9.4.1999 Pori

(Kaksi ankkaa) Tampereen keekan ollessa ikärajallinen(kiitos vain) päätimme raahautua jopa Poriin saakka. Linja-autossa tuli kylläkin mieleen että onkos tässä nyt mitään järkeä. Ei. Tai siis silloinhan me niin ajattelimme. No, kuitenkin Poriin saavuimme jo viideltä ja nousi esiin ongelma että mitä nyt kun aikaa on vielä kolme tuntia. Päätimme siirtyä Hesburgerin penkkejä kuluttamaan. Aika kuluikin yllättävän nopeasti, ja kello olikin kohta seitsemän. Kun saavuimme nuokulle havaitsimme että jotkut olivat saapuneet JO kuudelta(joku roti). Noin puoli tuntia siinä sitten joutui kestämään jotain harvinaisen typeriä ihmisiä joiden tärkein puuha oli puhua kellä on paras perse ja legendaarisiin juttuihin sisältyi myös tämä hyvinkin nerokas kysymys että minkälaista musiikkia Apulanta soittaa. Joku nero ystävällisesti valaisi että kai se on jotain heviä. Siis meillä oli elämämme hauskoin keekallejonotus. Kun sitten pääsimme sisään tajusimme kuinka kupponen paikka on. Alas ei saanut viedä edes luumusosepurkkia=( Ihmiset ryysivät aivan tolkuttomasti. Monelta taisi jäädä Lavuaarista-levy ostamatta kun he säikähtivät isoa pahaa nallekarhua, mutta me urheasti uhmasimme kohtaloamme ja saimme kuin saimmekin levyt(kateellisia olette, myöntäkää) Lämppäri aloitti jo puoli yhdeksän maissa mikä oli aivan ennenkuulumatonta. No, pitäähän nyt sen verran kehua etteivät he täyttä paskaa olleet vaan jotkut kappaleet olivat jopa hyviä. Yleisössä reaktio oli hyvin typerä ja lapsellinen. Kaikki vaan huusivat että painukaa vittuun... so stupid. Kun lämppäri oli lopettanut, tuli vähän aikaa aina niin "ihanaa" europoppista ja diskoa. Kun Tuukka sitten saapui lavalle niin korvat menivät lukkoon koska vieressä ja takana oli jonkinsortin fanaattinen ryhmä joka ei muuta tehnytkään kun kiljui Tuukkaa ja Tonia, huah. Sitten loputkin pändistä suvaitsi saapua lavalle ja 001 kajahti ilmoille. Huomasimme että porilaisille sellainen asia kuin pogoilu oli aivan outo ja niimpä jouduimme siirtymään hiukkasen taaksepäin että voisimme jopa hyppiä! Itse yhtyeellä näytti olevan ihan jeejeetä, Toni oli jättänyt hattunsa jonnekkin, laittanut meikkiä ja jopa smailasi vähän väliä. Ja kun Silmämuna kajahti ilmoille, tuli ontto olo että jokos se nyt loppui. Ja kyllähän se sitten loppui=( Koska jalat eivät kantaneet kuin vähän matkan päähän, saimme havaita että olimme istuneet hyvin innokkaan fanilauman viereen joka hakkasi ovea ja kiljui Tuukkaa. Siispä oli ihan pakko nousta. Ulos astuessamme näimme Tonin juoksevan lujaa faneja pakoon ja täytyy sanoa että siitä lähti kunnon naurut(hihhih). Odotellessamme kyytiä kotiin, aika sujui rattoisasti lauleskellessa Kolmea pientä ankkaa ja siinä sitten nousi jälleen esiin kysymys että onko tässä nyt mitään järkeä. No olihan siinä!=)