu että 69 Eyes ei esiinny tänään. Jätin siinä ketutuksen vallassa Mana Manan & Kädet katsomatta! (Mömmö suo minulle anteeksi... Tämä ei tarkoita ettenkö kunnioittaisi sieluasi ja muistaisi Sinua suurella lämmöllä.) Vaikka miehet tekeekin albumia niin geget pitäisi hoitaa tahi perua ajoissa...vika voi tietty olla gegenjärjestäjissä...Kuka haluaisi poistaa listalta 69 Silmää?

Ilta/yö (jotain 1.00-3.00) kuluikin siinä puhuessa mm.Hendrixistä, animesta, meksikolaisesta pikaruuasta, Bad Tastesta, Ed Woodista, kännisestä Kekkosesta dokkarielokuvien kruunaamattomana kuninkaana, rokin syvimmästä olemuksesta & nykytilasta (Suomessa) (Eli siitä ovatko Manson &Nygård oikeassa. Valitettavasti ovat...liian monessa suhteessa.), larppaamisesta (johon minun on aivan pakko heittää dialogi:
heebo:"Sinä taidat olla larppari."
mie:"Voi perkele, näkyykö se noin selvästi päälle päin...Ei jumalauta...*itsepuhelu-mutinaa* Entäs sinä sitten?"
heebo: "Kyllähän tuo kaveripiiri kerran raahas mukaan. Ei se oikein innostanut kun oli jumalattomat tekokorvat ja vihreät trikoot..."
mie:"Se oli varmaa sitten Keski-Maa..."
*hyväntuulista naurua
puolin&toisin*),satanismista/satanisteista/saatananpalvojis- ta (Joista mihinkään en kuulu.) ja kaikesta muusta elämää suuremmasta parin tunnin ajan. Keskustelu on melko pintapuolista, asioista puhutaan vain mainitsemalla, ja keskustelua härnää osaksi se että mies on juonut hieman muutakin kuin tyrnimarja-mehua & tämän tarkoitusperä ei luultavasti ole puhuminen. Keskustelun kokokohtana saan tarjouksen päästä reppuselkään...se lienee yksi kauniimmista sanoista mitä minulle on lausuttu. *yeaw woaw* Lopulta taivuttelen tämän lähtemään kotiinsa nukkumaan, kun se joillekin on mahdollista. Itse jään makaamaan märkään heinikkoon katsellen taivasta ja välillä kaupungin valoja, jotka eivät ole täältä katsoen kirkkaat, eivätkä neonväriset. Tunnin parin jälkeen lähden kiertämään etsien sitä Star Trek Federation Science-näyttelyä (jonkin asteinen trekkeri kun olen =0) jota ei lyödy opasteista, neuvoista & etsimisestä huolimatta. Ei se mitään. Olen saanut taas niin kovin paljon muuta. Maailma tukehduttaa minut kauneudellaan. (((Se siitä sitten. Kiitos &kivat kaikille. Valmis. Piste.)))