1.4.2000 Helsinki

(se sama vanha kusipää (osa 3.2)) (The truth is out there. And Tuukka tells it. Esim. [joku Soundi] *puhe Rasmuksesta ja näiden kanssa tehdystä kiertueesta* Tuuge:"Olihan ne vähän sellaisia pikkupoikia suuressa maailmassa. Vähän sekaisin kaikesta. Todellisuudentaju oli hävinnyt." Toni:"Älä laita tommoista. Tulee itku vaan. Teja G:ltä tulee noottia." Tuuge:"Pitää laittaa. Olihan se niin ´..." *puhe Trasmosheksen roudareiden yhteistyöstä AL:n kollegoiden kanssa* Sipe: " ...' kun meidän crew kantoi tavaroita hiki päässä ja Rasmuksen crew söi juustoleipää ja pelasi koripalloa. Pienen mussutuksen jälkeen sekin asia korjaantui." Tuukka:"Eihän korjaantunut. Eihän ne kantanut siellä koskaan mitään." [Maalin alta-kirjasesta] *puhe Tejalle 'silloin joskus' lähetystä demosta* "Mutta Mitä kuuluusta Teja ei digannut." Toni:" Se oli eri versio kuin levylle päätynyt." Tuukka:"Sitä on minun mielestä ihan turha puolustella. Teja ei kuullut, että se oli hyvä biisi." Tuukka on MINUSTA hieman kuin se skidi Keisarin Uusissa Kleduissa, joka paljasti että nytten on perhekalleudetkin näytillä. Hyvässä ja pahassa.) Enivei, kertosäkeiden ja normaalejen kontrasti oli melkein yhtä vähäinen kuin Noidanmetsästäjässä tavallasesti. Vesijakelu pelasi varsin kiitettävästi, vaikka sitä tuli jonkun annettua juuri ennen kerron alkua jolloin jonkun vedet lensi naamalleni. No ei mitä, pieni suihku piristää. Jano oli vaikka monta kertaa sainkin pari kulausta. Luultavasti olisin voinut juoda koko tynnyrillisen... Toni lauloi myös melko samantapaisesti joka kipaleen, johtuen ehkä osaksi että tämä soitti ainakin Turun gegeä enemmän instrumenttiaan nyt. Sitten keikan ehdoton päänsekoittaja: siihen kung fu-pätkään joka tuli jonkun biisin (Ei prkl! Mä unohdi viimex mikä biisi se oli ja ny olin varma et muistasin, koska se oli joku siihen täysin ilmeinen kipale. Oh well, what the hell. Kaipa se oli Paha,paha asia...?) sisältyi jumalallisesta Li Jun Fanista pätkä!!! Olisiko se muka ollut siinä jo aiemmin, ja minä en muka olisi huomannut...? Vai oliko se lisätty siihen ja miksi...? *JEE JEE* Oli miten oli tuon rasvatun lihaksiston sulavan ovelien liikkeiden ja tutun ilkikurisen rakastettavan virnistyksen näkeminen toi sellaisen jännän aallon (en ole koskaan ollut hyvä selittämään asioita) koko ruumiini läpi...ja hemmetin typerän näköisen hymyn. Floattereitakin oli tasan sen likaisen tusinan verran kunnon menon todistamassa ja järkkärit nappailivat näitä nopean kivuttomasti (mitä ny yhen jalka osu hieman kyllä tuntuvasti niskaani). Tuugella oli muute, vielä pitää mainita, sellasii punasii nauhan tai jotai riekaleita basson kiinnitettynä. Kummastelin vaan, että josko niillä ollut jokin syvempikin tarkoitus or just for the hell of it... The illusion of the truth remains as a secret. Toni heitti sitten plekun jonku kipaleen keskellä silmät kiinni (niinku Tsimi aina ja pariki kertaa). Sinne kauas salin keskikohdalle lensi tuo pieni muovinpala, niin että tilaisuus sen kiinnisaamiseen minulle oli melkoisen pieni. Ei tullu edessä sillatti konkreettisesti paljonkaan pompittua, mutta päätä kyllä heilutin mitä ihmeellisimmillä tavoilla niin että rusahti kyllä välillä kuuluvasti. =0) Tuukka oli muuten kyllä rauhoittanut tuota lavaesiintymistään potkimisesta nytkymiseen. Ei sillä ettei yhä olisi ollut aivan oma salattu puutarhansa... Ei tainnut kyllä kukaan ollut sitä rumpukalvoa virittänyt, hieman siltä vaikutti. Aikaisemmin Marzin tiluttelemat pätkät olivat nyt koko bändin välisoittoja ja positiiviisiä välipaloja. Toni, tuo jänisoinas, siinä vielä hehkutti tulevien syntymäpäiviensä puolesta ja pyysi meiltä verta ja hikeä kerran jos toisenkin. Sitä saa mitä pyytää ja sitä tulee kyllä pyytämättäkin tuollaisilla keikoilla itse kullekin osansa ja ansionsa mukaan. All in all, oli se kuitenki paras gege mitä olen nähny, jos Torrea ei lasketa. (Jei se vielä lopu...)